Bärenkopfin upea patikointireitti Tirolissa sen suurimman järven, Achenseen reunamilla on näköaloiltaan kerrassaan loistava. Itse tykkään patikointireiteistä avarilla näköaloilla yli vuorten ja alas laaksoihin. Tämä reitti tarjoaa niitä runsaasti ollen yksi parhaita reittejäni tähän saakka.
Lukemalla tämän artikkelin opit millaisesta reitistä on kyse, mitä se vaatii ja antaa sekä mistä se löytyy. Pääset tunnelmaan tekstin, kuvien ja videon avustamana. Mukavaa patikointiretkeä ja tervetuloa kauniiseen Tiroliin!
Bärenkopf, upea patikointireitti Tirolissa
Reitti luokitellaan keskivaikeaksi ja kuntona riittää ihan peruskunto toimivilla jaloilla ja varmalla askelluksella. Minulla kului patikoimiseen noin 2,5 tuntia mennessä ylös ja noin 1,5 tuntia alaspäin. Ylöspäin mentäessä pysähtelin, ihastelin ja kuvailin. En kiirehdi patikoidessa vaan otan sen enemmän ihailun ja ihmettelyn kuin kuntojuoksun kannalta. Kuntoilu tulee sitten siinä sivussa vähän kuin itsestään.
Patikoinnin aloitin Pertisaun hissiaseman yläpäästä Zwölferkopfilta 1500:n metrin korkeudesta (Bergstation) ja patikoin Bärenkopfille 1991 metriin. Takaisin tulin samaa reittiä. Minulta kului suurinpiirtein 5 tuntia koko reissuun kondolihissin ala-asemalta, joka on kartassa ihan alalaidassa keskellä (Talstation) ja takaisin.
Bärenkopfin löydät kartalta vasemmasta laidasta kohtalaisen keskellä korkeussuunnassa.
Kartta näyttää Pertisaun maisemien monia patikointivaihtoehtoja. Siellä on helppoja ja melko tasaisen maan vaihtoehtoja sekä sitten reitit huipuille, kuten Bärenkopfille.
Bärenkopfilta on paras näkymä Tirolin suurimmalle järvelle, Achenseelle. Se oli yksi syy miksi valitsin juuri tämän reitin.
Reitin voi kulkea ilman vaijerivarmistuksia tai muutakaan erikoisvarustetta. Tarvitset hyvät patikointiin soveliaat kengät, joissa on riittävän paksu ja pitävä pohja.
Tälläkin kertaa näin muutaman patikoimaan lähteneen henkilön, jotka olivat todennäköisimmin liikkeellä hetken mielijohteesta. Kenkinä oli kevyet lenkkarit ja muutenkin tuntui korkeuserot hirvittävän. Ei näytä kovinkaan nautittavalta patikoinnilta, kun laskeudutaan alas jyrkkää ja kasteen liukastamaa kivikkopolkua lähestulkoon persuuksilla lasketellen.
Minulla oli mukanani patikointisauvat ja suosittelen niiden mukaan ottamista. Ylöspäin mentäessä niitä ei kaipaa, mutta kiittelin itseäni useaan otteeseen alas tullessani. Perussauvat ei paljoa maksa, olikohan omani luokkaa 30 euroa, ja ne tuovat kyllä jokaiselle askeleelle eurot takaisin nautinnollisena ja turvallisempana patikointina.
Riski kompastumiselle on suuri tullessa jyrkkää kivistä tai juurakkoista polkua alaspäin väsynein jaloin. Tällöin sauvat ovat hyvä tuki ja mikäli jalka johonkin pökkää niin ei ole heti naamallansa luistelemassa rinnettä alaspäin.
Alla olevalta videolta näet millaisissa maisemissa tämä upea patikointireitti Tirolissa kulkee ja millaisella alustalla siellä patikoidaan. Video kestää noin 4 minuuttia. Toivotan nautinnosta ensipuraisua!
Huipennuksena näet miten upea näkymä Tirolin suurimmalle järvelle sieltä aukeaakaan!
