Minun elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka oli jalkapalloturnaus Unkarissa. Vaikka jalkapallo oli tuon 80 -luvun alkupuolelle sijoittuvan matkan tarkoitus en kuitenkaan jalkapallosta muista mitään tuolta matkalta. Muutamasta minulle jääneestä kuvasta näen, että kyllä me jalkapalloakin Unkarissa pelattiin. Muutamia muita asioita on jäänyt mieleen.
Artikkelin lopussa on matka-aiheinen haaste lukijoille ja bloggereille!
Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka teetti ennakkoon töitä
Tarinani sijoittuu 80 -luvun alkuun, jolloin pikkupojat olivat yhtä rautaisia kuin autot. Me olimme kaksosveljeni kanssa lähiön poikia. Toisinaan vähän kovempia ja toisinaan pehmeitä. Tätä ensimmäistä ulkomaanmatkaa varten meissä piti olla tietynlaista kovuutta, kuten muissakin seuran pojissa. Meidän oli hankittava matkarahoja omalla työllämme.
Muistaakseni äiti maksoi matkakassaan jotain, mutta paljon se ei voinut olla sillä ei meidän perhe tainnut rahassa kylpeä. Kylvettiin kyllä, mutta raikkaassa vesijohtovedessä kohtalaisen tuoreen kerrostalon valkoisessa kylpyammeessa. Se oli siihen aikaan luksusta.
Miten me poijat sitten rahaa kerättiin. Ainakin keräämällä pulloja kotitalouksilta. Tuohon aikaan ei ollut superhypermarketteja pullonpalautusautomaateilla. Ei ainakaan meidän nurkilla. Taisi pullot ja muukin lasitavara olla jonkinlaista kotitalouden ”ongelmajätettä”. Sen verran isoja pusseja taloista auton lavalle kannettiin.
Kävimme myös myymässä seuran tarroja ovelta ovelle. Taisi tulla ensimmäisen ulkomaanmatkan rahankeräystoimissa myös ensimmäiset työkokemukset myyntimiehenä. Paljon oli muutakin aktiviteettiä, joilla tuli kustannettua elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka. Eipä niitä vaan enää muista.
Poikien vanhemmatki joutuivat antamaan hieman selkänahastaan jälkikasvun harrastetoimintaan. Kesällä vanhemmat saivat pyörittää jäätelökioskia. En tiedä oliko se juuri Unkarin matkan alla vai jotain muuta tai sitten kaikkia pelireissuja varten.
Elämäni ensimmäinen lentomatka
Tällä reissulla tuli myös ensikokemus lentomatkailusta. Se olikin monimuotoinen kokemus.
Matkan muistot minulle alkavat lennolta Helsingistä Budapestiin. Muistot ovat karvaiset, hiukan hikiset ja tukkoiset.
Istuin koneessa ikkunapaikalla ja viereeni istui mekkoon pukeutunut nainen. Hyvin mukava, muistan hänen olleen ystävällinen ja puheliaskin. Mieleeni on vain jäänyt lähtemättömästi hänen karvaiset säärensä. Niille olisi jäänyt moni Etelä-Eurooppolainen uroskin toiseksi. Muistan miettineeni, jotta miten naisella on noin paljon säärikarvoja.
En tiedä, jotta ymmärsinkö naisten ajelevan säärensä vai enkö vain ollut nähnyt ajelemattomia sääriä. Jostain syystä niitä ihmettelin silloin ja tilanteen muisto siirtyi Ralfin kokemukseksi tavatessaan kartanon Annan novellissani “Loma paljon puhutulla hiljaisuudella”. Aika hauska yhteensattuma, jotta sijoitin novellin tapahtumat tuohon aikakauteen.
