On heinäkuun alku 2017 lentokoneen laskeutuessa Veronan lentokentälle. Tuuli alkaa viheltämään koneen laskusiivekkeiden noustessa ylös, jarrutus täristää konetta ja turbiinit ulisevat taistellessaan koneen massaa vastaan. Kaksi matkustajaa ovat intoa täynnä, eivät malttaisi odottaa turvavyövalon sammumista. Toinen nykii jo lukkoa auki kuin hermostunut pistolero Colttiaan kotelosta lännenelokuvan kaksintaistelussa. He ovat matkalla Pohjois-Italiaan, tarkemmin siellä Etelä-Tiroliin. Kummallakaan ei ole isommin kokemusta alueesta. Tietävät sen olevan kaunis ja vuoristoinen sillä he ovat käyneet joskus pikaisesti näissäkin maisemissa.
Näin voisi alkaa mikä tahansa loma, mutta tästä ei tullut ihan tavallista. Tästä päivästä alkoi elämäni paras lomamatka.
Elämäni paras lomamatka
Mikä sitten tekee jostakin lomasta elämäni parhaan? Voisi ajatella olevan vaikea laittaa kaikkia upeita lomia riviin ja valita niistä paras. Toinen on toisella lailla parempi ja toinen omalla laillaan. Meillä on ollut monia erinomaisia reissuja, mutta en lopulta joutunut edes valitsemaan. Tämä matka tuli heti mieleeni, kun kysyin itseltäni “mikä on elämäni paras lomamatka?”
Tartutaanpa tarinaan ja selvitellään puitteet ja lopulta meille selviää miksi tämä on paras tähän asti
Heinäkuinen kotimme Albergo Ristorante Alt Spaur, Spormaggiore
Olemme ajaneet pitkän matkan Veronasta ja ottaneet suunnan moottoritieltä kohti Mezzelombardoa. Alamme nousta yhä kapeammaksi ja mutkaisemmaksi käyvää tietä kohti Spormaggiorea. Ainakin silloin tottumattomalle tasaisenmaan kasvatille tie tuntui kapealta ja mutkaiselta. Nykyisellään se on normaali Etelä-Tirolin kylätie ilman selkärankaa pitkin valuvia hikikarpaloita.
Vihdoin, ainakin miljoonan jännittävän minuutin ja sadannen ohi ajaneen alkuasukkaan jälkeen, olemme perillä majapaikassamme. Löysimme sen Booking.comin vai mahtoiko sittenkin olla Airbnb:n kautta. Kohtuu lyhyellä varoitusajalla tännekin lähdettiin, kuten moneen muuhunkin seikkailuun. Silloin ei enää montakaan paikkaa ollut vapaana koko kuukauden ajalle ja vielä näin edulliseen hintatasoon. Elämän kummalliset kiemurat ja merkit toivat meidät Albergo Ristorante Alt Spaur:iin Spormaggioreen omenaviljemien keskelle. Tuota majoituspaikan nimeä klikkaamalla pääset heidän kotisivulleen, jossa on lisää kuvia ja tietoa.
Kävimme täällä muistelureissulla syyskesällä 2020 matkalla Pesaron rannalle. Italialaisen kesäisen rantakaupungin kokemuksistamme voit lukea tämän linkin takaan. Itseasiassa kuva, jossa on kaksi rakennusta on siltä reissulta. Syyskuussa ei ollut enää niin paljon kukkia kuin heinäkuussa 2017. Mikäli pidät kukista niin Etelä-Tiroli on sinulle jonkin asteinen paratiisi. Täällä koristellaan parvekkeet ja pihat kukilla. Aivan kuten tämän hotellimme parvekkeet ja ympäristö.
Vuonna 2020 majoituimme päärakennuksessa, joka on rakennuksista alempi ravintoloineen. Pidimme enemmän mäen päällä olevan rakennuksen huoneistosta, jossa majoituimme elämäni paras lomamatka -reissulla.
Ylemmässä rakennuksessa on huoneistoja ja yhden yön pikaiset varikkopysähtyjät majoitettiin kahden hengen huoneeseen huoneiston sijasta. Päärakennuksen huoneessa oli mielestämme hiukan heikko äänieristys. Sinne kuului melko selvästi askelet ja askelmien narinat viereisestä portaikosta. Yö oli kuitenkin rentouttava ja aamulla olimme valmiit lähtemään Pesaroon rannalle, mutta se onkin jo toinen tarina.
Herätessä näihin maisemiin on lomalla hyvät raamit onnistua. Kauniisiin maisemiin tarvitaan vielä aurinkoa ja sitäkin heinäkuisessa Pohjois-Italiassa löytyy. Avataan siis parvekkeet pariovet ja annetaan vienon kesätuulen tulla kylään. Taitellaan tyynyä hieman korkeammaksi pään alle ja jäädään vielä hetkeksi sänkyyn katselemaan maisemia. Aurinkokin alkaa hiipimään ovien sisäpuolelle piirtäen kirkkaan raidan huoneen lattiaan.