Bärenkopfin huipulla on ainakin 180 asteen näkymät aina Achensee järveltä Inn joen laaksoon. Suosittelen ehdottomasti tätä patikointireittiä, jossa pääset varmasti Alppien makuun.
Zwölferkopf, mukava paikka vaikka piknikille
Tämänkertaisen patikointini aloitan Zwölferkopfilta, johon nousen Pertisausta kondolihissillä. Näin pääsen jo hyvälle korkeudelle säästäen aikaa ja voimia sillä tällä kerralla haluan nousta Bärenkopfille asti.
Edellisellä kerralla patikoin Pertisausta Zwölferkopfille ja siihen meni muutama tunti. Minulle olisi ollut liikaa jatkaa samana päivänä Bärenkopfille ja tulla vielä takaisin. Siksi nyt ensimmäisessä nousussa oli konevoima apuna.
Zwölferkopfilla reitti kulkee leveää sorapintaista kävelytietä pitkin ja alue on melko tasainen kulkea. Ei mikään Etelä-Pohjanmaan lakeus, mutta sellainen tasainen läikkä kuten nyt voit Alpeilla kuvitella olevan.
Kondolihissin yläasemalta on ehkä kilometrin verran pienelle näköalatornille, josta on jo upea näkymä Tirolin suurimmalle järvelle, Achenseelle. Yllä olevassa kuvassa näköalatorni tulee pian sillan ali kuljettua.
Vinkki: voit tulla kondolihissillä Zwölferkopfille ja nauttia upeasta Achensee näkymästä vaikka lyhyellä piknikreissulla, mikäli pidempään patikointiin ei ole mahdollisuuksia.
Täällä on myös kaksi ravintolaa, joista toinen on heti kondolihissin yläaseman vieressä ja toinen on Bärenbad Alm, joka on noin parin kilometrin reippailun päässä, jollei satu kiinnostamaan omien piknikeväiden kantaminen.
Toinen noin kilometrin pätkä eteenpäin ja tulet Bärenbad Alm:lle, jossa saa murkinaa mikäli aamupala jäi kevyeksi. Minä pysähdyin sinne kahville ja Apfelstrudelille eli makoisalle omenatortulle. Se on takuuvarmasti hyvää, muista tilata “mit Sahne” eli kerma mukaan. Toisinaan omenatorttu tarjoillaan vaniljakastikkeen kanssa, kuten sain patikoidessani Kaisertalissa, joka oli viimeisin Itävallan asuttu laakso ilman tieyhteyttä. Omenatorttu tarjoiltiin soppalautaselta, joka oli täynnä vaniljakastiketta sekä isot palat torttua. Se kävi ihan lounaasta!
Nousu kohti Bärenkopfia ja parasta näkymää Tirolin suurimmalle järvelle
Bärenbad Almin jäädessä oikealle puolelle matka jatkuu suoraan edessä olevaan mäkeen. Siitä alkaa erilaisten ylöspäin menevien polkujen reitti Bärenkopfille. Verryttele reidet ja koe upea patikointireitti Tirolissa!
Vaikka nyt mennään poluille ja “villiin luontoon” niin ei tällä reitillä pääse eksymään. Seuraa polkuja sekä keltaisia viittoja, joissa lukee Bärenkopf. Maastossa on myös Itävallan lipun väreillä (puna-valko-puna raidat) tehtyjä merkintöjä osoittamaan missä reitti kulkee. Seuraa merkintöjä niin pysyt reitillä.
Yksi hyvä tapa on ottaa netistä valokuva reitistöstä kännykkään tai tulostaa paperille mikäli sinulla ei ole varsinaisia reittikarttoja. Itse otin tuon aikaisemman reittikuvan Zwölferkopfin yläasemalla olevasta taulusta ja siitä oli hyvä katsoa missä suurinpiirtein olin. Nyt sinä voit ottaa kuvan kartasta tästä blogikirjoituksesta!