Samaisesta kanssamatkustajasta jäi toinenkin lähtemätön kokemus pikkupojan mieleen. Sitäkään en vissiin ollut kokenut siihen lapsuuden ikään mennessä. Nainen, joka haisi kohtuu voimakkaasti hieltä. Sitäkin muistan miettineeni, jotta miten ihmeessä. Sittemmin on tullut nähtyä ja koettua monenlaisia ihmisiä ja matkoja eikä noitakaan enää tarvitsisi ihmetellä. Kannattaa lähteä kotoaan niin oppii erilaisia näkökulmia ja asioita. Matkailu avartaa, sanotaan.
Miksi muistot olivat myös tukkoisia? No, korvathan meni tietysti lukkoon lentokoneen nousussa ja laskussa.
Majoittuminen pioneerileirillä
Majoittumisemme oli järjestetty puisiin lautaparakkeihin. Pitkän käytävän kahta puolta oli huoneita ja huoneissa useampi kerrossänky. Siellä oli tulevien ”litmasten” ja ”neymarien” hyvä levätä päivän koitoksista ja valmistautua uuteen.
Yhtenä iltana joku porukasta oli jättänyt parakin oven auki. Sisällä oleva valo houkutteli sinne ”miljoonia” lentoötököitä. En tiedä mitä ovat, mutta moni etelämpänä reissannut on varmaan nähnyt sellaisia sääsken kokoisia vihreitä hyönteisiä. Niitä oli seinä vihreänä. Eihän me poijat tiedetty mitä ne oli. Olivatko verenhimoisia hyttysiä tai jotain vielä hurjempaa. Pikku paniikassa yritettiin huitoa niitä ulos ja listiä seinälle. En muista miten kävi. Saatiinko pois vai luovutettiinko.
Leirin alueelta ei saanut poistua. Aluetta ympäröi jonkinlainen aita ja heti alkuun kerrottiin “jotta pysykääs poijaat sitten tällä puolen aitaa”. Paikalliset lapset oli laitettu suljettuun leiriin oppimaan tottelevaisiksi ja hyviksi kansalaisiksi. Meidät puolestaan oli kätevä sulkea leirille, jotta valmentajilla ja huoltajilla oli vähän vapaampaa iltaisin. Taisivat välillä käydä isolla kirkolla.
Pioneerejä ja partiolaisia
Meidän parakin vieressä oli toinen parakki ja taisi siellä olla muutama muukin. Viereinen oli kuitenkin täynnä tyttöjä, se on jäänyt pojan muistiin. Olivat ihanan eksoottisia, hieman kylläkin itseäni vanhempia. Taisivat olla unkarilaisia partiolaisia.
Eräänä iltana tytöt huusivat ja viittoilivat avonaisesta ikkunasta, tämän pojan sydän hyppäsi kurkkuun “onko mun nyt mentävä tuonne”. Ottaessani ensimmäisiä haparoivia askelia kohti tyttöjä ajattelin “mitä ihmettä minä niille sanon, kun ei ole yhteistä kieltäkään. Tytöt jatkoivat viittoiluaan ja ymmärsin heidän viestittävän, “ei me sulle huudettu vaan sille kaverille sun takana”. Huh, mikä helpotus, vaikka olinkin pettynyt etteivät minua kutsuneet. En ollut “aina valmis partiolainen”.
Uimassa Balaton järvessä
Balaton järvi oli matala ja siellä sai kahlata pitkälle rannasta. Se oli ihan mukavaa uimataidottomalla pojalle.
Kerran uimassa, tai oikeammin kahlaamassa, ollessamme yksi meistä alkoi huitoa ja kirkua kuin mielenhäiriössä. Hän katsoi käsivarttaan ja huusi, jotta jokin ötökkä meni hänen ihon alle. Arvatkaa saiko loput pojat jalat alleen. Taisimme me vielä senkin jälkeen käydä Balaton järvessä tai sitten emme. Liekö ollut joidenkin poikien kepponen pelotella muita vai uskoiko joku ötökän menneen ihon alle tai menikö se sittenkin ihan oikeasti. Nämä jäänevät ikuisiksi arvailuiksi.