Ennen kuin lähdemme liihottelemaan lomaa eteenpäin tarvitsemme tukevan aamiaisen. Ruokahan on tunnetusti Italiassa hyvää. Yhtä tunnettua on, että sitä ei ole aamupalalla yhtä kroissanttia ja espressoa enempää. Etelä-Tirolissa on kuitenkin toisin. Täällä saa riittävästi syödäkseen, jotta koneet saadaan käyntiin. Aamiaisessa on vahva saksalaisvaikutelma.
Etelä-Tiroli saakin paljon vaikutteita Itävallasta ja sitä kautta saksankielisestä Euroopasta. Itse asiassa Etelä-Tiroli oli osa Itävalta-Unkaria vuoteen 1919 asti. Faktoista enemmän esimerkiksi Wikipediasta.
Upea lomaympäristö
Eikös se niin ole, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja video kertonee sitten vieläkin enemmän. Käydään siis tässä välissä katsomassa lomaympäristöä lyhyen videon kautta. Saatte hieman lepuuttaa silmiänne lukemiselta ja jonkinlaista hahmotelmaa mielikuvillenne ympäristöstä. Video on koottu elämäni paras lomamatka -reissuvideoista, joiden oli tarkoitus olla vain itsellemme lyhyitä muistipätkiä kohteista. Niitä ei ole kuvattu julkaistavaksi, mutta kyllähän tuo kooste nyt ainakin minulle kelpaa julkaistakin.
Monessa paikassa on jotain tyypillistä juuri sille alueelle. Niin täälläkin. Siinä missä monin paikoin Suomessa ajaessa katsellaan havumetsää niin täällä katsellaan omenaviljelmiä. Omenatarhoja on joka puolella. Etelä-Tiroli onkin yksi Euroopan merkittävimmistä omenantuottajista. Sen osuus on puolet kaikesta Italiassa tuotetusta omenasta ja 10% EU:n omenan kokonaistuotannosta (lähde englanninkielinen artikkeli South Tyrol Reveals the Secrets to its High-Quality Apples).
Tällä reissulla opimme, että omenapuut trimmataan saamaan mahdollisimman paljon aurinkoa ja siksi omenatarhat näyttävät viiniviljelmiltä. Tuskin alkuun edes tunnistimme omenapuun omenapuuksi. Puut ovat trimmattu litteiksi ja rivistöt näyttävät ihan viiniköynnösrivistöiltä.
Etelä-Tirolista saisi kirjoitettua vaikka kirjan ja aivan varmasti moni on kirjoittanutkin. Kauniita ja kiinnostavia paikkoja on vaikka kuinka paljon. Kristallinkirkkaita järviä, vuoria sekä koskia runsaan vihreän luonnon ympäröimänä. Kaupunkeja, kyliä ja linnoja. Aktiviteetteinä vaikka patikointi, shoppailu, koskenlasku, pyöräily moottorilla tai ilman ja miksei vaikka omenoiden poiminta. Erinomainen maakunta viettää pidempääkin lomaa. Vahva suositukseni!
Omena oli oikeastaan yksi ohjaava merkki miksi hakeuduimme tänne lomalle. Loma ei ollut ainoa syy matkaamme. Toinen syy oli työpaikan etsintä, joka olikin yksi meidän loma-aktiviteeteistä. Työnhakukin voi siis olla yksi loma-aktiviteetti näillä seuduin. Tosin, mikäli saa valita niin lomallani kuljen mieluummin omenatarhojen poluilla.
Omena liittyy myös siihen, miksi haimme töitä ja sitä kautta mahdollisuuksia muuttaa näille seuduille.
Miten omena sitten liittyy meidän loma- ja asuinpaikan valintaa? Siihen löytyy vastauksia jäljempänä kohdassa “Bolzano”.
Turkoosinsinisiä järviä kristallinkirkkailla vesillä
Maittavan ja riittävän tukevan aamupalan jälkeen on aika lähteä järville. Täällä on monia toinen toistaan kaunimpia järviä ja matkaamme kanssasi niistä vain muutamille. Vaihdetaan siis shortsit jalkaan sekä t-paita ylle ja annetaan auringon hyväillä ihoamme. Annetaan säteiden tuoda meihin aurinkoenergiaa ja ladata akkumme auringottomien päivien varalle.
Braies -järvi kauniiden Dolomiittien reunustamana
Saavumme suuren parkkialueen reunaan ja silmämme hakevat sisäänajopaikkaa. Näyttää olevan ihan perillä, hotellia lähinnä olevassa kulmassa.
Avaamme auton ovet ja lämmin kesäilma pääsee vyörymään ympärillemme, upeaa. Auton ilmastointi on peittänyt tiedon ulkona olevasta lämpötilasta.
Laitan reissulakin päähän ja lähdemme saapastelemaan, ei emme saapastele vaan sandaloimme, kohti järveä.
