Mitä Alpeilla voi harrastaa kesällä? Mielestäni Alppikesän yksi parhaimmista mahdollisuuksista on patikointi ja siitä innostuksesta syntyivät nämä patikointiohjeet kesään Alpeille.
Patikointiin ihastuneet löytävät itsensä kesäisin Alppien rinteille. Sinne vaeltavat niin kokeneet kuin kokemattomatkin patikoijat, jotka haluavat tuntea Alppiluonnon upeuden.
Kokemattomampia saattaa arveluttaa vuorille lähteminen mikäli aikaisempaa kokemusta korkeiden paikkojen patikoinnista ei ole. Ei oikein tiedetä mitä siellä tulee vastaan, mitä odottaa. Näin se oli alkuun ainakin itselläni Tirolin Alpeille muuttaessamme.
Mielestäni varovainen suhtautuminen on terveellistä, sillä silloin asioista tulee otettua selvää ja varustauduttua tulevaan oikealla tavalla. Olen iloinen, että olet etsinyt patikointiohjeita kesäisille Alpeille ja päätynyt kokoamaani ohjelistaan.
Patikointiohjeet kesälle Alpeilla on tehty kokemattomille tai hieman jo Alppien tuulia haistelleelle. Nämä ohjeet luettuasi osaat varautua päivän kestävään patikointiin kesällä ja kulkea merkityillä patikointireiteillä niin, että siitä tulee positiivisesti ikimuistoinen kokemus.
Kokemus, jollaisen haluat kokea uudelleen!
Kirjoituksen lopussa löydät lyhennytyt patikointiohjeet kesään Alpeilla. Ota vinkit onnistuneeseen patikointiin talteen ja valmistaudu oikein upeaan patikointikokemukseen.
Sisällysluettelo:
Milloin Alpeille kannattaa mennä patikoimaan?
Suosittelen Alppipatikointia aikavälille 15.6. – 15.9. Tällöin on monet alppimajat ja hissit toiminnassa.
Patikointikausi alkaa lumien sulattua Alppien rinteiltä niiltä korkeuksilta, joilla aiotaan patikoida.
Lumitilanne riippuu pitkälti edellisen talven lumitilanteesta sekä kevättalven ja kevään ilmoista. Itse olen aloittanut patikoinnin noin 2000m korkeuksissa kesäkuun puolivälin jälkeen.
Tässä meidän ”takapihalla” oleva Kellerjoch on 2344m ja vielä kesäkuun puolivälissä siellä on päässyt laskemaan persmäkeä. Patikointia lumitilanne ei ole haitannut sillä polut ovat olleet huipullakin jo auki.
Kesäkuun puolivälissä 2023 patikoimani Zirbenweg Innsbruckin kupeessa kulkee noin 2000m kumpaakin puolta ja siellä ei ollut lunta kuin pari läikkää, mutta lumipalloksi asti riittävästi.
Kesän patikointikausi jatkuu niin pitkälle syksyyn kunnes paikat alkavat sulkeutumaan ja lunta satamaan. Kannattaa tarkistaa reitin majoituspaikkojen aukiolot ja mikäli haluat käyttää kondolihissiä niin myös niiden toiminta.
Itse olen lopetellut patikoinnit syyskuun puolivälin paikkeilla ja monesti on ollut vielä kesäisen kaunista ja lämmintä.
Patikointiohjeet kesään Alpeille
Nämä vinkit onnistuneeseen patikointiin olen koonnut kokemuksieni kautta Itävallan Alpeilla. Soveltuvin osin ne sopivat myös muihin Alppimaihin kuten Sveitsiin ja Italiaan. Yksi ero maiden välillä on erilaiset reittimerkinnät, jotka ainakin Itävallassa ovat erinomaisella tasolla.
1. Selvitä reitti ja sen haasteet etukäteen
Ole selvillä mihin olet menossa, jotta varmasti suoriudut siitä. Selvitä kuinka paljon on nousua ja millaisella alustalla kuljetaan sekä kuinka pitkä reitti on. Tarkista onko reitillä jotain erikoisuutta tai vaikeutta.
Reitit jaetaan yleisesti kolmeen kategoriaan, helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Kirjoituksen lopusta, kohdasta “patikointireittien kategorointi”, löydät lyhyen kuvauksen reittien vaikeusasteen määrittämisessä huomioiduista asioista.
Keskivaikeilla ja vaikeilla reiteillä saattaa olla pätkiä, joissa tarvitaan esim. köysivarmistusta. Silloin sinulla tulisi olla kiinnitysvarusteet turvavaijeriin. Nämä voivat olla kokemattomalle tasaisen maan tallaajalle aika hurjia paikkoja.