Tuohon maailman aikaan kännykät ja niissä olevat kamerat eivät edes vilahtaneet villeimmissä teknologia unissamme. Niinpä liitin tähän lyhyen videon Balaton järvestä vuodelta 2018, jolloin kävin siellä enkelini kanssa. Olimme yhden yön Balaton järven länsipäädyssä ja seuraavana päivänä ajelimme sen pohjoispuolta Budapestiin. Tämä oli Euroopan road trippimme ensimmäisiä etappeja.
Etelä-Pohjalaiselle poijallehan tämä oli lähes kuin kotomaisemaa tulvien aikaan. Horisontti on lähes tyhjä ja tasaasta on silmänkantamattomiin. Siellä oli kotoista, tutun näköisessä maisemassa sukulaiskansan keskellä.
Tosi harmi, kun ei ole jäänyt mitään tietoa siitä, jotta missäpäin Unkaria tämä paikka oli. Lähtisin ihan varmasti käymään ja katsomaan vanhoja peliareenoita. Voisin myös katsoa, kuinka suuria ötököitä siitä kohtaa järvestä ihon alle menee sekä onko lautaparakeista mitään jäljellä. Ehkä ainakin betoniset pingispöydät, mikäli olivat betonisia.
Aurinkoa ja vapaa-aikaa pioneerileirillä ja vähän sen ulkopuolellakin
Taisin olla alkuun aika paljon auringossa ilman paitaa. Suomessa en koskaan käyttänyt aurinkorasvaa ja samalla reseptillä mentiin Unkarissakin. Kerran lähtiessäni parakistamme otin kaksi askelta ulos ja samantein samat askelet takaisin parakkiin. Hartiat olivat sen verran palaneet auringossa, jotta oli haettava paita niiden suojaksi.
Siellä oli ulkotiloissa myös pingispöytä tai -pöytiä, näin muistelen. Muistan pöydät massiivisiksi, jotenkin raskastekoisiksi. Olisivatkohan olleet ihan betonirakenteiset.
Käytiin me näköjään myös isolla kirkolla kävelemässä, niin tuo alkutekstissä ollut kuva kaikkine Ladoineen kertoo. Ei ole jäänyt tuosta kirkonkylästä muistijälkiä kuin vasta aikuisiällä tehdyiltä matkoilta. Seuraavan kerran tuon reissun jälkeen matkasin Budapestiin vuonna 2012 ja toistaiseksi viimeisen kerran vuonna 2018. Seuraava kerta voisi olla matka katsomaan vieläkö on parakit pystyssä. Sitä ennen minun pitäisi saada tietooni missä olin tuolloin elämäni ensimmäisellä ulkomaanmatkallani.
Miksi kirjoitin enimmäisestä ulkomaanmatkastani
Tutustuin Instagramin kautta Korkkarit rinkassa -blogiin ja hän oli vastannut blogihaasteeseen kirjoittaa elämän ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Minua kun matkailu kiehtoo niin lukaisin tarinan ja tykkäsin sen verran, jotta innoistuin itsekin muistelemaan ensimmäistä matkaa. Ei minua haastettu, mutta haasteeseen sai tarttua ilman haastamistakin. Kiitos kuitenkin Korkkarit rinkassa -blogin kirjoittajalle hyvästä ensimmäisen ulkomaanmatkan muistelusta ja muisteluun sytyttämisestä.
Ei ihan helppo homma, mutta kiva muistella vanhaa matkaa, pinnistää menneisyyden sinisiä aivosoluja. En paljoakaan vanhoja juttuja muistele ja siksi ne tahtovat pyyhkiytyä käyttämättöminä ”tiedostoina kovalevyltä”. Kuviakaan ei siinä määrin tuolloin tullut otettua kuin nykyään. Hyvä, että löysin edes muutaman. ”Kymppikuvien” postikorttikuvan takaa löysin myös vuosiluvun 1983.
Tuli samalla katseltua nuo vanhat kuvat ja hieman mieleen sen aikaisia seurakavereita. Olisihan aivan mahtavaa, kun tämä muistelu tavoittaisi jonkun samalla matkalla olleen ja hän kirjoittaisi myös omia muistojaan samalta matkalta. Olisikohan meidän Balaton samanlainen lautaparakin kerrossänkyineen ja betonisine pingispöytineen?
