Talvisilla Itävallan Alpeilla voi tehdä muutakin kuin lasketella mutkamäkeä tai kelkkarataa. Yksi vaihtoehto on talvipatikointi lukuisilla opastetuilla reiteillä. Talvipatikointi on siinä mielessä kivempaa kuin mäenlasku, jotta siinä kerkeää ihastella enemmänkin maisemia. Kummatkin ovat kuitenkin hienoja mahdollisuuksia nauttia talvisesta Tirolista.
Kaikki reitit Tirolissa eivät ole talvella auki ja sää- sekä kelitilanteesta riippuen kannattaa katsoa millaiselle reitille lähtee kulkemaan. Kaisertalin reitti Ritzau-Almille on selkeää kävelytietä ja toista kautta jopa autolla ajettavaa. Autolla laaksoon pääsee vain erikoisluvalla, joten auto tulee jättää jo Ebbsin laitamille Kaiseraufstieg:in eli Keisarinnousun portaikon lähettyville. Kirjoituksen lopussa on enemmän tietoa siitä miten tänne löydät.
Matkaan lähtö
Muista varustautua oikein lähdettäessä vuorille. Tällaisella muutaman tunnin kävelylläkin on hyvä ottaa huomioon, että säätila voi vaihdella. Pukeudu oikein. Suosittelen kerrospukeutumista sillä silloin voit vähentää ja lisätä vaatetta tarpeen vaatiessa. Talvipatikointi ei ole mielekästä eikä turvallistakaan lenkkikengillä tai muillakaan jalkineilla, joissa ei ole riittävän pitävä pohja lumella ja jäällä. Patikointisauvatkaan eivät ole yhtään huonompi idea varsinkaan mikäli menet metsäpoluille tai vastaaville alustoille. Sauvoista saa hieman tukea jalan tökätessä vaikka juurakkoon niin et ole heti laskettelemassa vatsallasi alas rinnettä. Talvipatikointi on selvästi nautinnollisempaa sekä turvallisempaakin oikein varustautuneena. Siinäpä lyhyet ohjeet, joten lähdetäänpä matkaan.
Kaiseraufstieg eli Keisarinnousu
On hieman pilvinen, mutta selkeä aamu. Tarkistit netistä säätiedot, jotka olit katsonut jo edellisenä päivänä. Ne näyttivät yhä ihan siedettäviltä. Aamulla selkeää, keskipäivällä hieman lumisadetta ja iltapäivää kohden kaunista auringonpaistetta. Aamukahvia voi siis keittää hieman enemmän, jotta toiset kahvit voi hörpätä sitten Kaisertalissa.
Patikointi alkaa reippaasti noin 280 askelman Kaiseraufstieg:in nousulla. Portaat on hyvässä kunnossa ja pääasiassa pienehköillä askelkorkeuksilla. Kuuma siinä kuitenkin tulee sillä olet pukeutunut talvisiin olosuhteisiin. Sinulla on pitkähihainen kerrasto, tosi lämmin villapaita sekä toppatakki. Onneksi maisemat ovat sen verran mielenkiintoisia ja avaria, että pysähtelet yhtenään ihastelemaan ja valokuvamaan, silti avaat toppatakin puolessa välissä.
Astelet rauhallisesti portaita ylöspäin vain luonnon hiljaisuus seuranasi. Välillä kuulet takanasi tulevan ryhmän puheensorinaa sekä laaksossa viilettävän junan äänen. Lähestyt Napoli -penkkiä, joka on mainittu näköalapaikkana Kufsteinin suuntaan. Siellä on kaksi muuta patikoijaa. Tervehdit “servus”, kuten täällä on tapana tehdä aina toisia kohdetessa. Samassa muutenkin noususta villisti laukkaava sydämesi on pysähtyä saadessaan pari ylimääräistä lyöntiä. Hiljaisuuden rikkoo jostakin jalkojen juuresta kuuluva hirveä räksytys. Et ehkä kavahda tätä 20cm korkeaa maastomakkarapetoa vaan sitä äkillistä rähinää, jonka tuo pieni peto saa aikaan. Naurahdat ja jatkat matkaasi.