- Ensimmäisenä meitä tervehtii massiivinen Hotel Lago di Braies. Se on taitavasti sulautettu maastoon käyttämällä maisemaan sopivia harmaanruskeita kiviä rakennusmateriaalina. Ne sopivat hienosti Dolomiittien väreihin ja vaikka rakennus on iso niin se ei vangitse liiaksi katsetta.
“Tule mennään ensin kahville”, sillä olemmehan ansainneet jo yhden kahvihetken. Tuolla hotellin terassilla on hyvä paikka istuskella ja nauttia kahvihetkestään katsellen Dolomiittejä järven suuntaan. Kahvitellessamme voimme samalla lukea blogikirjoitukseni “Kahvi, makuja matkoilta | 4 nautinnollisen kahvihetken tekijää”. Dolomiitit ja Braies -järvi ovat ehdottomasti nautinnollisen kahvihetken tekijöitä.
Kahvin jälkeen kävelemme rannalle. Vesi on nyt melko matalalla ja se on paljastanut pohjaa rantahietikoksi. Otetaan siis sandaalit pois jaloista ja annetaan rantahiekan hieroa jalkapohjiamme. Suuremmat kivet nipistelevät alkuun tottumattomia jalkapohjia, mutta maan lämpö sekä tuntu voittavat nipistelyn ja jatkamme paljain jaloin. On vapauttavaa kulkea paljain jaloin ja tuntea maa jalkapohjiensa alla.
Mahtavan jylhät Dolomiitit nousevat suoraan järvestä. Tämä näky on pysäyttävät. Jäämme vesirajalle seisomaan ja haukkomaan henkeämme kuin juuri vedestä nousseet Poseidon ja Merenneito. Täällä en ole kuullut merenneitoja olevan, mutta oikeasta merenneitopaikasta voit lukea blogikirjoituksestani Itävalta patikointi | Nixenfall -putouksessa asuu merenneito.
Järvi sijaitsee 1500 metrin korkeudessa Dolomiiteillä. Tämä on yksi suosikkijärvistämme. Se on muidenkin suosikki. Yleensä olemme päässeet perille asti autolla, mutta kerran heinäkuussa 2019 ylös menevä tie oli suljettu sillä parkkipaikat olivat täynnä. Auton olisimme voineet jättää alavimmille maille ja jatkaa bussikyydillä ylös. Olimme ohikulkumatkalla, joten teimme sujuvan u-käännöksen ja jatkoimme vähemmän ruuhkaisille paikoille.
Tie on loppuun asti hyvä ja leveys riittävä. Ei tarvitse olla extreamluokan maastokuski tänne päästäkseen.
Järven ympäristössä on monia opastettuja patikointireittejä. Niillä en ole käynyt, joten niistä en osaa enempiä kertoa. Yksi reitti on järven ympäri. Arvioisin ihan silmämääräisesti, että järven kiertämiseen menee noin 1-2 tuntia. Järven kiertämisen kerrotaan sopivan vanhoille ja nuorille ilman erityistä kuntoa.
Emme ole kiertäneet järveä, vielä, mutta olen nähnyt kaiken ikäisten lähtevän ja tulevan järveä kiertävältä reitiltä ihan normaaleissa kävelyvarusteissa ilman ylimääräisiä vuorikiipeily köysiä ja kypäriä.
Braies -järvi sijaitsee niin sanotulla “kolmen huipun alueella” (three peaks region), jolla viitataan yhteen Dolimiittien paikkaan, jossa on kolme huippua. Tämä alue kokonaisuudessaan on upea. Braies -järven lisäksi löytyy muitakin järviä kuten noin 30:n kilometrin päässä Cortina d’Ampezzon suunnassa oleva Lago di Landro. Siitä hieman eteenpäin korkeammalla on Misurina.
Lago di Landron lähellä on näkymä mainitulle “kolmen huipun vuorelle”. Paikka on tienvieressä vasemmalla puolella hieman ennen Landroa saavuttaessa pohjoisen suunnasta. Paikka on merkitty opastein.
Voit aloittaa paikan mahdollisuuksien tutkimisen vaikka Dolimites.org -sivustolta. Se on englanninkielinen.
Carezza -järvi on pieni, mutta turkoosinen
Jatkamme lounaan jälkeen matkaamme Gasthaus Pizzeria Guater Tropfenista ylöspäin kohti Carezzaa. Toisinaanhan lounaan jälkeen alkaa hieman väsyttämään. Näin kävi heikkotehoiselle autollemme vaikka tällä varikkokäynnille se ei mitään syönytkään. Ehkäpä juuri siksi sillä olikin energiat vähissä ja ylämäki alkoi puuduttamaan.
Kannustan sinnikkäästi kaasujalka suorana autoamme kiipeämään ja sen se lopulta tekeekin. Hitaasti, mutta varmasti. Tie kapenee jokaisen tienhaaran jälkeen ja välillä tuntuu, jotta jopa jokaisen mutkan.
Loppumatkasta kiitän automme pientä kokoa sillä sen kanssa mahdumme tielle vastaantulijoiden kanssa.