Blogin lisäksi voit katsella ottamiani nykykuvia Instagramissa ja Facebookissa. Kumpaankin on linkki myös tuolla oikealla puolella olevassa sivupalkissa. Noissa kanavissa on enemmän kuvia ja vähemmän kirjaimia.
“Korkkarit rinkassa” oli vastannut Kaukokaipuu -blogin aloittamaan haasteeseen, joten kiitos hyvästä ideasta ja hyvistä hetkistä aiheen alullepanijalle.
Matka-aiheinen haaste lukijoille
Olisi todella mahtavaa kuulla tarinoita Unkarista. Balaton järven ääreltä tai muualta Unkarista missä sitten ikinä
Kirjoita tämän artikkelin lopussa olevaan kommenttikenttään jokin muisto Unkarin kokemuksistasi.
Mikäli et ole ollut Unkarissa niin kerro meille jokin muisto elämäsi ensimmäisestä ulkomaanmatkasta.
Haasteeseen vastanneiden blogien kirjoituksia
Keräsin tähän yhteen nippuun linkit Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka -blogihaasteeseen vastanneiden blogien kirjoituksiin. Näin sinun lukijana ei tarvitse etsiä niitä tuolta kommenteista.
Anna ensimmäisten ulkomaanmatkojen jatkua ja hyppää seuraavien tarinoiden mukaan:
MUU MAA MANDARIINI: ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN ULKOMAANMATKA – PARIISI 2008
- Elämää pirskahteleva raikas kertomus opintomatkasta Pariisiin vuonna 2008
VIA PER ASPERA AD ASTRA: TARINA 2010: IHMEIDEN AIKA
- Värikäs tarina kotiinpaluusta Eyjafjallajökullin päätettyä tuhkata Euroopan ilmatilan vuonna 2010
JOWISFREELIFE: 23-VUOTIAAN ENSIMMÄINEN MATKA
- Skotlannin läpi vaakatasossa reppureissaus tyylillä
PLEASE BE SEATED FOR TAKEOFF: PELOTTAVIA MUSTEKALOJA; PESUSIENIÄ JA VEIJALAISEN KAVERINA KOSILLA
- elämänmakuinen pääsiäismatka Kreikan saaristoon 41 vuotta sitten
FROM SUNSET LAST NIGHT TO THIS MORNING: ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN ULKOMAANMATKA -BLOGIHAASTE
- uusia makuja, lämpimiä tuulahduksia ja uintia, eli kesää 1991 Rodoksella
Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka -blogihaaste
Nyt on sinun vuorosi bloggaaja! Osallistu blogihaasteeseen ja kerro millaisia kokemuksia sinä sait ensimmäiseltä reissultasi. Seuraa alla olevia ohjeita, ja linkitä halutessasi muistosi tämän ja alkuperäisen Kaukokaipuu -blogin artikkelin kommenttikenttään. Näin saamme lukijoille “elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka” -kokemuksista upean kokonaisuuden.
♥ Kirjoita artikkeli ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi
♥ Voit halutessasi linkittää jutustasi tähän postaukseen ja alkuperäiseen KAUKOKAIPUUn postaukseen
♥ Jos haluat, haasta mukaan myös muita bloggaajia
♥ Haasteeseen voi tarttua kuka tahansa myös ilman haastetta!
Minä haastan mukaan seuraavat blogit: I don’t speak Polish,
Please Be Seated for Takeoff, Vagabonda, Muu maa mandariini, Hop Into My Boots ja From sunset last night to sunrise this morning
Nyt on kyllä pojilla ja herroilla tyylitajut kohdallaan! Yhdelläkin kaverilla näyttää olevan oikein Iron Maidenin paita! Varmaan sen ajan tyyliin ostettu suoraan Viipurin toreilta.
Kiitos vielä haasteesta, katsotaan mitä keksitään kun keksitään!