Etukäteisselvityksellä tiedät myös miten kauan aikaa reittiin suurinpiirtein kuluu. Tiedät selviääkö siitä päiväpatikoinnilla ja voit arvioida miten kuntosi reitin kestää.
Älä ”haukkaa liian suurta palaa kakusta”. Kokeile ensin vähän lyhyemmällä matkalla suorituskykyäsi ja sitten voit arvioida miten pidempi ja/tai vaikeampi reitti onnistuu.
Itävallan Alppi Clubin (Österreichischen Alpenverein, OeAV) mukaan sydän- ja verisuoniongelmat aiheuttavat noin puolet patikoinnin hätätilanteista. Varmistu kuntosi riittävyydestä ja ota reitillä iisisti.
Etukäteen reittiin tutustuminen helpottaa siellä kulkemista ja reitin osoitettujen kohokohtien havainnointia, kun tiedät pääpiirteittäin mitä sieltä löytyy ja mistä kohtaa.
Tulosta reitistä kartta paperille sekä ota kuva puhelimeesi. Näin voit matkankin varrella katsella missä olet menossa. Netistä ladattu kartta on ainakin minulle riittänyt näillä hyvin merkityillä Itävallan patikointireiteillä tehdessäni päivän patikointeja kesällä. Useamman päivän vaellukset ja kulkeminen heikommin merkityillä sekä heikosti maastosta havaittavilla reiteillä on sitten asia erikseen.
Nettiyhteys on vuorilla joskus surkea, joten on-line yhteyden varaan ei aina kannata laskea.
2. Varmista ruoka- ja juomahuolto
Tarkista onko reitillä olevat vuoristomajat ravintoloineen auki. Kannattaa ottaa myös välipalaa vaikka suunnittelisitkin syöväsi alppimajalla. Itse en kanna tunnin tai parin patikoinnille välipalaa mukanani, mutta hiukka pidemmälle matkalle kylläkin. Energian saanti on hyvä varmistaa.
Hyviä välipaloja ovat energiarikkaat ja helposti kuumallakin ilmalla mukana kannettavat tuotteet. Itselläni on ollut myslipatukoita, pähkinöitä, rusinoita yms. kuivahedelmää ja joskus proteiinipatukoita. Proteiinipatukoiden haitta on suklaa, joka sulaa mössöksi lämpimässä ilmassa.
Vettä täytyy ottaa riittävästi mukaan. Itselläni on yleensä ollut 2 x 0,5l pulloa. Ne ovat riittäneet 2-3:n tunnin patikointiin. Joskus pullot voi täyttää alppimajoilla tai sitten reittien vesipisteillä tai vuoripurossa.
Reittien vesipisteiden vettä voi yleensä juoda, mutta muista ottaa putkesta juoksevaa vettä. ÄLÄ ota vettä KAUKALOSTA sillä sitä ei tiedä mitä siellä on tai mikä siellä on käynyt. Sama pätee vuoripuroihin vaikka vesi on kristallin kirkasta.
Harkitse mistä juomaveden otat, jottei tule vatsan kanssa yllätyksiä. Voit varautua ottamalla mukaan esimerkiksi aktiivihiilisuodattimen tai vedenpuhdistustabletteja, mikäli tiedät kuluttavasi paljon vettä ja uskot kantamasi vesimäärän olevan riittämätön. Tässä muutama esimerkki Scandinavian Outdoor -valikoimasta.
3. Älä lähde liikkeelle huonolla ilmalla
Veneilykurssin opettajanani aikoinaan toiminut merenkulun ammattilainen lausui sanat, jotka jäivät mieleen ”huonoon ilmaan ei lähdetä, sinne joudutaan”. Nämä sanat jäivät veneilystä mieleen ja mielestäni ne ovat hyvä ohje myös vuorilla patikointiin.
Patikointi Itävallan Alpeilla on syytä kokea hyvällä säällä. Tee jotain muuta huonolla säällä sillä sateella, tuulella tai sumussa maisema häviää etkä kuitenkaan pääse nauttimaan näkymistä. Riskeeraisit ihan turhaan terveytesi. Katso sääennuste ennakkoon ja tee arviosi patikoinnista. Vaihda tarvittaessa reittiä, korkeutta tai kokonaan tekemistä.
Tirolin Alpeilla on mieletön määrä muutakin tekemistä mikäli lomapäivällesi sattuu huono ilma. Mikäli kuitenkin halajat myrskyyn kevälemään niin mene vaikka Innsbruckin AlpenZoo eläintarhaan katselemaan Alppien eläimiä. Sielläkin saat kävellä rinteessä ylös ja ala, mutta pääset suojaan niin halutessasi tai tarvitessasi.
4. Valitse patikointiin soveliaat kengät
Kengät ovat ehkä yksi tärkeimmistä varusteista patikoitaessa. Mitä haastavampi kuljettava alusta on sitä tärkeämmäksi nausee kenkien rooli nautittavalle patikointikokemukselle.