Yllä olevista kuvista näet kenkien ja patikointisauvojen tärkeyden. Tuollaisia sileähköjä ja jyrkkiä kiviluiskia alas tullessa kiittelet itseäsi, että et ole liikkeellä liukaspohjaisilla lenkkareilla ja käytössäsi on myös sauvat. Ylöspäin on aina helpompi mennä, mutta takaisinkin on tultava!
Polut saattavat olla hyvinkin kosteita vielä iltapäivälläkin vaikka olisikin auringon paisteinen helle. Varsinkin nämä, jotka ovat metsän suojassa ja rinteen varjon puolella. Senhän me suomalaiset metsissä liikkuneet tiedämme, että kostea kivi ja juurakko on hyvinkin liukas.
Nousussa on muutamia hieman metsäisempiä osuuksia, mutta pääasiassa kuljetaan upeiden vuorinäkymien saattelemana. Täällä ei vain voi kulkea pysähtymättä ihailemaan tuota jylhää kauneutta, joita Alpit tarjoilevat.
Kannattaa pysähtyä ihailemaan sillä ihailu taikka jopa kuvaaminen kävellessä voi tuottaa harmia. Poluilla on juurakoita, kiviä ja epätasaisuuksia. Katsoessasi liian kauan maisemaa saattaa jalkasi tökätä tai pudota johonkin ja sitten ihailetkin juurakkoja vähän lähempää.
Älä ota patikointia kilpajuoksuna. Pysähtele, kuuntele, ihmettele ja tunne Alppien luontoa. Täällä on lupa olla kiiruhtamatta ja unohtaa kaikki se härdelli mitä arkipäivä meille syöttää.
Pian olemme perillä Bärenkopfilla. Mitä mieltä olet tähän mennessä, onko tämä upea patikointireitti Tirolissa?
Minun mielestäni tämä on upea patikointireitti, yksi parhaita tähän mennessä kokemistani. Vielä on huippu näkemättä, joten jatketaanpa matkaa.
Bärenkopfin huipun alkaessa häämöttää saavutaan pienelle tasangolle, huipulla oleva ristikin vilahtaa jo muutaman kerran. Katselen paria muutaman hengen piknikryhmää, jotka ovat leiriytyneet tähän tasangolle. Heillä näyttää olevan melkoisesti evästä mukana ja mietinkin millainen ponnistelu se olisi kantaa kaikki tuo tänne ylös. Minä jäisin piknikille Zwölferkopfille.
Bärenkopfille saapuminen
Viimeiset sadat metrit kohti Bärenkopfia, mitä siellä mahtaa olla ja mitkä ovat näkymät?
Polku jatkuu kivikkoisena havupensaiden välistä ja kaartaa vasemmalle kohti huipulle pystytettyä ristiä. Vastaani tulee muutama turisti ja yksi heistä on löytänyt luonnosta “alkuperäisen” puisen kävelysauvan. Hän on ehkä huomannut, että on hyvä olla sauva alaspäin mentäessä.
Sauvan voi toki ottaa maasta, mutta eihän niitä jokaiselle löydy ja elävästä puusta niitä ei pidä alkaa nyhtämään. Hommaa sauvat jo etukäteen sillä ne ovat puukeppiä kevyempiä ja helpompia käyttää.
Bärenkopf saavutettu ja upea patikointireitti Tirolissa on tehty
Bärenkopfin huipulla on hieno istua ja katsella alas laaksoon sekä ihailla näkymää Tirolin suurimmalle järvelle, Achenseelle. Ylhäältä näet koko järven ja sen rannalla olevan Atoll Achensee -kylpylän. Mikäli vietät Achensee -järven reunamilla aikaa vielä patikoinnin jälkeenkin niin suosittelen saunomista Atoll Achensee -kylpylän katolla olevassa Penthouse Spa -saunaosastossa. Siellä saat rentoutettua patikoinnin väsyttämät jalkasi ja palauduttua jälleen uusille poluille.
Atollin saunaosasto on yksi meidän suosikkeja saunomiseen, sillä meillä ei ole omaa saunaa kotona.