Carezza -järvi muodostui myös yhdeksi meidän suosikiksi ja sielläkin olemme käyneet muutaman kerran jälkeenpäin. Eikä tuo tiekään nykyään enää niin hirveän pieneltä tunnu kuin ensimmäisellä kerralla. Ajoimme sinne jopa talvella, jolloin lumipenkat kaventavat tietä entisestään. Se olikin joulumarkkinoiden aikaan oikein tunnelmallinen paikka käydä. Lue talvisesta Carezza -järvestä lisää tästä linkistä kirjoitukseeni joulumarkkinoista. Carezza löytyy kirjoituksen viimeisestä osiosta yhdessä Bolzanon joulumarkkinoiden kanssa.
Elämäni paras lomamatka tehtiin heinäkuussa ja silloin järven pinta oli alimmillaan mitä olen sen nähnyt. Matala järven vesi näyttää myös tuovan voimakkaan turkoosin värin paremmin esiin. Käydessämme syyskuussa järven pinta oli puurajaan asti ja silloin väri ei ole niin voimakas. Silti järvi on kuvan kaunis. Tyyni pinta heijasti taustalla olevan metsän ja Dolomiitit kauniisti kirkasvetisen järven pinnasta. Tuolloin järvi näyttäytyi vihertävän ja sinertävän sävyissä.
Järvi on ollut kaunista katseltavaa aina, kun olemme siellä käyneet. On hyvä huomata, että järvi on vain katselemista varten. Järven vesirajaan ei pääse sillä se on aidattu maisemaan sopivalla keloontuneella puuaidalla. Veteen ei myöskään saa heitellä kiviä, mikä joskus lapsia ja lapsenmielisiä houkuttaa. Nautitaan tästä kauneudesta vain silmillämme.
Carezza -järvestä kirjoitan lisää myöhemmin toisessa blogiartikkelissa. Nyt jatkamme matkaa sillä vielä on käymättä kaksi kaupunkia. Luulen, jotta jotkut teistä kaipaavat jo luonnosta kaupungin ihmisvilinään ja ehkäpä jopa shoppailemaan.
Carezza -järvi on sopivasti lähellä Bolzanoa, joka on ehdottamasti yksi kauneimmista kaupungeista tällä alueella.
Hypätäänpä autoon, nyt on alamäki ja pääsemme Bolzanoon reilussa puolessa tunnissa.
2 kaunista Etelä-Tirolin kaupunkia
Ei täällä ihan Manhattanille pääse tai Burj Al Arabia ihmettelemään. Kaupungit ovat ihmiselle hyvän kokoisia. Niihin pääsee nopeasti ja myös nopeasti pois. Riittävästi ihmisvilinää, kauppoja, ravintoloita ja tunnelmallisia kahviloita. Mikä parasta, kahviloissa ja ravintoloissa saa italialaisia herkkuja.
Bolzano, Etelä-Tirolin ensirakkautemme
Marraskuinen iltapäivä hämärtyy auringon laskeutuessa vuorten taakse. Takana on lähes 500 km Italian teitä kauniista Toscanasta Bolzanoon. Olimme viettämässä viikonloppua Toscanan seudulla työmatkan jäljiltä ja saimme aamulla ajatuksen lähteä Veronaan ja siellä mieleemme tuli jatkaa vielä Bolzanoa katsomaan. Toisinaan meille tulee tällaisia intuitiivisia päätöksiä. Olimme perillä Bolzanossa, mutta puolessa matkassa päivämme reissua. Vielä oli ajettava takaisin Toscanassa olevaan majapaikkaamme.
Tämä tapahtui noin puolivuotta aikaisemmin Etelä-Tiroliin tehtyä elämäni parasta lomamatkaa. Vaimoni oli ollut muutama kuukausi aikaisemmin Veronan lähellä asuvan ystävänsä luona kylässä. Tuolla reissullaan vaimoni oli saanut intuitiivisen tunteen mennä Bolzanoon. Hän oli hypännyt junaan ja matkannut Veronasta Bolzanoon. Tunne, että hän on matkalla johonkin oikeaan oli ollut vahva.
Vaimoni ollessa Bolzanossa astuu omena kuvioihin.
Enkelini ollessa hotellin nurkilla Bolzanossa hänen luokseen oli tullut entuudestaan tuntematon nainen. He olivat alkaneet jutella ja nainen oli lopulta ojentanut vaimolleni omenan. Omenan, joka oli alunperin tarkoitettu naisen ystävälle, jota hän ei ollutkaan tavoittanut.
Omenalla on sympolinen merkitys ja sen hetkisessä tilanteessa enkelini tunsi tämän merkiksi siitä, että hän on oikealla tiellä elinpaikan etsinnöissään. Tämän ja muutaman muun merkin johdosta Bolzano kiinnittyi yhdeksi vahvaksi mahdollisuudeksi meidän seuraavaksi kotipaikaksi.
Siksi siis päätimme marraskuisena iltapäivänä tehdä mutkan Bolzanon kautta takaisin Toscanaan.
