Minulta kysyttiin millainen maa Itävalta on työskennellä. Haluttiin tietoa liittyen työmotivaatioon ja -hyvinvointiin verrattuna suomalaiseen työelämään.
Tässä esittämäni asiat ovat minun henkilökohtaisia kokemuksia, joita ei pidä yleistää. Kokemukseni suomalaisesta työelämästä perustuvat muutamaan yritykseen 22 vuoden ajalta ja itävaltalaisesta 2,5 vuoden ajalta yhdestä yrityksestä. Varsin suppea otanta siis, mutta kokemukset ovat todellisia.
Työmotivaatioon ja -hyvinvointiin vaikuttaa suuresti myös siviilielämän sujuminen Itävallassa. Meillä on käytännössä vain yksi elämä ja siksi sitä on tarkasteltava kokonaisuutena. Siviilielämä vaikuttaa työelämään ja toisinpäin. Kirjoitin blogiini toisen postauksen, jossa kerron 7 syytä asua ja työskennellä Itävallassa. Se käsittelee lähinnä siviilipuolta ja sen vaikutusta työelämän motivaatioon sekä hyvinvointiin. Käy lukemassa myös se mikäli haluat laajemman näkökulman sekä taustaa aiheeseen. Tämä artikkeli puolestaan keskittyy enemmän itse työelämään.
Ihmisten käyttäytyminen
Hyvinvointiin vaikuttaa suuresti kanssaihmisten käyttäytyminen. Ihmisillä on tarve tulla hyvin kohdelluksi, hyväksytyksi, kuulluksi ja huomioiduksi. Kohdelluksi tasavertaisena yhteisön jäsenenä.
Ensimmäinen huomioni ihmisten käytöksessä oli jo kun ajoimme ensimmäistä kertaa Itävaltaan. Silloin, kun saavuimme tänne täyteen ahdetun nopeusrajoitetun pakettiautomme kanssa. Eron käyttäytymisessä näki liikennekulttuurissa. Moottoritiellä noudatetaan pääsääntöisesti nopeusrajoituksia. Ylitykset ovat maltillisempia kuin Suomessa. Tietä annetaan kaistaa vaihdettaessa, ruuhkatilanteissa päästetään tielle ja jalankulkijat sekä pyöräilijät huomioidaan hyvin. Täällä en ole paria kertaa enempää nähnyt “rattiraivoa”, jota Suomessa näin lähes päivittäin.
Käytös on osa kulttuuria. Kuten mainitsin “meillä on vain yksi elämä”. Siviilielämä vaikuttaa työelämään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toiset huomioon ottava käytös näkyy myös työmaalla. Se näkyy kollegoiden käytöksessä ja teoissa samoin kuin esimiehissä. Asiat hoidetaan kohteliaasti asioina ja kollegoja autetaan ilman “hiekkalaatikko” -ajattelua. Uudet tulokkaat otetaan mukaan ryhmiin. Pidetään huolta, jotta ihmiset tuntevat olonsa tervetulleeksi. Eikä se ole vain ohikiitävä tervetuloseremonia vaan jatkuva käytäntö.
Tällainen ilmapiiri on omiaan edesauttamaan työhyvinvoinnin luomista ja säilyttämistä.
Työpaikallakin otetaan rauhallisesti, kuten liikenteessä, vaikka töitä tehdäänkin tosissaan. Ei ryntäillä sinne tänne vaan edetään järjestelmällisesti. Tämä synnyttää rauhaa ja rauhallisuutta tehdä asiat laadukkaasti. Tiedetään miten missäkin tilanteessa toimitaan (käytänössä toimiva LEAN). Selkeä vaikutus hyvinvointiin. Suomessa oli enemmän asioiden perässä juoksemista. Asiat juoksuttivat meitä monesti aivan kuin ne eivät olisi hallinnassa.
Ympäröivä kulttuuri muokkaa yksilöä. Uudestakin tulokkaasta tulee kulttuurin mukainen kunhan on valmis muuttumaan. Minullakin oli ennen rattiraivokohtauksia.
Yksilön voimavarat muuttaa kulttuuria ovat vähäiset. Siksi kulttuurillisten ja syvällä kansakunnan käytöksessä olevat asiat ovat hankalasti ja hitaasti muutettavissa.