Mikäli lähdet metsä- tai vuoripolkuja sisältävälle reitille, toisin sanoen luontoon ulos kävelyteiltä, niin kannattaa valita paksupohjaiset kengät. Paksun pohjan läpi et tunne jokaista kiveä ja juurimöykkyä jalkapohjassasi.
Kenkien tulee olla myös riittävän pitävät. Liian usein näen patikoijia, jotka ovat lähteneet reitille samoin varustein kuin kaupunkikävelylle. Jalassa on liian sileä- ja kovapohjaiset citylenkkarit tai pahimmassa tapauksessa sandaalit.
Uskon monien toivoneen laskeutuessaan jyrkkää kivikkopolkua pitkin, jotta olisivat jättäneet nousematta vuorelle. Toisinaan aurinkoisenakin päiväna varjon puolella olleet kalliopinnat saattavat olla kosteita ja siten hyvinkin liukkaita, sama pätee juurakkoihin.
Patikoinnillani Bärenkopfilla yksi lenkkareilla matkaan lähtynyt tuli lähes takapuolellaan alas jyrkähköä kalliopintaa. Ei näyttänyt kovinkaan nautinnolliselta hänelle itselleen eikä myöskään odottelevalle kaverille. Mahtoiko jäädä positiivinen patikointikokemus?
Muista myös kenkien ”sisäänajo” eli mikäli sinulla on uudet kengät niin käytä niitä muutamalla lyhyemmällä reissulla ennen varsinaista patikointireissua. Laita kengät jalkaan vaikka kauppareissulle tai kaupunkikävelylle, jotta jalat ja kengät tottuvat toisiinsa.
Uusien ja miksei käytetympienkin kenkien kanssa matkaan voi varata myös hinkkaumien varalle rakkolaastaria. Näin pääset kohtuullisen kivuttomasti takaisin mikäli saat rakon jalkaasi.
5. Ota mukaan patikointisauvat
Minä aloin kaivata patikointisauvoja, kun siirryin helpoiksi merkityiltä reiteiltä keskivaikeille ja vaikeille reiteille.
Helpoiksi merkityt reitit kulkevat helpommilla alustoilla eikä kovinkaan jyrkissä rinteissä. Saattaa olla, jotta koko reitin voi kulkea sorapintaista kävelytietä pitkin.
Keskivaikeilla on jo vaikeampia alustoja, jyrkempiä ja kapeampia polkuja. Ylöspäin näitä on helppo mennä, mutta alastullessa sauvat ovat ehdottoman hyvänä apuna.
Alas tullessa jalat saattavat olla jo vähän väsyneet ja askellus ei ole terävimmillään. Tällöin kenkä saattaa pökätä kiveen tai juurakkoon. Sauvat ovat silloin hyvänä tukena, jottei tarvitse lasketella rintamuksellaan rinnettä alaspäin.
Sauvat antavat varmuutta kulkemiseen ja matka etenee jouhevasti. Voit kuvitella kauanko tuolla edellisessä kohdassa mainitulla takapuolella patikoijalla kesti palata takaisin.
Teleskooppiset sauvat ovat hyvät sillä ne saa lyhyeksi ja vaikka reppuun kiinni silloin, kun niitä ei tarvise. Edullisimmat sauvat eivät montaa kymppiä maksa ja niiden tuoma etu patikointiin on huomattava.
6. Varaudu sään vaihteluihin
Sää saattaa vaihdella Alpeilla nopeastikin. Saatat lähteä liikkeelle kauniissa auringonpaisteessa, mutta seuraavan vuoren takaa nouseekin jo kova tuuli ja sade. Tällöin on parasta olla sadevarusteet mukana sillä ei ole ollenkaan mukava palata takaisin ”parituntista” paluu matkaa läpimärkänä kylmenneessä ilmassa ja tuulessa.
Voin sanoa, että siinä tulee kylmä. Nimimerkillä fillarilla vuoristomajalta rankkasateessa palanneena ja matkassa vain shortsit ja t-paidan lisäksi ohut pitkähihainen paita. Onnekseni paluu oli nopeampi kuin parituntinen patikointi.
Suosi kerrospukeutumista. Mikäli lähdet aamusta niin silloin voi olla vielä viileää, päivällä kuumaa ja illalla taas viilenee. Patikointi on huomattavasti mielekkäämpää, kun on jotain päälle lisättävää tai pois otettavaa.
Tauollakin saattaa välillä tuntua viileältä ja silloin onkin mukava lisätä vaatetta, jotta tauosta voi nauttia rauhassa riittävän pitkään.