Pidin kaupungista ensi näkemältä. Sen pienet ja sokkeloiset kadut, jonne ei autoilla saa ajaa, huokuivat rentoa tunnelmaa. Pyöräilijät ja kävelijät puikkelehtivat toistensa lomassa sulassa sovussa.
Kauniit ja koristeelliset rakennukset kehystivät kulkuamme kaduilla. Yksityiskohtia oli niin paljon, jotta oli vaikea keskittyä mihinkään.
Ehkäpä tuo kauneuden runsaus onkin yksi syy, jotta en ole osannut ottaa sieltä valokuvia. Ihastellut vain. Elämäni paras lomamatka -valokuvakansiosta en löytänyt ainuttakaan kuvaa. Myöhemminkin olen ottanut vain muutaman kuvan, vaikka olemme käyneet Bolzanossa useita kertoja. Olisinko sittenkin vain hukannut ne jonnekin.
Omenalla oli täten ohjaava merkitys siihen, miksi elämäni paras lomamatka suuntautui Etelä-Tiroliin. Tulimme pidemmäksi ajaksi tutustumaan alueeseen ja varmistumaan tunteestamme. Tulimme myös työnhaku mielessä. Siksipä tuo lomamatka on yksi tekijä nykyiseen Tirolissa elämiseemme. Tuolla reissulla tehty kontakti johti työpaikkaan muutamaa kuukautta myöhemmin. Tavallaan elämäni paras lomamatka jatkuu edelleen tehden lomalla töitä Tirolissa. Omenallakin on merkitys.
Niin ja heille, jotka kaipasivat tuolla Carezza -järvellä jo shoppailemaan, niin Bolzanosta löytyy ainakin yksi iso ostoskeskus. Lisäksi vanhassa kaupungissa on lukuisia hienoja pikkukauppoja, joissa on lähes kaikkea. Suurin osa niistä taitaa kuitenkin myydä naisten vaatteita sillä se artikkelihan yleensä myy.
Bolzanon vanhakaupunki on upea paikka vain olla, kävellä ja pysähtyä syömään tai kahvittelemaan. Vanhakaupunki on isokokoinen, joten kadut eivät heti lopu kesken. Siellä on viehkeä tunnelma ja itse tykkään joskus vain istua ja katsella paikallista elämää. Ollessasi Bozanossa istu kahvilaan tai vaikka vain johonkin kadunkulmaan. Anna ajan pysähtyä. Keskity vain siihen mitä näet, elämää kadulla, yksityiskohtia. Elä ja henkitä sitä hetkeä. Upeaa, eikö vain.
Liitän tähän linkin, josta pääset Bolzanon sivuille ja löydät tuosta paratiisikaupungista lisää tietoa. Linkki englannin kieliselle Bolzanon turistisivuille. Sivuilla on myös linkki Bolzanon Instagramiin, jossa on enemmän kuvia kuin minun albumeissani. Liitän linkin tähänkin, jotta sinun ei tarvitse tuolta sivuilta lähteä sitä etsimään, mikäli haluat mennä suoraan kuviin. Linkki Bolzanon Instagram kuviin.
Merano, paratiisi omenalaakson portilla
Olemme kuulleet, että Merano on vielä Bolzanoakin kauniimpi. Epäilemme, jotta voiko enää kauniimpaa kaupunkia ollakkaan. Lähdimme siis katsomaan. Lähestyessämme Meranoa odotamme innolla mitä tuleman pitää. Meranon saavutamme noin 30 minuutin ajomatkan jälkeen Bolzanosta. Parkkipaikka löytyy alueelta, jonka navigaattorimme ilmoittaa Meranon keskustaksi. Se oli varmaan modernin Meranon keskustaa sillä ensimmäisellä käynnillämme jouduimme hetken etsimään vanhaa kaupunkia.
Toisella käynnillämme löydämme jo paremmin vanhaan kaupunkiin ja joen rantaan sillä olemme tulleet Meranoon pizzalle yhdessä aikaisemmin mainitus omenanaisen ja hänen miehensä kanssa. Olihan muutan maittavat pizzat!
Pitää paikkansa, että Merano on kaunis. En kuitenkaan pysty, enkä halua, sanoa kumpi on kauniimpi, Merano vai Bolzano. Kumpikin ovat kauniita ja ne ovat omallalaillaan erilaisia. Rakennuksissa on samaa tyyliä, mutta Bolzano on isompi kaupunki ja se tuo omaa erilaisuutta tunnelmaan.
Meranossa henkii kylpylätunnelma. Sen aistii jo kaduilla kulkiessaan. Voit melkein kuulla veden liplattavan altaissa ja tuntea veden raikastaman ilman tuoksun. Ilma tuntuu jotenkin raikkaalta, kevyeltä. Olisiko siinä todellakin jotain terveysvaikutuksia?