Tervehtiminen
Tämä menee vielä edelliseen “ihmisten käyttäytyminen” kategoriaan, mutta haluan mainita sen erikseen sillä se on helpompi muuttaa yksittäisenä asiana. Tästä on helppo lähteä liikkeelle. Lisäksi se on kohtalaisen hauska yksityiskohta.
Mennessämme töihin tervehdimme toisiamme. Näin tapahtui pääasiassa Suomessakin muutamaa itseensä sulkeutunutta jäärää lukuunottamatta. No, on niitä jääriä täälläkin. Tervehdimme aamulla ja tervehdimme samaa henkilöä useaan otteeseen mikäli hän sattuu uudelleen vastaan tulemaan. Suomessa laskimme tarkkaan mielessämme “olenkohan jo sanonut huomenet tuolle vai en”. Olisi kiusallista toistaa “hyvät huomenet” uudelleen.
Tervehdimme lounasaikaan toivottamalla “hyvää ruokahalua”. Ei vaan pöydissä vaan ihan kulkiessamme työtiloissa. Tämänkin saatamme sanoa useammin samalle henkilölle. Nyt alkaa jo suomalaisen päiväkohtainen sanavarasto olemaan käytetty sillä Suomessa tuskin edes ruokailua aloitettaessa toivotamme “hyvää ruokahalua”.
Tervehdimme päivänmittaan muuten vain. Aina kun kuljemme ja tulee sopiva paikka niin morjestetaan ja huomioidaan. Tämäkin luo yhteisöllisyyttä pitäen yllä hyvinvointia ja motivaatiota auttaa kollegoja.
Työhän perehdytys
Itävallassa olen läpikäynyt perusteellisimman ja pisimmän perehdytyksen yritykseen, sen toimintaan, kulttuuriin sekä työtehtäviin kuin missään aikaisemmin.
Suomessa näin lähes olemattomia ja myös riittäviä perehdytyksiä.
Mielestäni hyvä ja perusteellinen perehdytys lisää työhyvinvointia. Hyvin perehtyneenä tiedämme miten asiat toimivat, mitä meiltä odotetaan ja osaamme työtehtäviltämme vastata odotuksiin. Tunnemme voivamme täyttää odotukset. Ensimmäisiä tehtäviä tehdessämme esimiehet myös tukevat ja varmistavat, jotta tiedämme riittävästi tehtävästä suoriutuaksemme. Tukeminen tehdään ammattitaidolla. Minulla on erittäin pitkä kokemus alasta eikä minulle ole tullut tunnetta etteikö osaamistani arvostettaisi tai tukeminen tuntuisi selän takana kyttäämiseltä.
Tosin alkuun tuli tunne, että on palannut takaisin koulun penkille. Ei sinänsä ammattiasioiden vuoksi vaan miten asioita tarkastellaan. Asioiden tarkastelu, puntarointi ja päätökset tehdään enemmän “tieteellisesti” kuin vastaavasti Suomessa teimme. Palautui taas Teknisen Opiston teoriajutut mieleen.
Koulunpenkkitunnelmaa lisäsi myös uuden työkulttuurin opettelu. Suomessa tiedämme suurinpiirtein missä kulkee rajat ja miten asiat hoidetaan jne. Uudessa maassa tätä ymmärrystä ei niinkään ole. Vie aikaa ymmärtää miten asiat toimivat. Se ei sinänsä vaikuta hyvinvointiin tai motivaatioon, mutta saattaa hidastaa ja jopa estää joitain suoritteita.
Tehtävien annostelu
Tehtävien annostelu on aika pitkälti varmasti yrityskohtainen eikä niinkään Itävalta Suomi -akselin kysymys. Haluan tämän kuitenkin mainita sillä siinä on ero aikaisempaa ja annostelu vaikuttaa työhyvinvointiin.
Mikäli työtehtäviä kasataan iso pino pöydälle niin se voi tuottaa turhaa painetta ja stressiä. Tämä voitaisiin välttää varsinkin mikäli aikataulullisista syistä tehtäviä ei ole pakko antaa tekijälle. Täällä olen kokenut annostelun oikeaksi. On riittävästi tehtävää, mutta ilman tietoa, jotta millainen kivireppu siellä pöydällä oikeasti on. Esimiehet jakavat tehtäviä tekijöiden kesken tasapainottaen kuormituksen sekä henkilökohtaiset osaamisalueet ja ominaisuudet huomioiden.
Vaikuttaa selkeästi työn kuormittavuuden tunteeseen ja sitä kautta hyvinvointiin.