Huomaa kuitenkin, jotta kaikki tavara on kannettava. Ota mukaan kaikki mitä tarvitset, mutta niin vähän kuin mahdollista.
Tarkkaile säätilannetta ja tee uusia päätöksiä reitin läpi kulkemisesta tai takaisin paluusta säätilanteen vaihtuessa.
Ota nämä patikointiohjeet kesään Alpeille tosissasi ja asianmukaisella kunnioituksella luonnonvoimia kohtaan, mutta älä turhaan ala pelkäämään. Terveellä järjellä ja harkinnalla patikointi Itävallan Alpeilla on positiivisesti unohtumaton kokemus. Nämä antamani vinkit onnistuneeseen patikointiin auttavat sinua varautumaan ja siten varmuuden kautta nauttimaan kokemuksestasi.
7. Suojaudu auringolta
Korkeuksissa aurinko polttaa ihoa helpommin. Laita aurinkorasvaa tai suojaudu vaatteilla aurinkoa vastaan erityisesti ihosi ollessa herkkä auringolle. Suosittelen myös kovempinahkaisille suojakertoimia.
En ole eläissäni aikaisemmin polttanut pohkeitani, mutta näin kävi ollessani kesän ensipatikoinnilla noin 1500-2000 metrin korkeudessa.
Patikoinnilta palattuani huomasimme, että pohkeeni olivat kirkuvan punaiset. Hämmästyksekseni en tuntenut mitään poikkeavaa patikoinnilla enkä myöhemminkään. Pohkeet vain olivat kirkkaan punaiset pari viikkoa, ihan kuin olisi ollut jalkapalloilijan polvisukat jalassa.
Suojaa myös pääsi lippiksellä, hatulla, huivilla jne.
Silmät on hyvä suojata aurinkolaseilla. Auringon valo on Alpeilla pohjolaa huomattavasti kirkkaampaa.
8. Pysähdy maiseman katseluun ja kuvaamiseen
Kohdissa 1 ja 2 kirjoitinkin jo patikointialustan epätasaisuudesta. Ihaillessasi maisemaa kävellessäsi et välttämättä kohdista riittävää huomioita mihin astut. Silloin voi käydä vahinko ja patikointireissu ei ole enää positiivinen kokemus.
Pysähdy, kun katselet maisemaa vähänkin pidemmän aikaa. Silloin voit keskittyä sataprosenttisesti maisemaan.
Neuvoni pysähtymiseen pätee erityisesti kuvaamiseen. Pysähtyminen ei ole vain turvallista, mutta saat kuvistasi varmasti parempia, kun keskityt mitä kuvaat. Hätäillen tulee hyvin harvoin mitään hyvää.
Tapaan sanoa, että patikointi ei ole suorituslaji vaan kulje katsellen, kuulostellen ja havainnoiden. Patikointi Itävallan Alpeilla on täynnä luonnon ihmeitä.
9. Varaa aikaa patikointiin
Älä lähde kiireellä patikoimaan, sen ei tarvitse eikä kuulukkaan olla suorituslaji. Polkujuoksu ja siinä kokeneet ovat oma lukunsa. Kiireellä ei tule koskaan mitään hyvää ja riskit vahingoille kasvavat. Lisäksi nautintosi vähenee, kun katselet kokoajan kelloa ja taistelet aikaa vastaan.
Liukastumisen tai kompastumisen aiheuttamat kaatumiset ovat yleisin tapaturmien syy (lähde Itävallan Alppi Clubi). Huomioi, että liiallinen nopeus tai väsymys heikentävät merkittävästi askelluksen varmuutta ja keskittymiskykyä.
Nauti matkasta pysähdellen, kuunnellen ja haistellen. Ole läsnä tuntien Alppien raikas ilma ja upea luonto. Jätä hälinä ja häsääminen kellon kanssa alas laaksoon ja kaupunkeihin sekä arkipäivään. Nyt ollaan vuorilla ja vuoristolaisilla ei tunnetusti ole kiire.
Tiedä vaikka havaitsisit haukkoja tai jopa kotkan, murmeleita tai vuorikauriita. Minun retkilleni on sattunut tähän mennessä korppeja, haukkoja ja vuorikauriita sekä lukematon määrä muuta luonnossa ihmeteltävää. Kotkat ja murmelit ovat toivelistalla.
10. Pidä riittävästi taukoja
Riittävällä patikoinnin tauottamisella jaksat paremmin ja voit tarkkailla miltä kuntosi tuntuu. Tauot auttavat keskittymään ja jalkojasi palautumaan säilyttäen varmemman askelluksen.
Riittävä nesteytys, ravinto sekä tauotus vähentävät tapaturman riskiä.