Merano onkin tunnettu kylpylöistä. Itävallan kuuluisa keisarinna Sissi oli täällä hoidattamassa tytärtään sekä myöhemmin itseään. Sissi teki 1800 -luvulla pienestä vuoristokaupungista tunnetun parantavasta ilmastaan. Tästä kerrotaan Meranon sivuilla, kuten myös muutaman Etelä-Tirolin tutut meille kertoivat.
Laitan tähän teille linkin Meranon sivuille, jossa on lisätietoa ja kuvia kaupungista sillä kuvien kanssa minulle on käynyt samoin kuin Bolzanon. Liian kaunis kuvattavaksi. Linkki Meranon sivuille.
Merano tuntui olevan jollakin lailla tien päässä. Täältä ei pääsisi kuin vuoristotietä pohjoiseen. Illuusio on kuitenkin väärä sillä täältä lähtee hyvä tie kauniin Val Venostan omenalaakson läpi aina Itävallan puolelle saakka.
Val Venosta eli Venosta -laakso on yksi tunnetuista korkealaatuisten omenoiden tuottajista Etelä-Tirolissa. Venosta -laaksossa ajat omenatarhojen välissä kumpuilevassa ja vuoristoisessa maisemassa. Paljon muutakin on ja siitä löytyy lisää tästä linkistä Venosta -laakson verkkosivuille.
Elämäni paras lomamatka ja 5 asiaa, jotka sen tekivät
On vaikea luokitella lomia parhausjärjestykseen. Olemme tehneet paljon “parhaita” lomamatkoja sillä jokainen niistä on omallalaillaan paras. Tämä matka edustaa kuitenkin elämässämme muutakin, kuin vain tuota yhden kuukauden lomaa Etelä-Tirolissa. Valitsin tämän elämäni parhaaksi lomaksi juuri tuon kokonaisuuden vuoksi.
1. Pisin yhtäjaksoinen loma ulkomailla
Kuukaudessa pääsee jo jonkinlaiseen aavistukseen jopa asumisesta alueella. Tosin kaikki byrokratia ja arkipäivä on poissa, mutta ympäristöä ennättää näkemään ja aistimaan ilman kiirettä. Me saimme ymmärryksen ja vahvistuksen paikasta mahdollisena uutena kotipaikkana.
Itse suosittelen tällaista pidempää lomaa alueella mikäli suunnittelet jonnekin muuttoa. Iso osa elämäämme on ympäristö, jossa elämme. On itsellemme hyväksi mikäli sopeudumme ja pidämme paikasta, jossa elämme.
Näin pitkällä yhtäjaksoisella lomalla saa varmasti unohdettua työ- ja arkiasiat. Kunhan ei vaan unohda mihin yritykseen saa palata töihin ja milloin. Tiedän joillekin käyneen niin, että reissullansa Intiassa oli niin mukavaa, jotta unohtivat paluulennon päivän. Muistivat sen liian myöhään, olikohan seuraavana päivänä. Kaikki hyvin, takaisin pääsivät, mutta olihan siinä selvittelyä ja varmasti lisäkulujakin.
2. Kuukauden asuminen aivan upealla näköalapaikalla
Aivan upeaa herätä joka aamu hienoon aurinkoiseen päivään. Avata keittiön ja makuuhuoneen ovet parvekkeelle ja nähdä vuoret sekä omenaviljelmät. Lähteä aamulla kävelylle viljelmien keskelle ja vain ihastella maisemaa aamuauringon lämmössä.
Palata majapaikkaan ja juoda aamun cappuccinot kroissantilla. Ei minnekkään kiire. Kodin ja kotiympäristön arkiaskareet kaukana mielestä.
Toisinaan ensimmäisinä lomapäivinä meillä oli kiirekin, kun kävimme asioilla työpaikkojen perässä. Se kävi vähän tuosta arkisesta työstä ja sitä kautta syvensi jopa asumiskokemusta.
3. Etelä-Tirolin upea luonto, ympäristö ja sää
Luonto, maisemat ja arkkitehtuuri olivat suuri nautinnon antaja. Toinen toistaan upeampia vuoristojärviä, kyliä ja kaupunkeja. Jännittäviä vuoristoteitä.
Lähes aina paistoi aurinko. Muutamana iltana sateet saapuivat ukkosen kera. Se ei kuitenkaan päivää haitannut ja olihan se kaunista katseltavaa, kun salamat leikkivät vuorten päällä. Luonto tarvitsee myös vettä pysyäkseen runsaana ja vihreänä, kuin se Etelä-Tirolissa on.
4. Italian keittiö
Ruokahan on Italiassa aina hyvää. Monesti on kevyempi olo Italian reissujen jälkeen. Makumuistot seuraavat mielessä pitkään loman jälkeen.
Tuolloin söimme vielä lihaakin ja majoituspaikkamme ravintolassa yksi suosikeistamme oli possun ribsit. Muistelukäynnillämme viime vuonna ruokalista oli meille “köyhtynyt” sillä se on aika perinteinen “tirolilaismenu”. Tarkoittaa paljon lihaa ja vahvoja juustoja.