Ideat ja kehittäminen
Koen kannustuksen ideointiin ja toiminnan kehittämiseen voimakkaamin Itävallassa. Työntekijät hierarkiatasosta riippumatta otetaan kehitysryhmiin ja yksittäisille ideoille on omat kanavansa. Ideoista tehdyt toteutuksen julkaistaan ja idean antajaa palkitaan. Tällä näen olevan motivaatiota lisäävää vaikutusta. Työntekijöiden kapasiteettia ja osaamista arvostetaan ja siitä myös palkitaan.
Suomessa en kokenut näin järjestelmällistä ideoiden keräämistä, toteutuskelpoisuuden tutkimista jne. Olihan niitä ideapankkeja ja palavereita, mutta taisivat aina hautautua jonnekin. Voihan olla myös niin, jotta idean käytäntöön panoa ei julkistettu. Silloin se meni vain “normaalina” uudistuksena eikä ideointi saanut sille tarvittavaa näkyvyyttä. Henkilöstölle ei syntynyt tunnetta osaamisen arvostuksesta, ei tunnetta omasta innovaatiokyvystä eikä tullut motivaatiota lisäävää vaikutusta.
Kokemuksen arvostaminen
Hakiessani tänne töihin keskustelimme kokemuksestani emme iästä. Minut palkattiin 47 -vuotiaana. Eihän se ihan vielä tuota 50+ ikää ole, josta Suomessa on paljon keskustelua. Kokemusta ei ole ilman ikää!
Olen havainnut, että nuori korkeastikin koulutettu ilman kokemusta aloittaa työelämässä perustehtävistä. Tuskin otetaan heti huippuvirkaan tai johtotehtäviin. On lähdettävä liikkeelle esimerkiksi johdon assistentin tehtävistä ja siitä kasvettava isompiin saappaisiin.
Työnaikaiseen koulutukseen panostetaan ehkä samalla tasolla. Sitä on tarjolla nyt ja oli aikaisemmin Suomessakin. Koulutus on suuressa roolissa hyvinvointiin ja motivaatioon. Se kertoo työntekijälle “sinulla on yrityksessä tulevaisuus, sinua halutaan kehittää, sinuun panostetaan eli sinuun uskotaan”.
Vanhoista työntekijöistä pidetään kiinni. Se näkyy esimerkiksi pitkinä työsuhteina. Ihmiset ovat yrityksen sielu, ihmiset ovat tietotaito ja kokemus kartuttaa osaamista kaikilla osa-alueilla. Suomessa olen nähnyt toisenlaistakin mallia, mutta se lienee strateginen päätös. Varmasti löytyy vastaavia myös Itävallasta.
Loppukommentit
Erot Suomen ja Itävallan työelämän välillä eivät ole kovinkaan suuret. Byrokratiassa on varmasti eroja ja uskon, että täällä on hieman kankeampi koneisto.
Suurta roolia hyvinvoinnin ja motivaatiotekijöiden eroissa näyttelee ihmisten käytös. Sen lukisin kokonaisuutena Itävallan eduksi. Käytös vaikuttaakin sitten kaikkeen.
Suomessa tuntuu, että ohjaava ja määräävä tekijä on tuottavuus ja tehokkuus. Unohdetaan helposti inhimillisyys. Uskon ja olen varma, että täälläkin yrityksen toimintaa mitataan myös tehokkuudella ja tuottavuudella. Näyttää vain siltä, että ohjaustapa ja työkalut ovat erilaisia Suomeen verrattuna.
Muistan aikaisemmin miettineeni, jotta miten näkemäni yritykset monessa muussa Euroopan maassa pärjäsivät, kun tuotantolinjat oli pilkottu osiin ja nopeuskin oli paljon hitaampi kuin meillä Suomessa. Tehtaissa tuli tunnelma, että siellä nukuttiin ja meillä Suomessa tehtiin töitä. Samaa mietin Italiassa nähdessäni baaritiskin takana jopa neljä asiakaspalvelijaa. Suomessa oli tuskin sitä yhtä. Mietin miten italialainen kahvila pärjää kun ne surkuttelee Suomessa vähemmällä työvoimakustannuksella.
Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen ja yrityksillä on erilaiset tavoitteet, niiden toteutustavat ja todelliset arvot. Ehkäpä tuo italialainen kahvila panosti palvelun laatuun sekä nopeuteen ja suomalainen itsepalveluun.