Täällä tosiaan tervehditään patikointipoluilla. Huomaa tuossa yllä olevassa kuvassa, jotta punatakkinen ryhmäläinen on käsi ylhäällä tervehdykseen jo “kilometrin” päässä. Maastomakkara tervehti vähän lähempänä housunlahjetta ja äänekkäämmin, tapoja on monia.
Viehätttävät tirolilaiset rakennukset
Rapputreenin, luonnottoman luontokappaleen hyökkäyksen ja pitkän ylämäen jälkeen saavut pieneen kyläyhteisöön, joka koostuu parista kauniista tirolilaistalosta. Tiedät näiden tilojen tarjoavat majoitusta sekä ruokailua. Et tarvitse kumpaakaan, sillä sinua ei nukuta ja repussa on omat eväät. Et ole edes ennakkoon selvittänyt mitkä näistä ovat auki talvikaudella. Olet ajatellut käveleväsi Antoniuskappelille (Antoniuskapelle), syöväsi siellä toisen aamiaisen ja palaavasi samaa reittiä takaisin. Se olisi semmoinen sopiva pari-, kolmetuntinen aamun happihyppely luonnossa.
Tässä on linkki Pfandlhofiin, mikäli sittenkin tulee nälkä tai kahvinjano alkumatkasta ja haluat tarkistaa aukioloajat. Toinen kyläyhteisön majoitus- ja ravintolapalvelua tarjoava tila on Berg K Hof ja heidän sivuilleen pääset tästä linkistä. Linkkien takana olevat tekstit ovat englanniksi.
Talvipatikointi, Antoniuskappeli ja muuttuvat olosuhteet
Nausua on ollut tänne asti ja se jatkuu edelleen hieman lievempänä. Et saa avattua takkiasi enempää, joten päätät sulloa sen reppuun. Valkoisessa norjalaisvillapaidassasi on korkea kaulus ja se on lämmintä villaa, joten sillä pärjää. Ilma on tyyni, joten tuulikaan ei pureudu villapaidan sisään.
Villapaitasi lienee syynä siihen, että parkkimaksua maksaessasi rahastaja kertoi sinulle hinnan ruotsiksi. Silloin ihmettelit sitä hieman toistaen “tre euro”. Nyt se tuli mieleesi ja tunsit olevasi melkein norjalainen villapaidassasi keskellä vuonoja.
Antoniuskappelia lähestyessäsi lumisade alkaa lisääntymään nopeasti. Niinhän sääennuste lupasi, hieman lumisadetta keskipäivällä. On aika laittaa toppatakki takaisin päälle sillä lumihiutaleet ovat isoja ja sulavat kohdatessaan ylämäen talsimisesta lämmenneen patikoijan. Talvipatikointi on vaatetuksellisesti haastavaa. Mikäli ei kastu sisältäpäin niin sitten kastuu ulkoapäin.
Pääset kappelille asti ja lumisade sakeutuu. Tässä kohtaa matkaa olisi tarkoitus istua penkillä, katsella kaunista vuoristonäkymää ja nauttia kahvista. Alpeilla sää saattaa kuitenkin vaihtua vikkelästi. Menet hetkeksi kappeliin sisällä ihmettelemään kristillistä taidetta. Katsot kappelin muutamaa penkkiä, jotka kuiskivat sinua istumaan ja nauttimaan evääsi. “Miksi ei” mietit, “syön siististi ja vien roskat mukanani”. Sisään astuu pariskunta sanoen “servus” ja menevät sytyttämään kynttilää. Päätät astua ulos ja avata reppusi siellä.