Vietin Bärenkopfin huipulla reilun puolisen tuntia istuskellen ja syöden evääni. Evääksi otin pähkinöitä ja pari banaania. Vettäkin oli vielä riittävästi paluumatkaa varten. Ota riittävästi vettä mukaan sillä Bärenbad Almin jälkeen ei ole veden tankkauspisteitä.
Siinä istuskellessa luonto halusi muistaa minua. Sain Alppien luonnolta lahjaksi perhossormuksen. Sain pitää lahjaani jonkin aikaa ja ihailla tuota luontokappaletta. Riittävän ajan jälkeen luonto kutsui perhosen liihottelemaan jonnekin muualle, ehkä sormukseksi toiselle patikoijalle.
Näin on yksi upea patikointireitti Tirolissa koettu ja lisää on tulossa sillä niitä täällä riittää.
Istu, kuuntele ja koe Alppien luonto! Älä kiirehdi, sitä kerkeät kyllä tehdä patikoinnin jälkeenkin.
Miten löydät Bärenkopfin patikoinnille
Syötä naviin osoitteeksi: Naturparkstrasse 31, Pertisau. Kartassa punainen täplä Pertisaun kohdalla.
Tämä vie sinut kondolihissin ala-asemalle. Sieltä voit ostaa hissiliput. Muista maksaa myös pysäköinti.
Saavuin parkkipaikalle klo 8.30 ja silloin se oli vielä lähes tyhjä. Palattuani noin klo 14.00 kaikki paikat olivat täynnä. Tässäkin pätee vanha sanonta “varhainen lintu se parkkipaikan nappaa”, vai kuinka se meni.
Missä patikoisi tämän jälkeen?
Bärenkopf on tähän mennessä yksi parhaista patikointireiteistäni Tirolissa ja paljoakaan heikommaksi ei jää patikointi Rofan Kotkanpesälle, jonka sijainti näkyy Bärenkopfilta (yllä oleva kuva). Patikointi Rofan Kotkanpesälle tarjoaa myös avaria Alppimaisemia ja siellä on lukuisia reittivaihtoehtoja helpohkoista patikoinneista aina reitteihin, joissa tarvitaan vaijerivarmistusta. Haasteita ja nautintoja on siis jokaiselle!
Minä olen kulkenut Rofan kondolihissin yläasemalta Kotkanpesäksi kutsutulle näköalatasanteelle. Tasanne on rakennettu kotkanpesän muotoon ja siitä siis nimi. Yhtenä seuraavana patikointinani on jokin noista muista Rofanin korkeanpaikan reiteistä.
Siihen saakka jätän teidät kulkemaan näitä muita patikointipolkuja blogiini ja toivotan teidät tervetulleeksi Tiroliin havaitsemaan, että kuviin ja kirjoitukseen ei saa kuin pienen tuulahduksen siitä mitä nuo paikat ovat luonnossa.
Kieltämättä näyttää tavattoman upealta! Olimme puolisoni kanssa syksyllä patikoimassa Nepalissa Annapurna Circuitin, ja se oli aikamoista menemistä kivikossa välillä ylös ja sitten taas alas, nousien kuitenkin pikkuhiljaa ylöspäin. Tuolloin tosiaan tuli huomattua patikointisauvojen tärkeys, onneksi tuli sellaiset hommattua juuri tuota reissua varten.
Itse asiassa olin kuullut tuosta Bärenkopf-reitistä aiemminkin kehuja, joten laitanpa todella korvan taakse. Tulee varmasti reitti patikoitua, kunhan tuolla suunnalla seuraavaksi olemme!
Juu, sauvat on kyllä oivalliset. Mullakin taisi olla ensimmäinen patikointi, jossa oli mukana. Enää en vastaavilta korkeanpaikanleireiltä jätä sauvoja kotiin.
Suosittelen patikoimaan, toivottavasti pääsette piankin 🙂
Matkaliput on, majapaikka on, loma on myönnetty, vielä pitää vähän odottaa.
Matkakuume sen kun kasvaa kun näitä juttuja ja kuvia katsoo 😀
Mutta tuohan kuulostaa hyvälle 🙂 Aika menee nopeasti, ainakin täällä Itävallassa, joten eiköhän se matkakuume pian hellitä, kun pääset reissuun.