Se oli tyylikästä tuolloin 80 -luvun alussa. Vielä tyylikkäämpää alkasi olemaan saman vuosikymmenen loppua kohden.
Maidenin paita kulkeutui ihan Suomesta asti:)
Eipä kestä.
Todella kiva postaus ja vau mitä muistoja!
Kiitos mukavasta kommentista:)
Mahtavia kasarikuvia! Ja muutenkin tosi kiva matkatarina 🙂 En ole käynyt Unkarissa, mutta olis varmasti vierailun arvoinen paikka. Kauniin näköistä Balaton-järvellä 🙂
Kiitos Anne! Eikös olekin kuvat upeaa kasaria:) Vuoden 2018 road tripillä ajettiin Wienistä Balaton järven länsipäätyyn ja sieltä Unkarin itälaidalle, josta Euroopan itäsivua Berliiniin.
Tie Wienistä Balaton järven länsipäätyyn oli Unkarin puolella kyllä tosi heikko. Hampaista lähti varmaan jokainen paikka. Mulla oli siitä videopätkäkin, mutta se ja koko tuon matkan alkupätkän kuvat olen onnistunut johonkin hävittämään:( Budapestistä on jäänyt muutama otos ja sen jälkeisestä matkasta.
Unkari oli mukava ja sanotaanko vaihteleva paikka. Balaton järven länsipään maisemat olivat moninpaikon “rappioromanttisia” ja väliin oli kyllä hienosti hoidettuakin aluetta varsinkin järven ranta-alueilla. Semmoinen tunnelma jäi, jotta jokin asia kun on johonkin tehty ja laitettu niin siinähän se nököttää ikuisesti eikä sitä tarvitse enempiä hoitaa ja huoltaa.
Budapestissä oli vähän sama juttu. Vanha kaupunki on hyvin hoidettu ja siisti, mutta vähän kun sieltä autoilee ulos niin ympäristö muuttuu. En sano sitä negatiivisessä mielessä, vaan kerron löytyvän hoidettua ja hoitamatonta tunnelmaa:) Voi olla, että mennään joskus takaisin. Unkarissa on upeita ja mukavia kylpylöitä ulko- ja sisätiloineen. Itä-Unkarissa kylpylä oli osittain luolissa. Se oli hieno ja eksoottinen paikka.
Suomesta lensin Budapestiin vuonna 2012. Suora lento. Helppo ja nopea pitkän viikonlopun käynti. Eikä ollut kalliskaan. Kannattaa joskus tutkaista ja käydä katsomassa Budapestin ihmeitä:)
Hienoja kuvia ja muistoja varmasti. Nuo ovat juuri niitä muistoja, jotka pysyvät varmasti ikuisesti mielessä. Ensimmäinen ulkomaan matka tärkeän asian äärellä. Onhan se vaikuttavaa. Unkari on muutenkin hieno paikka, mukava oli nähdä tuollaisia vanhoja kuvia.
Kiitos Jarkko! Jotkut elämän elokuvaotokset jäävät ikuisesti mieleen ja toiset huuhtoutuvat maailman tuuliin:) Mukava on muistella niitä, jotka ovat takinliepeeseen reissulla takertuneet. Onneksi on muutama kuva säästynyt, nekin auttavat muistamaan jotain lisää. Hauska muuten nähdä itsensä tuon ikäisenä:D Vielä kivempaa olisi nähdä videota, mutta tuohon aikaan ei videokameraa ollut joka taskussa.
Google väittää, että kirkko siinä kuvassa on Matiaksenkirkko Budapestin Linnavuorella 🙂 https://en.wikipedia.org/wiki/Matthias_Church
Ooo, kiitos! 🙂 Nyt löytää ainakin kirkolle. Harmi, kun noista lautaparakeista tai muuten pioneerileiriltä ei ole sellaisia kuvia, jotta voisi hakea paikkaa Googlen kuvahaulla. Sen on kuitenkin täytynyt olla lähellä Budapestiä tai jopa Budapestissä.