Tässä linkki kertalleen mikäli et vielä lukenut työhyvinvointiin ja -motivaatioon vaikuttavista asuinympäristöllisistä asioista blogipostauksestani 7 syytä asua ja työskennellä Itävallassa.
Joitain linkkejä lisätiedoiksi
Itse katselin työpaikkaa ensisijaisesti omien kontaktieni kautta. Kontaktieni kautta sainkin hyviä vinkkejä. Ensimmäinen kontaktini nykyiseen työnantajaani oli puhelinsoitto entisen kollegani vinkistä. Tosin silloin ei ollut paikkaa vielä avoinna. Seuraava yhteydenotto samasta firmasta tuli Manpowerin kautta, joka johtikin sitten työsopimukseen. Olin ollut yhteydessä Innsbruckin Manpoweriin, joka otti asiani tosissaan.
Toinen kanava työpaikkojen katseluun olikin asiaan vihkiytyneet rekryfirmat ja työpakka-alustat netissä. Koin, että ainoa rekryfirma, joka otti asiastani kiinni oli Manpower. Näin oli Italian puolella kuten myöskin Itävassa. Muut tuntuivat olevan kiinnostuneista vaan kielitaidosta ja työvoiman välittämisestä tehdas ja tarjoilutyöhön. Monesti vuokratyökuviolla. Kokemukset rekryfirmoihin liittyvät lähinnä Italiaan sillä katselimme paikkaa myös Etelä-Tirolista.
Oli mielenkiintoista lukea! Aika lähellä Suomen kulttuuria tosiaan, täälläkin vaihtelee paljon eri yrityksissä kulttuurit.
Kiitos! Kulttuurit vaihtelee yrityksen ihmisten mukaan. Omistajat ja alullepanijat ovat mielestäni isossa roolissa. Heidän synnyttämä kulttuuri kasvaa ja “henkeä” on sitä vaikeampi muuttaa mitä isommaksi porukka on kasvanut. Olen onnellinen, että olen saanut tehdä töitä aina hyvän porukan kanssa. Kiitos siis kaikille aikaisemmille työkavereille sekä omistusportaalle!
Mielenkiintoinen kertomus työelämästä Itävallassa. Huomasin itse aikoinaan saman, että näitä rekrytoimistoja ei kannata ollenkaan aliarvioida ( kokemukset Saksasta). Rekryn kautta voi hyvinkin aueta ura jopa sellaisiin firmoihin, joihin ei olisi itse tullut mieleenkään hakea. Hienoa kuulla, että työkulttuuri siellä on osunut kohdilleen!! Tsemppiä!
Näinpä. Minulla oli jo suora kontakti nykyiseen työnantajaani, mutta he olivat avanneet haun Manpowerin kautta. Rekryfirma otti minuun yhteyttä ja siten nykyinen työnantajan löysi minut “uudelleen”. Kaikki asiat hoidettiin kuitenkin Manpowerin kautta. Toki haastattelut tehtiin suoraan yrityksen päättäjien kanssa. Olen tyytyväinen Manpowerin henkilön asenteeseen. Täälläkin siis ratkaisee ensisijaisesti ihminen. Yritys ei tee mitään ilman ihmisiä
Ei ole ihme, että lähdit Suomen työelämästä Itävallan työelämään. Suomessa 40+ alkaa olla jo ikäloppu, työtehtäviä on yli tarpeen ja kahvitauot painavat päälle niin, ettei kerkiä itse työtä tekemään:)
Työelämä ei ollut meille maiseman vaihtoon vaikuttava asia. Uusi työkokemus on seuraus asuinmaan vaihdosta. Toki saman kuviot ja saman kasvot on joskus virkistävää nähdä uudesta elämästä 🙂 Työtehtäviä oli tosiaan enemmän kuin tarpeeksi ja kahviakin tuli juotua niin, että vatsa huusi apua 😀
Mulla ei ole kokemuksia ulkomailta, niin tällainen vertailu on tosi mielenkiintoista luettavaa 🙂 Sen olen huomannut, että miehiä tarvitaan aina porukkaan. Ei tietenkään voi yleistää, mutta mun kokemuksen mukaan tuovat hyvää energiaa mukanaan 🙂
Kiva kuulla 🙂 Mulla on vähän samoja havaintoja tilanteista, jolloin naiset ja/tai miehet ovat suuremmissa ryhmissä. Havaintoja positiivisessa mielessä.