Ihanat maisemat. Juhannusreissulle Tirol vaikuttaa inan liian kaukana olevalta (5h autossa ees taas), mutta seuraavalla reissulla kyllä!
No voi, taitaa Facebookissa mainitsemasi Sankt Gilden olla sitten tuo Sankt Gilgen, joka on Wolfgangseen rannalla Salzburgista itään, vai arvaanko oikein?
En ainakaan tähän Innsbruckin lähelle vastaavalla nimellä löytänyt paikkakuntaa Googlen karttahausta. Siellä voi varmaan samoilla ideoilla miettiä kevyttä tekemistä, kuin listasin ideoita Innsbruckin läheltä. Salzburgista ja lähistöltä löytyy varmasti linnoja ja mahtipontisia kirkkoja, museoita. Tuo järvihän on itsessään hienoa paikkaa oleilla ja St. Wolfgang im Salzkammergut on viehättävä pikkukaupunki tai kylä. Risteilyjä näytti olevan järvellä, kun siellä pari vuotta sitten nopeasti pyörähdettiin.
En paljoa tunne noita Salzburgin järviseutuja, mutta monesti ollaan pysähdytty Atterseen pohjoispuolella olevalle kalagrillille. Nimi on Steckerlfische Tom ja sieltä saa erinomaisia tikussa grillattuja forelleja, https://www.tripadvisor.at/Restaurant_Review-g2281291-d8309636-Reviews-Steckerlfisch_Tomi-Seewalchen_am_Attersee_Upper_Austria.html . Pysähdy siellä mikäli teette järvikierroksen.
Vähän lähempänä St. Gilgeniä, eli Atterseen eteläpuolella, on söpö Merenneitoputous (Nixenfall). Sinne on ihan tasainen pyörätie kävely ja loput noin 200-300m on ylösviettävää maastoa, ei hankalaa. Isot parkkipaikat, oli helppo tulla ja mennä. Olen kirjoittanut siitä enemmän tänne blogiini https://finintirol.fi/merenneito-nixenfall-vesiputous-attersee-itavalta/
Komeita maisemia todellakin, hieno reitti! Alppipatikoita on tullut jonkin verran tehtyä, mutta ei vielä toistaiseksi koskaan Itävallan puolella, joten jonain kesänä pitää tämä vääryys korjata! Sauvojen käytöstä ihan samaa mieltä, tuovat yllättävän paljon helpotusta jyrkissä tai muuten hankalissa laskuissa. Pitkään kyseenalaistin koko kapistukset, mutta Tour du Mont Blancille ne hankin, ja osoittautuivat oivalliseksi erityisesti pitkillä laskuosuuksilla.
Tervetuloa myös Itävallan Alpeille! Vielä on kesää jäljellä 🙂 Kiersitkö koko Tour du Mont Blancin?
Ja helpostihan noi sauvat kulkee mukana, kun on teleskooppiset niin saa lyhkäisiksi ja repun kylkeen kiinni. Siellähän ne keikkuu repun mukana ja saa käyttöön tarvittaessa.
Joo katsotaan mitä kaikkea tänä kesänä ehtii, Euroopan halki kyllä ajetaan mutta voi olla että pidemmät patikat tehdään tällä kertaa Pyreneillä. Joo me kierrettiin puolison kanssa lähes koko TMB, hieman piti yöpymispaikkojen vuoksi oikoa busseja hyödyntäen Italian puolella (yövyttiin teltassa vuoristomajojen sijaan). Se oli kyllä aivan mahtava reissu vaikka kantamuksilla olikin melkoisesti painoa ja korkeuseroja riitti jokaiselle päivälle.
Siinä sitä on ollut reippailua, kun sen on kiertänyt. Oltiin viime kesänä Pyreneillä, ajettiin Andorran läpi, jotta kokemusta on 🙂
Siellä on varmasti soppeleita patikkapaikkoja.