Katsoin kartalta tuon kirkon sijaintia ja aika lähellä olen “kirkonkylää” ollut. Mentiin Széchenyin ketjusillalta yli Budan linnaa ihmettelemään.
Moikka ja kiitos kovasti haasteesta! 🙂 Tartuin siihen ja innostuin tarinoimaan ensimmäisestä enemmän tai vähemmän itsenäisestä ulkomaanmatkastani Pariisiin. Postaus löytyy täältä: https://muumaamandariini.com/elamani-ensimmainen-ulkomaanmatka-pariisi/. Nämä sinun muistot jalkapalloleiriltä olivat myös tosi hauskaa luettavaa!
Ole hyvä! Mukava kirjoitus Pariisin tunnelmista ja muistoista:)
Käykäähän muutkin lukemassa ja matkaamassa tarinan mukana Pariisiin!
Ihmisten mieli on aika hauska: muistamme ja olemme muistamatta juuri sen mitä haluamme. Muisti tuo mieleen vuosi takaperin tapahtuneita asioita, mutta joskus myös ottaa ne pois. Valikoiva muisti 😁
Olen itsekin päättänyt muistella menneitä luettuani tarinasi. Ei ihan ensimmäistä ulkomaan matkaa, mutta tarina, jolla minulle on merkitystä. https://viaperasperaadastra.com/2021/03/12/tarina-2010-ihmeiden-aika/
Omaa ensimmäistä ulkomaan matkaa en pystyisi enää edes määritelemään. Omalla synnyinaluella maat ovat vaihtaneet nimiä ja paikkoja. Sitä maata, jossa olen syntynyt, ei ole enää edes olemassa. Oma synnyinalue oli vaihtanut väriä jo 3 kertaa viimeisen 30 vuoden aikana. Joten näkökulmasta riippuen voi sanoa, että olen matkustanut ulkomaille ensimmäistä kertaa joko 4 kk tai 20 vuotta vanhana. Ja sitten, että olen käynyt siinä välissä joko ties kuin monessa maassa, tai en poistunut kotimaan rajoista lainkaan.
Kiva, kun innostuit muistelemaan! Oli teillä kyllä tapahtumarikas messumatka!! 😊 Ja hei, aivan UPEA MESSUTULIAINEN, mahtava juttu. Tämä kannattaa lukea😊
Minullakin oli juuri messumatka tuohon Islannin tulivuorenpurkauksen aikoihin. Se olisi ollut seuraavalla viikolla. Ei lähdetty messuille. Jotkut innokkaat myyjät olivat ajaneet Suomesta Italiaan messuille asiakkaita palvelemaan. Hmm, eipä asiakkaatkaan sinne päässeet.
Joku tarina kertoo, jotta jotkut jumiin jäänet messuilevat suomalaiset olivat menneet ”torille” ja etsineet muita Suomeen menijöitä. Kimpassa ostaneet jonkun auton kotteron ja ajaneet Tallinnaan. Kottero jätettiin Tallinaan ja laivalla kotiin.
Kiitos haasteesta!:)
Olen itsekkin lapsena ja nuorena osallistunut reissuille, jonka eteen jouduimme tekemään töitä. Yhdessä tekeminen ennen reissua oli kivaa puuhaa ja teki itse reissusta vieläkin mukavamman, kun sen oteen oli joutunut näkemään vaivaa. Itse Olen mm. myynyt ovelta ovelle arpoja milloin minkäkin reissun vuoksi. Kiitos naapureille, joiden rahapusseista kertyi iso osa reissukassaa:) Yksi naapureista muuten laitatti oveensa ovisilmän. Äitini oli sitä mieltä, että mun arpabisnes oli iso syy ovisilmän hankintaan:)
P.s Postauksen kuvista huokuu ajan henki! Hienoja otoksia!