11. Seuraa reitin viitoitusta ja pysy merkityillä reiteillä
Seuraamalla selkeitä keltaisia viitoituksia pysyt varmasti reitillä. Huomioi viitoitukset varsinkin porukalla patikoidessa. Tällöin saattaa jokin viitta jäädä katsomatta ja patikointi ohjautua väärälle polulle. Pysy merkityillä reiteillä.
Patikointi Itävallan Alpeilla on helppoa selkeästi merkittyjen reittien ansiosta. Reiteillä löytyy isot keltaiset viitat sekä viittojen välillä on Itävallan lipun puna-valko-punaraitaiset merkinnät puissa, kivissä tai muussa selkeissä maaston kohdissa kertomassa missä reitti kulkee.
Toisinaan harhautuminen voi johtaa mielenkiintoisemmalle reitille, kuten meille kävi Kellerjochilla patikoidessa. Olin käynyt huipulla ennenkin ja olin viemässä kahta vierastamme Kellerjoch Hüttelle reittiä, jonka olin aikaisemminkin kulkenut.
Annoin innokkaimman vieraan mennä edellä ja hän valitsi eteen tulleen Kellerjoch-kyltin ja kääntyi siitä oikeaan. Minä tulin toisen vieraan kanssa perässä jutellen enkä seurannut viitoitusta ja niin päädyimme Kellerjochille jyrkempää reittiä mitä olin suunnitellut. Toinen Kellerjoch-viitta oli toisen takana enkä sitä huomannut.
Tuolla kerralla ”valinta” osoittautui onnekkaaksi, sillä reitillä oli upeat näkymät ja se oli meille kaikille kuljettavissa. Näin ei tarvinnut kääntyä takaisin ja lopuksi sekin reitti vei Kellerjochille.
Pysy merkityillä reiteillä, älä lähde omille oikopoluille. Se ei ole hyvä idea.
12. Älä lähde korkealle ja jyrkälle reitille mikäli se epäilyttää
Mikäli vähänkin epäilyttää tai pelottaa lähteminen korkeimmille paikoille jyrkkiä rinteitä kulkemaan niin älä mene.
Tirolin Alpeilla on loputon määrä helppoja ja matalamman paikan patikointireittejä upeilla maisemilla kauniissa luonnossa. Mene ensin helppoja reittejä ja mikäli tuntuu, jotta voisit koittaa nousta vähän ylemmäksi niin menet sitten toisella kertaa.
Patikoinnista ei tule positiivista kokemusta, jollaisen haluaisit kokea uudelleen, mikäli sinua pelottaa lähes koko ajan.
Anna toisten kiivetä vuorenseinää ja mene sinä reitille mikä tuntuu sinulle sopivimmalta. Tapaatte sitten illallisella ja vaihdatte kokemuksia.
Mikäli olet kuitenkin lähtenyt reitille, joka alkaa muuttua liian vaativaksi niin muista, että voit aina kääntyä takaisin. Älä jatka eteenpäin suomalaisella sisulla mikäli et ole varma suoriutumisestasi.
13. Harkitse opastettua patikointimatkaa
Mikäli sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta ja olo on hyvin epävarma, mutta halu on kova, niin etsi opastettuja patikointiretkiä. Silloin sinulla on kokenut kulkija mukana opastamassa ja auttamassa. Pidä tallessa nämä patikointiohjeet kesään Alpeille ja etsi sopiva patikointiopas tai -ryhmä, jonka vetäjänä on kokenut vuorilla kulkija.
Tämä ratkaisu on myös helppo sillä silloin sinun ei tarvitse itse katsella ja tutkia reittejä. Selvität vain retkiä myyvän yrityksen kanssa millaisia reittejä heillä on ja mitä reittien kulkeminen sinulta vaatii.
Itse en ole tarjontaan syventynyt, joten sen enempää en osaa vaihtoehdoista tässä kertoa.
14. Kunnioita ympäristöä ja toisia
Ota roskapussi mukaan ja vie roskasi mukanasi, älä jätä mitään luontoon.
Älä häiritse villieläimiä tai laiduntavia eläimiä. Koirat on pidettävä kytkettyinä ja lapset ohjausvallan alla sekä aikuisilla harkitseva järki päässä.
Älä pidä turhaa meteliä ja kunnioita toisia patikoijia antamalla poluilla tilaa ja tervehdi heitä, se on paikan tapa.
15. Varaa mukaan käteistä
Ota mukaan myös käteistä sillä pankki- tai luottokortti ei välttämättä käy maksamiseen kaikissa paikoissa. Maksupäätekin voi joskus olla hajalla tai linjat poikki.
16. Varmista lasten turvallisuus
Lasten kanssa patikointiin neuvon valitsemaan ”perheille soveliaaksi” merkityt patikointireitit. Ne ovat monesti helppoja, niissä saattaa olla lapsille virikkeitä ja kulkeminen on verrattain helpoilla alustoilla.