Istut penkille mukaan ottamasi pyyhkeen päälle. Sen on tarkoitus suojata takamuksesi kastumiselta jäisellä ja lumisella penkillä. Maistelet kahvia, joka lantraantuu taivaalta tippuvilla tiskirättien kokoisilla lumihiutaleilla. Takamuksesi jäähtyy samaa tahtia kahvin kanssa. Nouset ylös ja mietit, jotta “talvipatikointi on sitten mukavaa”. Istuma-alustana toimisi paremmin jokin eristävä materiaali, vaikka pala makuualustaa. Päätät jatkaa matkaa Hinterkaiserhofin kulmalle ja kääntyä sitten takaisin.
Tästä linkistä pääset Hinterkaiserhofin lisätietoihin. Siellä on tietoa myös noista muista kohteista, joita aikaisemmin mainittiin. Tekstit tämän linkin takana ovat englanniksi.
Etenemistä tilanteen mukaan
Hinterkaiserhofin kulmalla lumisade alkaa heikkenemään. Sinulla on yhä nälkä katsella Alppimaisemaa, jotka ovat tähän saakka olleet suurelta osin pilvessä tai pyryssä. Huomaat, että tie jatkuu vielä ylemmäksi ja sieltä on tulossa nuoripari lastenrattaiden kanssa. Pysäytät parin ja tiedustelet pääseekö sitä kautta takaisin Kufsteinin suuntaan. Kertovat tien nousevan aina huipulla olevalle Ritzau-Almille asti ja sieltä pääsee toista tietä alas Kaiseraufsteig:lle. Katsot kelloa, mietit tovin. No, josko palanmatkaa kulkisi niin iltapäiväksi luvattu aurinkokin voisi paljastaa näkymät. Jatkat jälleen ylämäkeen.
Lumisade vähenee ja taivas pilkahtelee muutaman auringonsäteen valaistessa pilviin syntyvää aukkoa. Nyt alkaa taas näkemään, että ollaan vuoristossa. Kufsteinkin näkyy taas tuolla alhaalla ja matka etenee pysähdellen, katsellen ja kuvaten. Tekee mieli ottaa kuva jokaisesta valonpilkahduksesta. Niin kauniilta ne näyttävät.
Lumihiutale, toinenkin ja vielä enemmän. Iltapäivän aurinko jäänee vain sääennusteeksi. Saavut metsäiseltä pikkutieltä aukeammalle alueelle ja lähestyt siellä olevaa maatilaa pienen myräkän saattelemana. Talvipatikointi jatkukoon talvisena. Jotkut ovat ulkona tupakalla ja koristelemassa lumiukkoa olutpullolla. Maatila ei ollut vielä Ritzau-Alm vaan Kaissen Alm, joten jatkat satakuntametriä eteenpäin hieman alamäkeen.
Huipulla on Ritzau-Alm, majatalo ravintoloineen
Täältä 1200 metrin korkeudesta on upeat näköalat alhaalle laaksoon, aina Kufsteiniin saakka. Istut mielikuvissasi hieman korkeammalle kohdalle siihen törmälle, mihin on nostettu risti. Siinä on hyvä istua ja kuunnella kuinka tuuli vaeltaa Keisarinlaaksossa. Jostain tuolta alhaalta vaelsit itsekin. Otat repusta termospullon ja kaadat höyryävää kahvia hieman jo käytössä tummuneeseen kuksaan. Mikä olisikaan hienompi paikka nauttia kahvia kuin tämä ja vielä puumukista? Monikin, mutta nyt on tämä hetki.
Havahdut haaveistasi ja painat pipoa tiukemmin päähän suunnaten Ritzau-Almin ovelle. Haluat varmistaa mihin suuntaa on lähdettävä palataksesi takaisin Ebbsin kylään Kufsteinin suuntaan. Reitit on viitoitettu keltaisilla kylteillä, joista näkyy määränpää ja sinne kulkemiseen arvioitu aika. Kufsteinin viitta Ritzau-Almin kulmalla näyttää oikealle ja yhä ylemmäksi polulle, joka kulkee aidanviertä. Polkua tuskin huomaa, josko siinä mitään onkaan.
