Merenneito ja legenda
Olipa kerran kaunis, romanttinen ja hyväsydäminen merenneito, Adhara nimeltään. Hän asui väljästi upeassa Attersee -kodissaan. Siellä oli tilaa pyrähtää joka suuntaan. Adhara oli ylpeä kodistaan sillä olihan Attersee yksi Itävallan suurimpia järviä. Tuohon aikaan hän halusi antaa ihmisille onnellisuutta ja hän toi suuria rikkauksia kultana ja jalokivinä kotinsa syvyyksistä Atterseen rantojen kaikille asukkaille.
Hyvinvoinnin mukana tuli kuitenkin ahneus ja kateus. Se teki merenneito Adharan sydämen hyvin surulliseksi. Hänen jalo ajatuksensa auttaa rannan asukkaita muuttuikin heidän keksinäiseksi kilpailuksi siitä kenellä on isoin talo, eniten hevosia, vahvimmat rengit sekä ennen kaikkiea valtaa.
Adhara vetäytyi Atterseen kodistaan romanttiseen Fallendes Wasser eli Putoavan Veden -kalliosolaan, joka sijaitsi Weißenbach -laaksossa Atterseen eteläpuolella. Siellä hän piiloutui näkymättömiin vesiputouksen taakse välttäen ihmisten ahneuden, kateuden ja itsekkyyden.
Merenneito katosi, mutta Attersee on säilyttänyt loisteliaan kimalluksensa ja säihkeensä sekä iltapäivien kultaisen hohteen tähän päivään saakka.
Mikäli sinulla on kuitenkin puhdas ja rehellinen sydän niin näet merenneito Adharan Nixenfall -putouksella yhä vieläkin. Ja tämä tarina on tosi legenda Adhara merenneidosta.
Matkasuunnitelmia ja merenneito
Oli torstaiaamu. Se oli vapaa päivä, jokin näitä Itävallan kesän kirkollisia vapaapäiviä. Olin herännyt hieman ennen enkeliäni, vaimoani. Nautiskelin aamupalani ja päälle maittavat kaksi mukillista kahvia totuttuun tapaan. Tein sen parvekkeella kauniissa auringonpaisteessa. Aurinko paistoi jo sen verran lämpimästi, että kahvi ei kylmettynyt mukissa ollenkaan. Olisinkohan vain sittenkin liian hätäisesti hörppinyt sen. Oli miten oli, päivästä oli tulossa kaunis. Voisimme mennä ulos viettämään upeaaa kesäpäivää..
Ajattelin tekaista enkelillenikin aamiaisen ja vääntäydyin puolihaluttomasti parvekkeelta keittiöön. Aseteltuani aamiaishedelmät lautaselle huomasin niiden asettuneen jonkinlaiseksi naamaksi. Selvästikin lautasella oli kasvot kieli pihalla. ”Mitäköhän tuokin nyt tarkoittaa” mietin, ”minnekköhän tuokin naama on menossa kieli pitkällä”. Rujoa taidetta, mutta suoraan sydämestä.
Vastaus tulisi ennemmin kuin aavistinkaan. Meillä oli ollut keväällä ja kesän alussa joitakin merenneidollisia touhuja. Olimme esimerkiksi muuttaneet väsyneenruskean kirjahyllymme merenneidollisen turkoosiksi.
Enkelini olikin herätessään merenneitotuulella. Olimme joitain päiviä sitten nähneet kirjoituksen, jossa puhuttiin Merenneito -putouksesta, Nixenfallista. Yöllä kultaseni oli nähnyt merenneitounia ja tuo kirjoitus oli tullut heretessä uudelleen mieleen. ”Zup” ja matkakohteemme oli valittu. Tarvitsimme enää vain suunnitelman. Se meni jotenkin näin ”syö sinä tuo naama ja minä katson netistä reitin, ajoajan ja majoituksen”. Siitä se lähti niin kuin monet meidän automatkan päässä olevan reissut.
Patikointi Nixenfallille
Nixenfall on luokiteltu helpoksi perheille sopivaksi patikointiretkeksi. Maasto on tasaista ja kulku on pitkälti ”soratiepintaista pyörätietä”. Ihan loppuosuuden portille asti pääsee vaikka lastenrattaiden kanssa. Loppuosa on kuitenkin ”metsäpolkua”, jossa mennään jo ylöspäin. Polku muuttuu myöhemmin rappusiksi. Nousuosuus on joitakin satoja metrejä, ei korkeuserossa vaan matkassa. Kokonaisaika kävellen autolta putoukselle oli luokkaa 40-60 min suuntaansa. Etenimme hitaasti ihmetellen.