Korkeuserot ovat silti olemassa myös helpoilla reiteillä. Varaa jokaista lasta varten yksi aikuinen tai nuori, joka pystyy huolehtimaan lapsen turvallisuudesta. Äitini on joskus päivitellyt sitä, kun kaksoisveljeni kanssa rynnättiin eri suuntiin niin repeä siinä sitten kahtia ja nappaa kumpikin kiinni.
Patikointireittien kategorointiluokat
Reitit on jaettu kolmeen eri vaikeusasteeseen ja reitistöjen viitoissa ne ovat merkitty värillisillä ympyröillä. Kaikilla reiteillä olevissa viitoissa värimerkintöjä ei ole, kuten kulkemallani Zirbenweg-patikointireitillä.
Lähes kaikissa kylteissä on ilmoitettu patikointiaika tunteina ja joissakin on reitin numero. Pieniä eroja kylteissä siis löytyy, mutta yksi yhteinen hyvä piirre niissä on. Ne ovat näkyvän keltaisia, riittävän kookkaita ja hyvässä kunnossa.
Kriteerit reittien vaikeusasteille:
- Leveys, kaltevuussuhteet ja putoamisvaara
- Vaijerivarmistuksen tiheys
- Käsien käyttö tasapainoon tai liikkumiseen
- Kiipeämistä vaativien paikkojen tiheys ja vaikeus
- Polun vaikeus suhteessa vaadittuihin koordinaatiotaitoihin
Näitä kriteerejä ei käytetä:
- Patikointireitin pituus, joka ilmoitetaan esim. reitin opastekyltissä
- Tyypilliset alppivaarat (kallioputoukset, lumivyöryt, korkeus ja vastaavat)
- Tarvittavat varusteet
Reittejä arvioitaessa lähtökohtana ovat hyvät polku- ja sääolosuhteet.
Lähteenä reitistöjen kriteereihin olen käyttänyt Alpenverein Österreich (Itävallan Alppi Clubi) sivustoa.
Hätänumerot sekä ilmainen mobiilisovellus:
- Yleinen hätänumero on 112
- Virallinen Alppien hätänumero 140
- Lataa ilmainen “Mountain Rescue Tirol Emergency App” Tyrol.com sivustolta
TALLETA MUISTILISTA VALMISTAUTUMISTA VARTEN
Hyvin suunniteltu ja varustauduttu on jo puoliksi tehty eli nyt vain Alpeille patikoimaan ja nauttimaan upeasta luontokokemuksesta!
Lue kokemuksia Alppipatikoinnista ja tutustu muutamaan patikointireittiin:
Upea patikointireitti Tirolissa | Bärenkopf 1991m
Upea patikointireitti Tirolin suurimman järven, Achenseen reunamilla on näköaloiltaan kerrassaan loistava.
Patikointi Itävallassa | Rofan kotkanpesälle 2039 metriin
Haluatko nähdä Itävallan Tirolia kotkan näkökulmasta ja liitää ilmojen halki tuon keisarillisen linnun lailla?
Patikointi Itävalta | Kaisertal oli viimeisin asuttu laakso ilman tieyhteyttä
Itävallan yleisradioyhtiö ORF:n katsojat äänestivät Kaisertal -laakson “Itävallan kauneimmaksi paikaksi”
Patikointi Alpeilla on ihan mahtavaa! Harmittaa, että ei olla oikein vieläkään ehditty kirjoittelemaan noista paikoista blogiin; liikaa juttuja kirjoitettavana. Mainiot vinkit olet kyllä kirjoittanut, eipä tule mieleen juuri lisättävää. Itsekin korostaisin, että jostain lyhyemmästä kannattaa aloittaa, koska maastokin on hyvin erilaista kuin Suomessa, varsinkin eteläisemmässä Suomessa.
Kiitos Mikko 🙂 Mulla on sama juttu, jotta materiaalia on iso pino kirjoittaa, mutta kellon viisarit liikkuvat liian ahtaassa ympyrässä ja liian nopeaan. Parempi näin päin kuin ettei olisi kirjoitettavaa. Se olisi kahdella tapaa ikävää, ensiksi se kertoisi ettei olisi päässyt reissuun ja toiseksi ei olisi mitään julkaistavaa.
Hyvä ja tärkeä kirjoitus 🙂 Ihan tarpeellisia muistaa kokeneempienkin kulkijoiden.
Viitoitukset siellä ovat kyllä ensiluokkaisia ja jokaiselle löytyy sopiva reitti. Me ollaan kyllä huomattu että voidaan hyvin vaikka tuplata ilmoitetut aikamäärät reitillä. Ikää kun tulee niin askel hidastuu, mutta sitkeys säilyy.
Turvallisuutta tulee myös mietittyä tarkemmin kuin nuorempana.