Mielettömän hienot maisemat! Alpeilla patikointi on kyllä haavelistalla, joten näillä ohjeilla se varmasti onnistuisi. Millä 360-kameralla muuten kuvaat? Hieno toi video!
Kiitos ja maisemat on kyllä kohdallaan ja niitä tulee kuvattua Insta360 kameralla. Tosi näppärän kokoinen ja hommasin myös auton ikkunaan kiinnitettävän telineen niin saa videota myös tien päältä.
Toivottavasti haave pian toteutuu ja pääsette Itävallan Alpeille 🙂
Kiva kuulla ja hyvä tipsi tuo autokiinnitys. Meillä siis sama kamera 🙂
Tuossa Italian road trip blogikirjoituksessa on mun ensimmäinen video, jonka tein tienpäältä. Kamera oli auton tuulilasissa kiinni imukupilla (sisäpuolella).
Siitä näkee miten tuo kamera toimii kojalautakamerana. Tuo video oli ensimmäinen maantievideo, jonka kuvasin ja editoin, joten saavutettava laatu voi olla parempikin. Rajallinenhan tuollaisen pikkukameran kapasiteetti on, mutta kyllähän noista näkee millaisia maisemia on odotettavissa mikäli noille teille lähtee.
https://finintirol.fi/italian-road-trip-venetsia-puglia-campania-umbria-toscana/
Näyttää upealta! Kyllä pitäisi taas Alpeillekin päästä kesäaikaan. Ja tosi hyvä vinkki sauvoista. 👍 Hommaan ehdottomasti, kun seuraavan kerran vuoristoiseen paikkaan lähdetään reissaamaan.
Eikös näytäkin ja paikan päällä tuntuukin upealta 🙂 Ottakaa Alpeille välipomppu mennessänne Kreikkaan saarihyppelylle 🙂
Oi tuolla päin on niin upeat maisemat!
Kapuaminen tuollaisilla liukkailla kivillä palkitaan kun näkee maisemat. Niin haaveilen päästä joskus vielä noihin maisemiin.
Alppimaisemat pitävät pintansa minunkin silmissäni. Ollaan asuttu täällä nyt 5 vuotta ja vieläkään ei ole silmä turtunut luonnon, mutta ei myöskään kylien ja kaupunkien kauneudelle.
Toivon haaveesi toteutuvan ja sinun pääsevän nauttimaan jostakin upeasta patikointireitistä Tirolissa 🙂
Kyllä hyvä video tuo lisäarvoa blogeihin. Useimmiten katseleekin juuri videoita eri paikoista. Tuokin näyttää sellaiselta, että voisi vetäistä krävelillä tai maastopyörällä. Alamäkeen en kuitenkaan uskaltaisi mennä, kun ei riitä taidot siihen. mitä tulee maisemiin, niin ne ovat vähän samanlaisia kuin laskuvarjohypyssä, niitä vain rakastaa. Ne tekevät onnellisiksi.
Kaliforniasta muistan, että nousu ja lasku ovat molemmat rasittavia omalla tavallaan, kummassakin on oma lihasryhmänsä joka rasittuu.
Kiitos ja tykkään myös, että matkablogissa on kiva kuvien lisäksi olla liikkuvaakin kuvaa. Tulee vähän laajempi kuva paikasta. Tämän kirjoituksen yhteydessä halusin antaa lisäkuvaa näkymistä, mutta myös patikointialustasta.
Maastopyörällä ei saa kaikille patikkapoluille mennä. Tälläkin reitillä on suurelta osin polku niin kapea, että voisin kuvitella useita vaaratilanteita mikäli siellä tulisikin yhtä-äkkiä pyörä vastaan. Tuolla alueella on kuitenkin maastopyörillekin jotakin reittiä sillä pari niitä näin Zwölferkopfin aluellaa. Luulen, että tulivat kondolihissillä ylös ja siitä alas kelkkarinnettä. Kelkkarinne on leveähköä sorapintaista kävelytietä.
Niin se on, nousu ja lasku ovat erilaisia lihaksistolle.
Mahtava reitti ja video toi kivan lisän reittikuvaukseen 🙂 Suloinen tuo perhoskuva myös.