Lapsille ja lapsenmieliselle on matkanvarrella erilaisia rasteja. Attersee-Attergau verkkosivulla kerrotaan, että niissä lapset voivat kerätä leimoja ja saada niitä vastaan pienen lahjan Attersee Attergau alueen info pisteestä. Emme keräänneet leimoja, mutta saimme nautittavan pari, kolmetuntisen patikoinnin luonnon syleilyssä. Se oli pieni lahja meille.
Lapsienkin viihtyvyys lienee ulkonaolossa. Jollakin rastilla oli jotakin temmellystelinettä, mutta eivät ne kovin kovalla käytöllä näyttäneet olevan.
Pysäköityämme automme ihmettelimme tovin, jotta mihin suuntaan olisi syytä lähteä. Emme löytäneet opastekylttiä. Meillä ei mennyt sormi nenään vaan aloimme miettimään asiaa merenneito Adharan näkökulmasta. Mihin suuntaan hän lähtisi ahneutta ja kateutta piiloon? Tietenkin poispäin järven rantamilta kohden metsää ja vuoria. Siispä sinne mekin suuntasimme.
Parkkipaikan takakulmasta lähtee hiekkapintainen pyörätie. Sitä seuraamalla kuljet niityn viertä, jossa hyvällä onnella voit ihastella hevosia. Jäimme hetkeksi juttelemaan niille ja nauttimaan auringon paahteesta niitylle. Suuntaa alla olevassa kuvassa vasemmalla laidalla näkyviä taloja kohden kunnes saavut ajotielle. Seuraa sitä sitten oikealle.
Nämä lähtöohjeet liittyvät parkkipaikkaan, johon me löysimme. Kirjoituksen lopussa on ohjeet miten löydät parkkipaikalle. Nyt kävellään kohti niityn toista laitaa.
Kävelemme lyhyen matkaa autotien vierellä kulkevaa kävelytietä. Oikealla puolellamme virtaa pieni joki. Saavumme sillalle, joka vie joen yli. Sillan vieressä näemmekin jo keltaiset opastekyltit ja yksi niistä osoittaa sillan yli Nixenfall -reitille. Sillan ylitettyämme menemme vasemmalle, jossa on myös parkkipaikka. Tännekin voi autonsa jättää, mutta ainakin nyt se oli täynnä toisin kuin iso ja väljä parkkialue, johon me päädyimme.
Nyt tarkkana mikäli höpisette keskenänne ettekä seuraa keltaisia opastekylttejä. Parkkipaikan puolestavälistä on syytä kääntyä vasemmalle. Tuosta kohdasta, jossa kuvassa pari lasta sinne menee. Me keskustelimme niin, että kävelimme kohdan ohi. Parkkialue jatkui jonkinlaisena sorapintaisena metsäautotienä. Sieltä oli näköyhteys vasemmalla puolella kulkevalle oikealle reitillä. Ihmettelimme, kun kaikki muut menevät väärällä reitillä ja me olemme täällä oikealla. Päätimme kuitenkin laumaopin periaatteella loikkia metsän läpi tuolle toiselle kävelytielle.
Muistakaa myös, että kysyvä ei tieltä eksy. Merenneitoni otti jykevän liikennepoliisiasennon ja pysäytti ensimmäisen kulkijan kysyäkseen missä on Nixenfall, Merenneito -putous. Pysäytetty henkilö opasti iloisesti kättään heilutellen “Tuossa suunnassa se on ja siellä on myös keltaisia opastekylttejä matkanvarrella” hän neuvoi.
Kävelemme metsäistä kävelytietä, kuuntelemme luonnon ääniä. Kesä on parhaimmillaan. Lämpöä on riittävästi, jotta puiden varjostamallakaan osuudella ei tule kylmä.
Kylläpäs tätä kirjoittaessa ja patikointia muistellessa tulee kesä niin elävästi mieleen. Kaikki ne tuoksut, metsän ääneet, perhoset ja veden solina, lämpö. Pian on jälleen uusi kevät ja kesä. Noinkohan lähtisimme uudelleen Adharalle kylään.
Sen verran oli helppo ja mukava reitti, jotta voin kuvitella jopa merenneidon voineen sen taivaltaa.
Nixenfall, Merenneito -putous
Nixenfallin portilla on mukava puulaveri, jossa hetken makoilimme ja nautiimme olostamme. Se on helppoa silloin, kun ei ole minnekään kiire. Saa vain olla.
Merenneito Adhara valitsi asuinpaikkansa hyvin, sillä ei tänne niin vain tuohon aikaan löytänyt. Ei ollut keltaisia opastekylttejä eikä puuseppä ollut vielä tehnyt rappusia. Täällä on saanut olla rauhassa. Toisin on nykypäivänä sillä Adharan ovikello soi varmaan yhtenään.
Merenneito oli houkutellut tänne muitakin. Ei ruuhkaksi asti, mutta paikka ei ole kovin suuri. Putous laskee pienee lampeen jota kallioseinämät ympäröivät. Se on kuin pesä, jossa merenneito voi asua.