5. Uuden asuinpaikan suunnan vahvistuminen
Tämä on tärkein asia miksi juuri tämä reissu on elämäni paras lomamatka. Toisaalta voin ajatella tämän lomamatkan jatkuvan edelleen. Olen ollut nyt lomalla kolme vuotta, tosin käyn siinä sivussa arkipäivisin töissä. Kokemuksistani työskentelystä Itävallassa voit lukea täältä “Itävalta | Kokemuksia työelämästä Itävallan Tirolissa”
Etelä-Tirolin reissulla kävimme myös Itävallan puolella työnhaussa. Niistä kontakteista poiki muutaman kuukauden päästä työpaikka, jossa tällä hetkellä työskentelen. Se teki mahdolliseksi meidän muuton Tiroliin. Ennemerkit ja intuitio toi meitä oikeaan suuntaan ja sitten meille avattiin ovi Tiroliin Etelä-Tirolin sijaan. Nyt voimme lähes milloin tahansa ajaa Bolzanoon käymään vaikka emme siellä asukkaan.
Nämä mainitut paikat olivat vain pintaraapaisu niistä kaikista missä kävimme, emme ennättäneet tai tienneet käydä. Tästä kirjoituksesta tulisi moninkerroin pidempi kuin se nyt jo on joten kirjoittelen muista kohteista erikseen toisella ajalla.
Ollaan tarkkaavaisia ja huomioidaan meille annettuja merkkejä. Siten löydämme ja pysymme meille tarkoitetulla tiellä.
Tämän kirjoituksen aihe syntyi parin muun bloggarin kanssa. Teimme kirjoituksen samalla aiheella “elämäni paras lomamatka”. Näistä linkeistä pääset muiden parhaille lomamatkoille. Jatka siis lomailuasi ja hyppää uusiin reissuihin:
Elämäni paras lomamatka – unohtumaton Barbados, kirjoittanut Via Per Aspera Ad Astra
Ulkomaan unelmia, kirjoittanut Aito Ajatus
Matka Japaniin – Elämäni paras matka, kirjoittanut Älykodin Avaimet
MILLAINEN ON SINUN PARAS LOMAMATKASI?
Elämäni paras lomamatka -haaste
Haastan mukaan kaikki bloggaajat sekä lukijat, jotka ovat tehneet elämänsä parhaan lomamatkan!
LUKIJALLE:
Kirjoita elämäsi parhaasta lomamatkasta tämän artikkelin kommenttikenttään. Kerro siitä omin sanoin, mutta antaakseni ideaa voit kertoa esim.:
- mihin paikkaan elämäsi paras lomamatka sijoittuu
- mitä koit reissullasi
- miksi juuri tämä matka oli elämäsi paras
Osallistumalla jaat parhaita hetkiäsi muiden iloksi ja virkistykseksi tänä rajoitusten tummentamana aikana. Laitetaan aurinkoinen mieli kiertämään!
BLOGGAAJALLE:
Osallistu haasteeseen kirjoittamalla reissustasi blogiartikkeli ja seuraamalla alla olevia ohjeita. On mahtavaa mikäli linkität muistosi tämän artikkelin kommenttikenttään. Näin saamme lukijoille “elämäni paras lomamatka” -kokemuksista parhaan kokonaisuuden.
- Kirjoita artikkeli elämäsi parhaasta lomamatkasta ja lisää sinne linkki tähän kirjoitukseeni, mikäli haluat
- Liitä linkki kirjoitukseesi tämän postauksen kommenttikenttään
- En haasta ketään nimellä vaan haasteeseen voi tarttua kuka tahansa!
- Halutessasi haasta mukaan myös muita bloggaajia, nimellä tai nimeämättä
Sympaaatisen omenainen ja mukaaansatempaava tarina! Ja voi kyllä, italialaiset ruuat vievät kielen mennessään ja olipa myös upeita maisemia kuvissa, tuli taas ihan järjetön ikävä Italiaan! Josko pian taas…
Kiitos Tanja! Matkustellaan Italiaan mielikuvissamme niin voimme mennä sinne pian myös fyysisesti:)
Etelä-Tiroli näyttää ihan superidylliselle lomailu paikalle! Toivottavasti pääsen paikan päälle tutustumaan kohteisiin joku päivä.
On se kyllä eräänlainen paratiisi:) Maailma on täynnä käymisenarvoisia paikkoja. Ehkäpä niiden joukosta joskus valitset Etelä-Tirolin kohteen. Ainakin tipsi on jaettu:)
Pingback: Postausideoita blogiin ja miten ne on toimineet käytännössä - In Via
Se on aivan näin. Loman pitää tuntua lomalta. Kiireettömyys, oikea tunnelma ja oikeat ihmiset rinnalla – siitä kunnon loma koostuu.
Upeat maisemat kyllä! Silmä lepää 😍 Sinänsä tämä paikka on tätä nykyä niin lähellä meitä, että voi hyvin suunnitella lomaa sinne päin. Kunhan matkustusrajoitukset vähän helpottuvat, niin pääsemme eteenpäin.