Menet sisään ja huomaat Ritzau-Almin olevan täynnä ruokailijoita. “Aikalailla on ihmisiä, vaikka patikoidessa ei juuri ketään ole näkynyt” mietit ja katseesi etsii tarjoilijaa. Häntä ei näy, joten palaat ulos ja huomaat seinustalla pariskunnan, joka näyttää lähes ammattipatikoijilta. Arvelet heidän varmasti tietävän ja kysyt suuntaa. Oikea suunta on Ritzau-Almin edestä ja alaspäin kohti laaksoa. Kiität ja jatkat matkaa
Paluupuolen reitti
Paluu Ritzau-Almilta takaisin kohti Kaiseraufstieg portaikon yläpäätä on jyrkkää metsäistä kävelytietä. Olet tyytyväinen, jotta kuljit reitin näin päin. Reitin toinen puolisko ei ole niin jyrkkää mäkeä vaikki tokihan sekin nousee ylöspäin. Eihän sitä huipulle nousematta pääse.
Tyytyväisenä pienestä auringon pilkahduksesta oksiston välistä ja alamäkikävelyn nautinnon huumasta otat reippaita askelia ja samassa olet tehdä spagaattin. Katson suomalaiseen tapaan ympärillesi, ettei vaan kukaan nähnyt. Seuraavaksi on tarkistettava housujen haarus, joka onneksi on ehjä.
Ihmettelet mikä sai sinut tekemään tuollaisen ääriliikkeen. Ei se voinut olla väsymyksestä johtuvaa jäsenten kontrollin menetystä sillä vielä on virtaa jaloissa. Katsot maahan ja kuopaiset lunta jonkin tummanharmaan putken päältä. Löydät lumeen piiloutuneen metallisen vesikourun. Metalli, irtolumi ja jopa jää on tunnetusti hyvin liukas yhdistelmä. Sillä reseptillä tekee spagaattin kankeampikin kulkija.
Jatkat matkaa tarkkaillen onko kouruja lisääkin. Huomaat niitä olevan noin kahdenkymmenen metrin välein kävelytien poikki. Varot astumatta niiden päälle sillä jo yksi spagaatti päivässä pitää kankeuden poissa.
Saavut kävelytielle, jota kuljit aikaisemmin aamulla. Risteyksen viitat kertovat, että Ritzau-Almille on tuota juuri käveltyä metsäisempää reittiä pitkin noin tunti ja viisitoista minuutta. Aamullisen reitin, eli sen mitä kuljit Antoniuskappelille ja siitä eteenpäin, pituudeksi ilmoitetaan kaksi tuntia. Pitävät aikalailla paikkansa. Aamulla meni hieman pidempään nousta Ritzau-Almille, mutta toisaalta alamäkeen aikaa meni selvästi viitan tietoa vähemmän.
Kuljet samaa tietä takaisin Kaiseraufstiegille ja Napoli -penkin kohdassa vilkuilet alitajuisesti jalkoihisi, jotta onko siellä taas se raivotautinen maastomakkara. Et haluaisi tahdistaa sydäntäsi uudelleen. Maastomakkara on kadonnut maastoon tai kotiin jääkaapille. Hyvä niin, on rauha kulkea.
Patikointi on kestänyt kokonaisuutena 4 tuntia. Sen tekee nopeamminkin mikäli ei pysähtele katselemaan maisemia niin usein. Eihän meillä kuitenkaan ole kiire luonnossa, haluamme mennä nauttimaan ja havainnoimaan luontoa. Hengitetään siis syvään raikasta ja terveellistä Alppien ilmaa.