Nixenfall ei ole putouksena mitenkään päätähuimaavan näköinen. On silläkin korkeutta paikalla olleen kyltin mukaan 80 metriä, joten ei se ihan mini ole. Netissä parilta sivulta löysin korkeudeksi 50 metriä. En alkanut mittaamaan kumpi pitää paikkansa. Pieneltä putous kuitenkin tuntui Krimmlerin vesiputousten jälkeen, jossa olimme käyneet juuri ennen tätä kohdetta. Krimmlerin vesiputouksilla on korkeutta 380 m ja sillä mitalla se on Euroopan korkein ja sijoittuu maailman listalla viidenneksi. Krimmlerin vesiputousten tarinaan pääset tästä
Paikan viehätys on enemmänkin pesän kaltainen paikka kallioiden ympäröimänä. Täällä on mukava istua, katsella vesiputousta ja kuunnella putouksen ääntä sen lasketellessa kalliota pitkin alas ja saavuttaessaan lammen pinnan. Siinä kalliolla istuskellessa vai syödä vaikka evästä. Moni niin tekikin.
Onko tuolla putouksen takana sitten merenneito Adhara? Se on mysteeri eikä se kaikille paljastu. Siinä kalliolla istuessa voit sulkea silmäsi ja antaa luonnon äänien tulla lähelle. Voit antaa ajatustesi liitää Adharaan ja tuntea hänen Nixenfall kotinsa. Sinulle voi piirtyä Adharan kauneus mieleesi, hänen hyvä sydämmisyytensä omaasi. Silloin, kun oikein tarkasti kuuntelet sydäntäsi, voit nähdä merenneito Adharan.
Miten löydät patikoinnin aloituspaikalle
Me saavuimme Weißenbach am Attersee -kylään lännen suunnalta. Tulimme Mondseen pohjoispuolta. Juuri ennen kylän taajamamerkkiä on parkkialue tien oikealla puolella. Käänsimme kaaramme pyörät sinne.
Tuossa lähempää otetussa kartassa näkyy parkkipaikka, joka on joen ylittävän sillan jälkeen. Nimi on “Parkplatz Wandergebiet Weissenbach”. Se on pienempi parkkipaikka, mutta hieman lähempänä putousta. Voit käydä katsomassa onko siellä tilaa. Muista, silloin menetät kävelyosuuden niityn reunalla ja tarinatuokion hevosten kanssa.
Tämä oli sellainen omakutoinen ”pakettimatka”, jonka tekisin kyllä uudelleen samoilla nuoteilla. Sinä voit nyt helposti kopioida tämän matkan saaden yhden mukavan kokemuksen ja kesämuiston lisää. Eikä sinun tarvitse nähdä yhtä suurta vaivaa eikä viettää mielettömästi aikaa matkasuunnittelua tehden kuten me. Olemme nyt tehneet suunnitelman sinulle valmiiksi.
Tässä vielä bonuksena tietoa majoituksesta niin pakettimatka on valmis.
Rauhbergerhof maatilamajoitus Mondseen pohjoispuolella
Miedän patikointimme alkoi itseasiassa autoajelulla Rauhbergerhofista, jossa majoituimme.
Itävallassa on paljon majoitusvaihtoehtoja, niin tälläkin seudulla. Meidän nopeanlähdöntaktiikka haastaa joskus majoituksen saatavuutta kohteen vieressä. Jostakin syystä kovin lähellä ei löytynyt sopivaa majoitusta. Olisiko tarjontaa ollut normaalia vähemmän koronan ensimmäisen aallon jälkimainingeissa.
Tästä linkistä pääset Rauhbergerhofiin. Oikein hyvää matkaa!
Toivon teidän viihtyneet kesäisellä patikkaretkellä kanssamme. Toivon myös tämän makean veden tarinan pesevän veritahrat heidän silmistään, jotka saivat roiskeita mieleensä tarinasta “kuppaus hyvinvointikokemuksena”. Mikäli paikat kuitenkin alkoivat kiristämään patikoinnin päätteeksi niin tästä pääset myös huippu-urheilijoiden käyttämään kuppaukseen Hannan luokse.
Patikointi jos mikään on meillekin rakas harrastus. Meillä on alun perin suunnitelmana käydä kesäisin Keski-Euroopassa retkeillä, kun täältä Etelästä se on paljon kätevämpä. Noh, sitten korona kävi siellä meidän sijan. Mutta suunnitelmamme on edelleen voimassa. Heti kun pääsemme vähän liikkumaan, pitää käydä katsastaman
muutama paikka. Itävallassa kumpikaan meistä ei vielä käynyt. Aina ajettiin jossain lähellä, mutta ei tullut käytyä. Sen on pakko korjata piakkoin.