Niin, ja ilmeisesti omenalla on aina merkitys, aina maailman alun asti 😉.
Suosittelen käymään mikäli joskus tulee pohjoisempiin Italian kolkkiin aikaa ja mahdollisuutta matkailla.
Mulla on haaveissa tehdä road trip juuri toisinpäin, pohjoisesta etelään, vaikka Sisiliaan asti. Matkalla olisi kiva pysähtyä hetkeksi muutamassa “suomalaispaikassa”, joihin olen sosiaalisessa mediassa törmännyt. Näissä on suomalaisia vetäjiä/omistajia. En ole paikoissa käynyt, joten en osaa suositella tai olla suosittelematta. Näyttävät kauniilta paikoilta netin kuvissa.
Majoituksia esimerkiksi:
Case Graziani, Agriturismo, Umbria
Olive Tree Hill B&B, Zagarolo, noin 35km kaakkoon Roomasta
Heidin Italia -blogin Heidillä ja hänen miehellään on Umbrian kukkuloilla ravintoja Taverna dell’Orso ja siellä voisimme käydä vaimoni kanssa herkuttelemassa Italilaisella rualla.
Ja kyllä, omenalla on merkitystä:)
Etelä-Tirol on itselleni käymätön kohde vaikka Italiassa noin muuten olen käynyt monestikin. Täytyy pitää mielessä sitten kun taas pääsee liikkumaan mihinkään. Sulla on kiva tyyli kirjoittaa tekstiä 🙂
Kiitos Julia:) Etelä-Tirolin luonto on runsas, vihreä ja vuoristoinen. Rakennukset ovat monesti perinteisiä tirolilaistyyppisiä. Alue on Italiassa, mutta siellä on melkolailla toisenlaista kuin etelämpänä, vaikka vain niinkin lähellä kuin Venetsia/Verona/Milano akselilla. Sieltä löydät varmasti uutta Italiaa, mikäli joskus pääset käymään.
Noniin taas tullut uus kohde bucket listille =D Upea tuo miten hotellin kivet oli valittu niin että se sulautuu ympäristöönsä. Sellainen kunnioittaa sitä harmonistista fiilistä minkä luonto meille antaa. Olis ollut hyvin eri jos olisi ollut keltainen kupolirakennus värikkäillä muoviplekseillä niinkuin mitä paljon nykyään näkeekin:P
Lista kohteista pitenee:) Juu, ei olisi oikein istunut paikalleen tuollainen rakennus.
Juuri noihin maisemiin on tarkoitus ajella ensi syyskuussa kuukauden tripille. Pitääkin lukea blogistasi useampi postaus tuolta alueelta ja kerätä vinkit talteen. Omasta blogistani voi myös käydä lukaiseen kokemuksiamme Italiasta ja monesta muustakin paikasta, jos kiinnostaa. Kiitos, että olet nähnyt vaivaa vuoksemme!
Sehän on hienoa ja sopivan mittainen aikakin:) Syyskuu on siellä vielä kaunista ja sopivasti kesäistä.
Lukaisin blogistasi ihan ensiksi COLLE DI VAL D`ELSA, kertomuksen Toscanasta. Komeita kuvia ja mukavaa tarinaa. Käykäähän muutkin lukaisemassa.
(kirjoituksen nimessä on linkki)
Mielestäni Lago di Sorapis on edelleen kaunein Dolomiittien järvistä ja sinne pitää vähän patikoidakin eli ei pääse autolla viereen ja onneksi tämä karsii pahimmat tapaukset pois.
Katsoin nopeasti netistä millainen paikka se on. Aivan mahtavan näköinen ja upealla paikalla. Kiitos tiedosta!
Hieman saman väriseltä näyttää kuin Lago di Tenno.
Millainen patikointi tuonne Sorapis järvelle on? Onko pitkäkin ja millainen maasto jostakin mihin auton saa pysäköidä?
Pingback: Matkablogien loppu? - Via Per Aspera Ad Astra - Live To Travel
Laitetaan harkintaan osallistuminen tähän haasteeseen!
Tuo on kyllä upeaa seutua ja nuo järvet ovat todella kauniita. Multakin peukku tuolle Riinan mainitsemalle Sorapis-järvelle. Sinne on lähimmältä parkkipaikalta muistaakseni hieman yli 5 kilometrin matka ja sama sitten takaisin. Korkeanpaikankammoisille tuo ei kuitenkaan välttämättä sovellu, sillä polku on paikoitellen varsin kapea
Kiitos Mikko kommentista ja tiedosta Sorapis-järvestä. Mikäli on hankala polku kävellä ja vielä kapeaa sekä korkeaa niin voipi olla, jotta sinne päästäkseni pitää mennä ilman vaimoa. Pidän järven mielessä mikäli tilaisuus joskus koittaa.
Pingback: Krimmlerin Vesiputoukset | Euroopan Korkein Vesiputous
Pingback: Rantaloma Syksyllä | Kesäinen Pesaro, Italia