Pian jo pääsee sinne tuulettumaan.
Kiitos Mare 🙂 Niinhän se on, kertaus on opintojen ja onhan kuulemma lentokapteenillakin muistilista tarkistuksiin vaikka lentelee yhtenään. Käytän itsekin työssä muisti- ja tarkistuslistoja vaikka usein tehtäviä suoritankin. Ne säästävät aikaa ja kapasiteettiä sekä mikä parasta, vähentävät unohduksesta johtuvia virheitä.
Meillä taisi mennä viimeksi 3:n tunnin matkaksi ilmoitettuun reittiin luokkaa 5 tuntia. Mutta kuljettiin, istuskeltiin nauttimaan, pysähdeltiin ihmettelemään, kuvaamaan ja etsimään Tirolin vanhinta mäntyä. Vietettiin aikaa Alppien luonnossa. Joskus taas, varsinkin paluumatkalla mikäli paluu kulkee samaa reittiä, saattaa mennä matka nopeamminkin.
Tässähän herää ihan Alppi-innostus! Että mitäpä jos lähtisi patikoimaan, nyt ei ainakaan jäisi ohjeista kiinni. 🙂
Ohjeet käytäntöön ja sitten patikoimaan Alpeille, tai sitten muualle luontoon jollei ihan heti Alpeille ennätä 🙂
Kunnon tietopaketti, kiitos siitä. Olen kieltämättä haaveillut, että puolison kanssa pääsisi joskus tekemään pienen retken noihin upeisiin maisemiin. Eli vähemmän kunnianhimoisesta patikoinnista aloitettaisiin.. se päivä kun tulee, niin tähän postaukseen palaan!
Kiitos Tiina ja ole hyvä 🙂 Toivon, että pääsette näihin upeisiin maisemiin. Kiva, jotta postauksesta on hyötyä teille.
Patikointi alpeilla olisi kyllä hieno kokea. Kiitos näistä kattavista vinkeistä!
Ole hyvä Sari, Alpeilla patikointi on kyllä parasta lääkettä arkipäivän häsäämiseen:)
Hyvät ja tarkat ohjeet, kiitos. Tähän postaukseen tule varmasti vielä palattua. 🙂 Kesäiset Alpit houkuttelevat kovasti.
Kiitos Kati ja ole hyvä 🙂 Kesäiset Alpi ovat ohittamaton patikointipaikka ja käyhän nuo ohjeet soveltuvin osun myös Kreikan saaristoon 🙂
Todella kattavat ohjeet. Näillä varmasti pärjää 🙂 Ja upeita maisemia!
Kiitos Amalia 🙂 Näillä ohjeilla ja omalla harkinnalla pärjää jo pitkälle päästen nauttimaan maisemista upeilla Alpeilla 🙂
No nyt oli perusteelliset, selkeät ja kattavat ohjeet ja vinkit patikointiin, ja aivan oiva muistilista myös kokeneemmille kulkijoille. Joskus menee niinkin, että kokemus tuo turhan paljon itsevarmuutta, vaikka aina pitäisi muistaa että vuoristo voi olla armoton kenelle vain. En voisi enempää olla samaa mieltä siitä, että vuoristossa patikoiminen on aivan super-mahtavaa touhua, kunhan valmistelut ja varustelu on tehty kunnolla!
Paljon kiitoksia Anne:) Taitaa kokeneemmillekin patikoijille muistilista olla väliin paikallaan. Aina jotain karisee mielestä ja onhan tosiaan lentokapteeneilla kuten muillakin ammattilaisilla monenmoisia tarkistuslistoja vaikka asioita tehtään päivittäin. Patikoimaan kuitenkin mennään hieman harvemmin, vaikka jopa asuisikin täällä Alpeilla:)
Tosi hyvin koostettu ja kattava postaus! Tästä saa hyvän minioppaan, jos/kun Alpeille suunnataan 🙂 Ja hyvä muistutella myös reittien vaativuudesta. Suomen ja Alppien “helppo reitti” eivät taida olla läheskään sama asia 😀
Mielenkiinnosta, oletteko käyneet paljon noita mustia reittejä? Löytyykö niistä postauksia? 🙂
Kiitos Eveliina 🙂 Juu helppo täällä on vähän toisenlainen kuin Suomessa. Pahoittelen, mustista reiteistä ei ole postausta. Olen kulkenut enemmän kokonaisuutena noita sininisiä ja punaisia.
