Nuossa erellämainitun kirian tarinoossa monessa mainittihin hirviä koti-ikävä. Ikävää pahensi jollei tykätty uuresta paikasta tai muutoon ihimiset olivat töykeetä. Monella oli myös perhe jääny kotomaahan ja rakkaita oli kova ikävä. Jokku löysi uuren rakkahan, toiset tuli takaasi tai rakkahat matkas peräs uutehen onnenmaahan. Ennen toki oli karumpaa kuin nykyään, mutta yhtäkaikki, pitäkää siirtolaaset pää ylähällä ja katse horisontis. 

Se on ihan turha vanhaa maata takaasin rääkyä ja vanhoja märehtiä. Oli sitte lähäretty vapaaehtoosesti tai pakon eres. Eläkää ny, ei eilen eikä liiaksi huomenna. Eilisehen ei voi vaikuttaa ja huomiseenki meleko rajallisesti. Integrootukaa paikallisten joukkohon ja jos joku ei teitä mukahan halua niin jättäkää siihen ja ettikää toinen. Ottakaa perheenne heti föliyhyn aina kun se vaan on mitenkään maharollista. Pitkät ajat rakkahista eros ei tee hyvää ja aikaansaatos suhtehet loppuu. 

Muistakaa asiat myös toisimpäin! Silloon kun joukkohon tuloo vierasmaalaanen tai muutoon vieras, vaikka Ilimajoelle Seinäjokine, niin ottakaa se hyvin vastahan. Alakuaiat on kaikkeen vaikeempia ja ihimismieli herkkä. Silloon on hyvä, kun meette juttelemaha ja ootte ihimisestä kiinnostuneeta, otatta mukahan. Otatta mukahan vaikka ei paikallista kieltä niin puhuusikkaa. Tehkää tulokkaalle olo kotoosaksi ja hyväksytyksi. Olokaa ihimisille sellaasia ihimisiä kuin te haluatta niiren olevan teille. 

Siirtolaasuus on rikkahutta. Ei Ameriikkaa olis rakennettu iliman siirtolaasia, eikä palio muutakaa kaukomaata. Ny yritetähän teherä Amariikasta mahtava taas, niinku silloon siirtolaasten kulta-aikaha. Siirtolaasten tosin tuloo muistaa, jotta alakuperääsiä kansoja täytyy kunnioottaa ja vieraaseen maahan mennähän kylähä. Ei sinne sovi mennä palttoo auki ja tunkia alakuperääset reservaatteihin. Nykyysellähän tuo onki monilla mieles, osatahan käyttäätyä. Se on rikkahutta myös siirtolaasille, ei aina tarvitte samoolla markeilla saapastella. Oppii jotaki uutta.