Ylempänä oli helpompi kulkea alamäkeen sillä sinne tuli enemmän lunta ja se oli sen verran nahkeaa, jotta alamäkikin oli suhteellisen mukava kävellä. Otit kuitenkin lyhyitä askelia, jotta jalka ei luista edellä tehden sinusta mäenlaskijan taikka uudelleeen voimistelijan spagaatteineen.
Kuulet takaa iloista kikatusta ja kaksi nuorta naista liu’uttelee kengillä alas kävelytien rinnettä. Heillä on kuitenkin sen verran pitävät kengät, jotta liu’ut ovat kovin lyhyitä. Seurassa on kolmaskin ja hänellä näyttää olevan kaikkien kolmen liukuvoiteet kenkiensä pohjissa. Hän astelee varovasti kävelytien reunaa hakien lumelta pitoa.
Hetken perästä kuulet takaasi jonkin tason kiroilua ja kaksi alemmaksi ehtinyttä kääntyvät katsomaan ja naureskelevat kaverilleen. Kaveri oli lentänyt takamukselleen ja yritti nyt ylös keräten rohkeutta jatkaa alamäen kävelyä. Jatkat matkaasi ja mietit, jotta miksei kaksi kaveria pitävissä kengissä voi auttaa kolmatta tulemaan turvallisemmin alas. Menevät vain edellä kikatellen, kun yksi selvästi ei nauti menosta.
Sinulla on kesäkäyttöön tarkoitetut vaelluskengät. Niissä on pitoa, mutta kaipaat silti kunnon piikkejä kengän alla, varsinkin jäisissä kohdissa. Jäällä kengilläsi ei ole yhtään pitoa.
Saavut Kaiseraufstiegille ja sekin on muuttunut lumiseksi. Täällä alempana lumi on pakkaantunut tiukemmin maahan ja muuttunut hieman jäiseksi. Onneksi portaikossa on kaiteet, joista saa tukea. Tämä liukumäki voisi tuntua takapuolessa vielä seuraavallakin viikolla.
Talvipatikointi on tältä erää tehty. Olo on hieman väsynyt, pikkuhikinen ja nälkäinen. Päätät käydä hakemassa lounaan Kufsteinista Hans im Glückistä, jossa on erinomaisia salaatteja ja vegiburgereita. Taivas selkenee päästessäsi moottoritielle. Laitat aurinkolasit silmillesi ja nautit Innjokilaakson maisemista. Vilkaiset vielä Kaisertalin suuntaan ja toteat sen olevan edelleen pilvessä. Ei kerennyt aurinkoinen ilma siihen laakson tällä kertaa, mutta reissu oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut.
Mikäli sinulle jäi vielä virtaa jalkoihin niin tästä linkistä pääset kulkemaan Kaisertaliin kesällä kauniissa auringonpaisteessa!
Parkkipaikat ja reittitietoa
Syötä navigaattoriin osoitteeksi vaikka “Kaiseraufstieg 22, 6341 Ebbs”. Tämä vie parkkipaikalle, joka on Kaiseraufstieg -portaikon alkupään lähellä. Paikassa on 2 parkkipaikkaa. Käytin sitä, joka on pohjoisen suunnalta Kaiseraufstiegin tietä ajettaessa ensimmäisenä vasemmalla. Nyt oli hyvin tilaa aamulla sekä puolen päivän jälkeen.
Parkkimaksu oli koko päivälle 3 euroa ja sen maksoin parkkipaikan päässä olevaan ravintolaan. Sieltä voit vielä varmistaa mistä rappuset lähtee. En löytänyt parkkipaikalla selvää viittaa. Rappusille johtaa kävelytie ravintolan kulmalta kulkien sen takaa.
Toinen parkkipaikka on tien oikealla puolella ja siellä näytti olevan parkkimittari.