Mielenkiintoista luettavaa. Onko siellä toimineet etätyöt koronan aikaan?
Kiitos 🙂 Etätyöt pyörii ja hoituu niillä, jotka voivat etänä asioita hoitaa. Mun työpaikassa lähinnä myyntipuolen henkilöt. Mulla taas “etätyöt” estyy, kun ei pääse matkustamaan asiakkaiden luokse 🙂 Nämä kirjoitushommat kyllä sujuu mukavana etätyötä.
Mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. Itse asun Saksan puolella (tosin lähes Tirolin rajalla) ja pienellä otannalla tuntuma on että täällä työelämä on keskimäärin stressaavampaa ja organisaatiot jäykempiä kuin Suomessa, jossa osataan ottaa vähän rennommin. Itävalta voisi olla kuvaamasi perusteella sopiva pieni siirtymä Italian suuntaan niin maantieteellisesti kuin kulttuurillisesti. Nimenomaan Innsbruck on ollut mielessä mahdollisena tulevana asuinpaikkana.
Itse olen tosin tyytyväinen nykyiseen työhöni ja työilmapiiriin puoli-akateemisessa organisaatiossa. Tervehtiminen kuuluu täälläkin olennaisesti kulttuuriin samaan tapaan kuin Itävallasta kirjoitit.
Kiitos kommentista. Erittäin pieni otantahan se mullakin on täältä Itävasta. Kokemukseen organisaatiosta ja sen jäykkyydestä vaikuttaa varmasti pitkälti kulloisenkin yrityksen kulttuuri näin pienellä otannalla. Pyysin hyvään yritykseen ja mukavaan porukkaan. Innsbruck on hyvällä sijainnilla. Saksan Münchenin suunnan rajalle n. 1h autolla ja Italian rajalle reipas puolituntinen. Vipitenoon n. 1h ja se on jo mukava pikkukaupunki käydä vaikka haukkaamassa italialaisen kokin aikaan saannoksia 🙂
Suomessa kyllä nuukaillaan tervehdysten ja toivotusten käytössä. Olen itsekkin aika huono toivotuksissa. En ikinä muista toivottaa hyvää ruokahalua saati kippistellä. Ekat ryypyt on jo otettu kun muut vasta aloitta kippistelyn:)
Olen itsekin nuukaillut ollessani vielä Suomessa. Kaverin kanssa tosiaan joskus naureskeltiin sitä. Kumpikin tiesi mistä puhui, tiesimme oman toimintamme 😀 Näin se ympäristö vaikuttaa yksilöön. Oli kyseessä sitten työyhteisö, kaupunki tai valtio jne. Kaikissa on oma “kulttuuri”, oma taajuus. Ajattele, että olisit ympäristössä, jossa kaikki aina toivottaa hyvää ruokahalua ja kippistää, silloin sitä muistaa itsekin ja joskus jopa ensimmäisenä. Siitä tulee tapa, osa omaa “kulttuuria” 🙂
Hei! Suomalaiset ovat todellakin juroa metsän kansaa, jotka eivät yleensä tee aloitetta tervehdittäessä. Olen itse asunut monessa maassa mukaanlukien Itävalta ja Saksa. Itävallan ajoilta jäi mieleen kankea byrokratia, leppoisat mutta erittäin konservatiiviset ihmisten mielipiteet. Uudistukset ottavat aikaa ja ihmiset ovat/olivat epäluuloisia ulkomaalaisia kohtaan. Ehkä asiat ovat muuttuneet siitä kun itse siellä asuin. Asuin Grazissa, Steiermarkissa.
Kiitos kommentistasi! Näin se on. Joka maassa ja paikassa on omat ominaisuutensa. Monet asiat vaikuttavat käytökseemme ja kulttuuriperimäämme. Kasvaessamme mukaudumme ympäristöömme vahvistaen tuota syntynyttä perimää. Yhteisö opettaa meidät tavoilleen. Näemme eroja paremmin astuessamme ulos tutusta ympäristöstä joko ihan fyysisesti tai astumalla ns. “toisten saappaisiin”. Uusiutuneilla yksilöiden näkökulmilla muuttuu jopa kaikkein konsarvatiivisimmat ympäristöistöt. Tosin hitaasti, mutta muuttuvat.
Pingback: Elämäni Paras Lomamatka | Etelä-Tiroli Italia