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Kiitos kommentista:) Kyllä äidit tietää 😀
Ajattelin aina miten erikoinen kokemus on ollut lapsena lentää toiseen maahan ja vielä 80-luvulla tai ennen tätä älypuhelinhetkeä. Ihanasti kuvista näkyy vanhat autot ja verkkarit vedetty napaan asti, kaikilla samanlaiset tottakai. Itsekin olen kirjoittanut ensimmäisestä matkasta ja se tapahtui vasta 23-vuotiaana, joten tälläinen lapsen jännyys lentämisen ja vieraan kielen kanssa on jäänyt kokematta, mutta toisaalta jokaisen ulkomaanmatkan olen saanut pistettyä kansien väliin päiväkirjana + kuvina ja täten kaikista löytyy oma kirjansa, oma matkansa. https://jowisfreelife.blogspot.com/2020/02/23-vuotiaan-ensimmainen-matka.html
Juu, me nääs oltiin lähes ammattilaisia, niin piti olla seuralla omat edustusasut:D Peliasut sekä vapaa-ajan asut. Vapaa-ajalle taisi olla vain takki, mutta noita verkkareitahan pidettiin vapaallakin.
Kiitos linkistä, käynpä matkassasi sopivalla hetkellä.
Kiitos haasteesta, postausta tulossa!
Mulla tuo ihan ensimmäinen reissu oli vanhempien kanssa tehty ja heidän kustantamansa, mutta tutulta kuulostaa nuo 80-luvulla tehdyt matkat, joihin tuli kerättyä rahaa kaikenlaisella ahkeruudella käpyjen keräämisestä alkaen. Ehdottomasti oli sen arvoista!
Kiitos ja kivaa, jotta innostuit muistelemaan. Mulla ainakin oli mukavaa, kun muistelin omaa reissuani ja nyt, kun luin sinun reissustasi.
Käykää muutkin lukemassa Tanjan matkasta. Istukaa alas koneen lähtöä varten:) https://pleasebeseatedfortakeoff.com/pelottavia-mustekaloja-pesusienia-ja-veijalaisen-kaverina-kosilla/
Tätä oli tosi hauska kirjoittaa, kuin myös lukea muiden muistoja.
Lähetin postaukseni äsken jopa äidilleni ja odotan jännityksellä tuleeko muistikuviini paljonkin korjauksia. En halunnut kysellä etukäteen, vaan kaivaa muistista ne viisivuotiaan mieleen jääneet asiat.
Kiitos vielä haasteesta ja myös linkkauksesta!
Pingback: Pelottavia mustekaloja, pesusieniä ja Veijalaisen kaverina Kosilla | Please Be Seated for Takeoff
Pingback: Postausideoita blogiin ja miten ne on toimineet käytännössä - In Via
Terveisiä täältä Unkarista, hyvinkin läheltä Balatonia. (Viime viikonloppukin vietettiin Kestlehelyssä Balatonilla, sattuu olemaan mieluisa lomakohde mataline kahluuvesineen myös meidään 2010-luvun lapsillemme!)
Mielenkiintoinen kirjoitus, laittoi miettimään omiakin ulkomaan lomamuistojani, mutta pakko myöntää minulla olevan ns. positiivinen ongelma. Ollessani lapsi matkailimme verrattain usein, joten en millään saa päähäni mikä olisi ollut ihan ensimmäinen ulkomaanmatkani. Tai no melko varmasti isäni rekalla ruotsiin joskus alle kouluikäisenä, mutta näistä lentämällä tehdyistä paras veikkaukseni olisi Rodos joskus 80-luvun loppupuolella. 🤔
Kiitos ja terveisiä tällä hetkellä Etelä-Italian road tripiltä! Oltiin viime viikonloppuna aika lähellä Balatonia. Ihan Itävallan ja Unkarin rajalla, lähellä Jennersdorfia. Siitä olisi ollut vain kivenheitto Balatonille, mutta otimme suunnan Italiaan.
Kiva, kun heräsi omia lomamuistoja. Mukavia sellaisia on kiva muistella!
Pingback: ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN ULKOMAANMATKA – PARIISI 2008 - Muu maa mandariini