Nyt vielä nautitaan paikallista tarjonta 🙂 https://viaperasperaadastra.com/2021/02/11/gozon-patikointireitteja-nadur-walks/
Kiitos Gozon reiteistä. Siellä näyttää olevan hienoja upeiden näköalojen reittejä:)
Itävallassa patikointi- ja vaellusreittejä riittää käveltäväksi. Taitaisi mennä muutama vuosi kävellä kaikki läpi:) Mikä parasti niin niitä on hyvin erilaisia. On kumpuilevaa maastoa ja vastavetoisesti vuoristoa. On järviympäristössä, joki- ja putousmaisemilla tai keskellä metsää. Sitten kun tavallinen kävely alkaa olla liian tylsää niin voi alkaa vaikka vuorikiipeilemään:D
Sinulla on kiva kaunokirjallinen tyyli kirjoittaa 🙂 Mietinkin, että nuo kuvat ei voi kyllä olla helmikuulta…
Kiitos Emiilia 🙂 Tämä retki tehtiin viimekesänä. Kesää odotellessa… 🙂
Mun oli aivan pakko lukea tuo alku ääneen, jopa perheen teinit hiljentyivät merenneidon sadun äärelle. Sinun äänesi kuuluu rauhallisena ja kirkkaana ja sitä on helppo toistaa tekstistä. Minä rakastan ääneen lukemista – se on tietynlainen kerronnan ja sanallisen taiteen laji. Sinun tekstin rytmitys, sananpaino ja tulkinta helpottavat lukemista ja äänenpainotusta, Ennen ääneen kerronta eli lukeminen oli tuttua, nykyään usein luetaan nettiä hotkien. Ihana merenneito-tarina, aion lukea tätä ääneen muuallakin! 🙂
Kiitos mukavasta kommentista ja palautteesta:) Tämä oli kiva aloitus lauantaille.
Olen samaa mieltä ääneen lukemisesta. Se on ilmaisutaiteen laji. Joskus oikolukiessani tekstiäni luen sitä puoliääneen. Löydän sillä lailla virheet helpommin ja joskus saattaa myös lause muuttua.
Kiitos taas matkusuosituksista, alkaa itävallan reissuun vaadittava päivämäärä hipomaan kuukausia viikkojen sijaan 😀 Mutta ainakin on mistä valita! Merenneidot kiinnsostaa joten ehkäpä tämä olisikin aika korkealla listalla…
Ole hyvä Jonna:) Täällähän näitä kohteita on ja lisää kesäistä matkatarinaa eri kohteista on kevään aikana tulossa.
Merenneidot ovat aina viehättäviä:)
Tykkään teidän tyylistä tehdä asioita sen hetken fiiliksen mukaan! Taisi olla hyvä reissu! Tarina merenneidosta on ajatuksia herättävä. Luin sen kahteen kertaan, koska se oli kaunis ja joku ysärille jämähtänyt osa musta on yhä suuri merenneito fani!
Sun puoliso vaikuttaa muuten ihan huipputyypiltä! Terveisiä hänelle! 🙂 Niin ja taas kerran hyvä postaus. Asiaa, ripaus huumoria ja loistava reissuvinkki!
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Tykkään teidän tyylistä tehdä asioita sen hetken fiiliksen mukaan! Taisi olla hyvä reissu! Tarina merenneidosta on ajatuksia herättävä. Luin sen kahteen kertaan, koska se oli kaunis ja joku ysärille jämähtänyt osa musta on yhä suuri merenneito fani!
Sun puoliso vaikuttaa muuten ihan huipputyypiltä! Terveisiä hänelle! 🙂 Niin ja taas kerran hyvä postaus. Asiaa, ripaus huumoria ja loistava reissuvinkki.!
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Kiitos sanoistasi ja palautteesta. Näistä saa aina polttoainetta kirjoittaa:)
Reissu oli tosiaan hyvä ja uudelleenkin mennään mikäli noille kulkmille osutaan. Monesti ei samaan paikkaan uudelleen mennä, koska halutaan nähdä ja kokea joku uusi paikka. Viime kesänä käytiin myös Krimmlerin ja Stuibenfallin vesiputouksilla ja niillä ollaan käyty toisenkin kerran. Ovat tässä ihan lähellä niin on nopea ja helppo käydä. Ne ovat jo huomattavasti kookkaampia vesiputouksia. Kirjoitan niistäkin kevään edetessä.
Pidä vaan ysärimerenneidosta kiinni ja säilytä mukana jotain merenneidollista, vaikka Adharan hyväsydämisyyden:)
Kerron mielelläni vaimolle terveiset. Hän on minulle huipuin, sielunkumppani:)
Pingback: Krimmlerin Vesiputoukset | Euroopan Korkein Vesiputous