On upea reitti kerrassaan. Joskus noita luonnon koristuksia tulee tervehtimään. Murmeleita olisi kiva tavata tuolla patikoidessa:) Täytyy joskus hakeutua reitille, jossa niitä näkee suurimmalla todennäköisyydellä.
Tuosta perhosesta tuli mieleen toinenkin kohtaaminen vastaavan luontokappaleen kanssa. Yksi viihtyi kädelläni ainakin 10 minuuttia mennessämme ensimmäistä kertaa Vaahteratasangolle Tirolissa (Ahornboden, Eng-Alm). Tässä linkki FinInTirol Facebook albumiin, jossa on kuvia Vaahteratasangosta ja lisäsin sinne juuri vuonna 2020 tehdyn videon meidän ekasta käynnistä, jolloin perhonen luki kanssani ruokalistaa. Kiitos perhoskommentista niin muistin tuon videon 🙂
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.481662927030164&type=3
Wau, upeat on maisemat! Erityisesti tosta videosta saa tosi hyvän kuvan maisemista ja tietty siitä polusta. Pitäs itekin aktivoitua videoiden tekemiseen. Itävalta on mulla jäänyt tosi vähälle, lähinnä olen patikoinut vain Halstattin seudulla ja ajellut Itävallan kautta Dolomiiteille, joten ehdottomasti pitäisi miettiä uusi patikointiloma itävaltaan!
Itävalta on kaunis ihan joka puolella, Hallstatt ja sen ympäristö on kaunista. Siltäkin seudulta löytyy korkeanpaikan patikointipaikkoja upeilla näköaloilla. En ole itse siellä patikoinut, mutta jonnekin tuonne Salzgammerkutin alueelle tulee varmasti tehtyä patikointireissu. Tirolista vaan on hassua lähteä etäämmälle patikoimaan, kun täällä on jo nurkan takana toinen toistaan makeempia polkuja 🙂
Näitä kuvia katsellessa en ihmettele yhtään, miksi lähdit sinne patikoimaan. Tosin, jos reitti on helpohko ja monien saavutettavissa, nin patikkapolku on varmaankin varsin suosittu. 5h on sopiva aika päiväretkille.
Saunomisesta en tiedä, en koskaan oppinut tykkäämään siitä. Muutun myös possunpinkiksi, mikä ei sekään lisää saunomisen mieluisuutta. Hamam on mielestäni helpompi vaihtoehto, vaikka suomalaisena en varmaan saisi sitä ääneen sanoa 😊.
Täällä on upeaa ja mieli lentää kotkan mukana yli huippujen 🙂 Niin se on, helpoilla reiteillä on enemmän patikoijia. En ole kylläkään vielä ruuhkaisille patikointireiteille tai edes kävelypoluille täällä eksynyt. Kaikkialla on ollut hyvin tilaa. On varmaan sen verran noita reittejä laajalla alueella, jotta vaikka parkkipaikka on täynnä niin poluilla ihmiset katoavat jonnekin 🙂
Saunominen tekee hyvää ja sitä paitsi possunpinkkihän on söpöä 🙂 Hamamin voi sanoa ääneen ja jopa tunnustaa sitä kokeilleensa. Turkissa ollessamme kokeilimme ja mukava kylpyläkokemushan se oli. Tuolla Atoll Achenseellä, kuten monessa muussakin kylpylässä, on myös “höyrysauna”. Ehkä se on vähän hamamin suuntaan vaikka kokonaisuus Turkissa oli vähän laajempi.
Olipahan upeat maisemat! Varsinkin alas tuonne järvelle, vau! Näyttää mukavalta siinä mielessä, että tässä ollaan oikeasti luonnon keskellä. Ja kuten mainitsetkin, kun on tuollaisessa paikassa niin kannattaa vain nautiskella eikä kiirehtiä minnekään. Itsellä joskus meinaa joskus olla vähän sellaista vikaa, että hätäilen takaisin siksi, ettei oltaisi pimeän tultua millään metsäpolulla lasten kanssa.