Kiitos perusteellisista ohjepaketista, jossa kaikki oleellinen. Olemme harrastaneet vaeltelua Alpeilla 1980-luvulta saakka lähinnä Sveitsissä ja Itävallassa. Huikean hienoa hommaa, josta olen kirjoittanut myös blogissasi muutaman kerran. Viimeisestä Itävaltaan suuntautuneelta reissustamme on nyt pari vuotta ja muistin juuri, että yksi kirjoitus on jäänyt viimeistelemättä. Pitänee ottaa agendalle ja alkaa miettiä seuraavaa vaeltelua. Todennäköisesti ensi kesänä, sillä tämän kesän matkakiintiö on täynnä. Huomenna taas menoksi. Hyvää jatkoa sinne kauniiseen maailmaan.
Kiitos Asko ja ole hyvä 🙂 Muutaman jutun patikoinnista, muiden mukana, olenkin lukenut blogistasi ja Facebookista seurasin upeiden kuvien siivittämää tarinaa lomastanne Itävallan Alpeilla. Onko siitä jo tosiaankin pari vuotta, olisin kommentoinut, jotta “seurasin Facesta jokin aika sitten” 🙂 Aika liitää kotkan lailla.
Totta, huikean hienoa hommaa vuoristossa patikointi. Tykkään erityisesti korkealla kulkevista patikointireiteistä, joista näkee kauas laaksoihin ja huippujen yli. Kuitenkin saa olla luonto vielä vihreää eikä liian karua ja kivistä. Niitä onneksi näiltä kulmilta löytyy ihan sopivasti.
Alpeilla ei tullut koskaan patikoitua kunnolla, käytiin vain sellaisilla leveillä ja hyvin miehitetyillä poluilla, joilla ei pystynyt eksymään missään olosuhteissa. Olisi hienoa käydä sielläkin hieman vaativammilla reiteillä. Siellä varmaan maisematkin paranee.
Paljon tuli patikoitua sen sijaan Tatran vuoristossa. Sielläkin on reittejä eri kyvyille.
Itse olen aina käyttänyt lenkkareita patikoidessani, koska en yksinkertaisesti löydä jalkaani sopivia vuoristokenkiä. Niitä näyttää olevan vain leveille lesteille, enkä omista sellaista. Uskalsin lähteä sellaisilla lenkkareilla, jotka ovat tarkoitettu kävelemiseen tai talvimallia. Omat niveletkin ovat sen verran lujaa tekoa, ettei kovin helposti saa nilkkojani nurjautettua.
Kiitos Nadina kokemuksien jaosta:)
Juu, mitä ylemmäs menee sitä paremmin näkee. Vaimolla on aika kapeat Dolomite -merkkiset patikointikengät, mutta ovat ihan lenkkareiden näköiset ilman varsia. Pohjat on kuitenkin pitävät ja paksummat kuin citylenkkareissa. Kengät on tehty maastoon patikkapoluille ja vastaamaan niiden haasteisiin. Lenkkareitakin on moneen lähtöön ja joidenkin kanssa tullaan persmäkeä alas ja joissakin on pitävä pohja 🙂 Ja kuten kirjoitat, riippuu se vähän käyttäjästäkin millaisilla varusteilla pärjää.
Itse tykkään käyttää varrellisia patikointikenkiä sillä varsi suojaa risuilta jne, jottai kaikki piikit töki nilkkoihin.
Patikoiminen Alpeilla olisi kyllä ihan unelma! Tässä oli kyllä hyviä ja tärkeitä vinkkejä. Joskus Kalifornian vuoristoissa näkee ihmisiä, jotka eivät ole tienneet kuinka vaarallisia vuoret voivat olla, ja ovat lähteneet liikkeelle puutteellisella varustuksella. Ehdottomasti pitäisi aina etukäteen selvittää reitit ja sääolosuhteet, ettei sitten tule yllätyksiä matkassa. Hyvin varustautumalla voi sitten keskittyä nauttimaan luonnosta.
Kiitos Paula:) Sen verran monta “luontoon kävelemään lähtenyttä” olen nähnyt kärsivän ilmeen kanssa, jotta ajattelin koostaa vinkkejä onnistuneeseen ja nautinnolliseen patikointiin. Noin se on, pärjäähän sitä hetken märkänä rakot jaloissa ja pari mustelmaa takapuolessa, mutta kyllä siitä on nautinto kaukana. Rikotulla jalalla puolestaan ei pärjää metriäkään. Tieto siitä mihin on lähdössä ja suoriutuminen siitä on jo “puolet tapaturma vakuutusta”.
Hyvät ohjeet, jotka sopii myös muihinkin patikointeihin. Tapahtui se sitten Nuuksiossa, Alpeilla tai Tatroille.
Kiitos Melissa:) Toivottavasti tulee käyttöön:)
Kiitos jälleen kattavasta otannasta matkasuunnitteluihin! Vesipisteet reitillä on kyl aina enemmän kuin tarpeen. 🙂
Ole hyvä Jonna:) Vesi on elämän eliksiiri, on joku joskus lausahtanut.