Aika hurjaan keliin oot lähtenyt patikalle! Minä sain kerran kesällä Itävallassa alle tunnin kävelymatkalla alemmalta hissiasemalta seuraavalle täyden kaatosateen niskaan – ihan tyhjästä, maailman kauneimmalta aurinkoiselta taivaalta. Ei se sade nyt oikeastaan edes ollut niin paha, mutta matkan loppuvaiheessa tuli kohta, jossa lehmät olivat siirtyneet laiduntamaan koko lauman voimin koko tien leveydelle, enkä meinannut uskaltaa mennä ohi. 🙈 Siellä sitten tuijoteltiin toisiamme lehmien kanssa kaatosateessa.
Niin se sää muuttuu ylemmissä kerroksissa ja lehmät ovat paikka paikoin vapaana:) Meillä on myös kohtaamisia lehmien kanssa, autolla ja patikoiden. Pitää keritä laittamaan videoita viime kesältä tuonne Facen puolelle. Autolla on aika jännää olla lauman saartamana, kun välillä on sarvet lähellä peltiä ja toisinaan takapuoli konepellin vieressä. Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee auton päälle. Onneksi ollaan päästy aina siistinä ja ilman naarmuja eteenpäin. Täällä on mukavaa, kun maaseutu on pikkukaupungeissa.
Hurahdin toissatalvena talvipatikointiin ja voi että kuinka upeita talvireittejä Alpeilla olisikaan! Oli mielenkiintoista lukea tämä patikkakertomus. Toistaiseksi olemme Alpeilla ja muualla menneet ilman kävelysauvoja, mutta ehkäpä talviretkelle Alpeille ne kannattaisi hankkia. Ja itse ottaisin mukaan nastakengät. Maisemien ihailusta nauttii paljon enemmän kun ei tarvitse pelätä liukastumista (kuten paluumatkallasi kolmikon viimeisin).
Alpeilla on kyllä kaunista kesät ja talvet. Itse nautin kesäisestä menosta enemmän, mutta talven mahdollisuudet on myös hyvä käyttää.
Minullakaan ei ole sauvoja, mutta pariin otteeseen olen ajatellut, jotta olisivat ihan paikallaan. Teleskooppisauvat, jotka saa lyhyeksi ja repun kylkeen kiinni silloin, kun niitä ei tarvitse.
Nastakengät olisivat varmasti hyvät, varsinkin jäällä ja tamppaantuneella lumella toimivat. Pohjamateriaalikin on varmasti optimoitu talvisille alustoille. Mietin näitä vaihtoehtoja tuolla patikoidessani.
Hankkisin kuitenkin sellaiset kumilenkit, joissa on vähän pidemmät piikit kengän alle. Ne on helppo laittaa kengän pohjaan ja ottaa pois tarvittaessa. Nuo pidemmät piikit menevät lumikerrokseen syvemmällä ja voivat helpommin tavoittaa sen alla olevan jään tai muun kovemman kerroksen mikäli lumi on irtonaista. Pidemmät piikit auttavat myös pelkällä lumella mikäli se on pinnaltaan kovettunut liukkaaksi ja muutenkin. Mäet ovat jyrkkiä ja lumisia.
Lisäksi piikit saa pois mikäli polku on kivinen, joissa piikit taas ovat liukkaat ja vain haitaksi. Kuten myös sisätiloihin mentäessä mikäli haluaa mennä ravintolaan.
Jotain tämän näköistä, linkki vie Amazonin sivulle, jossa esimerkki https://www.amazon.de/JOOLESER-Steigeisen-Eisspikes-Schuhkrallen-Edelstahl/dp/B092HHXCPT
Tämä oli taas niin kivasti kirjoitettu! Tuntui siltä, kun olisi melkein itse päässyt talvipatikoimaan noihin upeisiin maisemiin.
Mä ihailen noita rakennuksia 🙂 Luulin ensin, että kuvassa, missä teksti “Tämän kertainen talvipatikointi tarjoilee huntuun piilotettuja maisemia” oli Antoniuskappeli toisesta suunnasta, mutta ei näköjään olekaan. Mikä rakennus tuossa kuvassa on?