Tuolta oli kyllä huikeat näkymät 🙂 Pimeyden alta pois ehtimiseksi kannattaa vähän kiirehtiäkin, tai sitten jäädä jonnekin yöksi. Pidemmillä reiteillä täällä voi yhtenä päivänä parikoida alppimajalle, yöpyä siellä ja jatkaa aamulla matkaa. Itse en ole vielä tehnyt kuin päiväpatikointeja, mutta eiköhän sitä vielä joskus yöksikin pääse jäämään 🙂
Upeat maisemat. Kommenteista selvisi, että sinulla on sama kamera käytössä kuin minullakin, on vaan jäänyt itselläni vähemmälle käytölle viime aikoina. Nyt innostunkin taas, kun oli niin hieno video. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin video sitten potenssiin tuhat:)
En ole kovin kokenut patikoija, mutta asia kyllä kiinnostaa koko ajan enemmän ja sauvat olisi kyllä varmasti hyvä idea hankkia, vaikka sitten vaan varalle. Kiitos innostuksen herärrelystä!
Kiitos ja ole hyvä innostuksesta 🙂 Innostuksen herättäminen ja reissutipsien jakaminen onkin yksi blogini idea.
Video on hyvä lisä kuville ja sanoille, mutta viehän se taas vähän lisää aikaa julkaisun tekoon. Kiva, jotta videosta on ollut hyötyä, niin en ole turhaan sitä ole koostanut 🙂
On siellä vaan tosi kaunista. Kauhea matkakuume meikäläisellä…
Se on jännä, jotta missä tahansa sitä asuu niin silti on matkakuume. Meilläkin on matkakuume, pitäisi päästä jonnekin paratiisisaarelle merenrantaan 🙂
Olipa todella hieno reitti ja upeat maisemat. On varmaan meille jo liian haastava, mutta kiva, että laitoit muitakin vinkkejä tekstiisi, koska kyllä me aina jossain tykkäämme pysähdellä ja vähän rinteilläkin patikoida. Viime syksynä sellainen pikkupysähdys oli Stuibenfall ja sitä edellisellä retkellämme Krimmlin vesiputous, josta luinkin sinun tekstiäsi silloin. Ja kyllä meille vähän kivisemmätkin polut vielä kelpaavat. Tuolta oli niin mahtavia näkymiä, että se hissillä nouseminen voisi olla sopivasti helpompi. Kiitos! Aila
Kiitos ja ole hyvä 🙂 Hissillä Zwölferkopfille sopii kaikille ja sieltä on jo kivat näkymät. Patikointi siellä on kävelyä sorapintaisella kävelytiellä.
Stuibenfall on myös hieno putous. Ollaan käyty siellä monesti, mutta en ole siitä vielä kerennyt kirjoittamaans blogiin. Ajetaan aina autolla ylös ja siitä lyhyt kävely ihan putouksen yläpäässä olevalle näköalatasanteelle. Siinä on mukava katsoa, kun vesi syöksyy alas. Joskus näkyy myös kiipeilijöitä, tulevat vaijerireittiä ja ylittävät putoksen vaijerin päällä. Se jää kyllä multa tekemättä.
Mekin ajoimme sinne ylös, kävelimme näköalatasanteelle, mutta sitten kävelin itse aika pitkälle alas ja jälleen takaisin ylös. Niiden vaijerien varassa olevien ritiläportaiden kokemus oli aika hauska. Mies ei viitsinyt, vaan odotti ylhäällä, eikä hän olisi niitä keijuvia vaijerisiltoja kestänytkään. Minä ehdin kokemuksestani kirjoittaa, se on täällä: https://ailajajuha.com/2022/10/24/stuibenfall-vaikuttava-vesiputous/
Aika alhaalla kävit portailla. Pitää kyllä itsekin varata aikaa enempi ja tehdä nuo rapputreenit 🙂
Oltu aina sen verran nopealla temmolla matkassa, jotta olemme viettäneet hetken näköalatasanne 5:lla. Tuossa kartassasi ihan putousten yläpäässä Aussichtsplattform 5.