Tulee mieleen vanha ihana Sissi-sarja. Sissi meni prinssin kanssa käymään tuollaisessa majatalossa 🙂
Kiitos Anne:) Se on jokin toinen kappeli huipulla Ritzau-Almin edessä. Antoniuskappeli on hieman suurempi. Tässä Ritzau-Almin edustan kappelissa on käynyt sisällä. Kappaleita täällä on vähän siellä täällä. Joskus kävin tässä kotikulmilla patikkareitin, jonka nimi oli Kappelitie. Se oli ennen tätä blogia, joten ei ole tullut siitä kirjoitettua. Ehkä jonakin päivänä lukijat pääsee Kappalelitielle kauniisiin maisemiin ihmettelemään “pieniä kirkkoja”.
Olen aina ollut huono liikkumaan talvella. Joko varusteet oli huonoja tai maisemat tylsiä 😅. Tällaisissa maisemissa kelpaa patikoida talvisinkin. Oletko käynyt sielläpäin muina vuoden aikoina? Miltä paikka silloin näyttää?
Itavallassa ja täällä meidän kulmilla Tirolissa on kyllä upeita ja monentasoisia patikointireittejä. Nämä, joissa itse kuljen on hyvin merkittyjä, joten voi keskittyä maisemien ja luonnon ihailuun. Kerran tosin menin ylös huipulle toista reittiä kuin olin suunnitellut. En ollut tarkkana merkkien kanssa. Se oli kyllä onnekas “eksyminen” sillä se puoli reittiä oli maisemiltaan upeampi vaikka välillä mentiinkin niin sanotusta reunalla, tai juuri sen vuoksi:)
Olen käynyt muuallakin ja seuraavan kahden kirjoituksen mukana tulee patikointia kesällä. Kaisertalin kesäpatikointiin olikin linkki tuolla tekstissä juuri ennen “Parkkipaikat ja reittitietoa” otsikko ennen.
Ai, kiitos! Jostain syystä missasin linkin. Käyn katsomassa 🙂
Käy kurkkaamassa kesään. Näin talven vielä jatkuessa on mukava piipahtaa kesäisissä tunnelmissa:)
Ompa taas kaunis paikka! Jokaisen maiseman kuvassa olevan mökin nähdessä päässä kaikuu “mä haluan asua tuollaaaa” 😀
Nuo on kyllä komeita taloja ja rakennuksia. Sopii hyvin näihin maisemiin 🙂
Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olen Tatran tyttöjä, niin kyllä haluaisin nähdä myös Alpit. Tosin uskon, että highlander elämä on suhteellisen samanlaista joka vuoristossa, vaikka jotain omiakin juttuja niillä varmasti on myös. Mutta ehkä mä joskus saan irroitetua Tatran kätösistäni ja matkata hiukan muualekin 🙂
En ole Tartavuorilla käynyt, mutta kuvista katsottuna on hyvin samantyyppistä kuin täällä. Toki on eri “mauteilla”, kuten kirjoitatkin. Rakennukset ja kulmakunnat on toisen näköisiä, mutta luonto näyttäisi olevan hyvinkin saman tyyppistä. Joskus muutama kesä sitten ajettiin Kosicesta Bratislavaan eikä taidettu paljoa pysähdellä. Silloin ei jäänyt mieleen tuollaisia vuoria, joita nyt Googlesta löysin. Taisi tie mennä se verran vuorista sivussa. Itse tykkään käydä myös uusissa paikoissa niin näkee ja oppii jotain uutta eikä rutinoidu samoihin kuvioihin 🙂
Upeat näköalat siellä ja muutenkin oli kivasti erinäköisiä /vaihtelevaa ympäristöä!
Niin on, täällä näkee aina vain pidemmälle mitä korkeammalle kiipeää 🙂 Upeita paikkoja!