Hou hou hou, onkos täällä kilttejä lapsenmielisiä? On vai, sittenhän voin kirjoittaa joulutarinan siitä mitä ovat meidän perheen jouluperinteet tai onko niitä sekä jakaa linkit parin muun perheen jouluun. Se on meidän tämän joulun aineeton lahja teille rakkaat lukijamme. Linkit muihin kirjoituksiin löydät tämän tarinan lopusta.
Oi ihana joulu
Joulu, tuo kanelisen riisipuuron makuinen ja kinkun tuoksuinen perhejuhla. Joulukuusi, joka sisään tuotaessa tuo mukanaan aavistuksen ulkona paukkuvasta pakkasesta sekä aromikkaan tuoreen kuusipuun tuoksun. Kuusen koristepallot, joita on aina niin kiva painella kaksosveljeni kanssa, menevät kivasti lommolle muodostaen suorastaan taidetta. Mumma ei tosin siitä taiteesta ole järin innostunut. Veljeni kanssa on jännittävää tonkia salaa komeroita lahjojen löytymisen toivossa. Niitä hypistellessä voi yrittää arvata mitä siellä mahtaisi olla. Joulupukin odotus koko pitkän päivän saa ajan tuntumaan viikolta. Voi tulisipa jo.
Jouluperinteet
Lapsena olimme lähes aina mumman luona joulun. Olimme koolla silloisen pienen perheen kanssa. Söimme perinteiset jouluruat, kävimme pois nukkuneiden perheenjäsenten haudoilla ja joulukirkossa sekä vietimme aikaa yhdessä. Oli aina rauhallista mennä mumman rauhaa ja rakkautta huokuvaan asuntoon jouluksi. Se oli kruunun jalokivi lapsuuden jouluperinteissä.
Taitaa meillä monella parhaat perinteisen joulunvieton muistot ajoittua lapsuuteen. Silloin joulu oli aina jotain uutta. Vuosi oli pitkä aika lapselle ja edellinen joulu oli jo jotain mystistä menneisyydessä. Joulupukki oli minulle lapsena ehkä se jouluperinteiden kruunu. Joulupukki kävikin niin kauan, kun me lapsina tai sittemmin perhe- ja ystäväpiirissä olleet muut lapsukaiset uskoivat joulupukkiin. Joulupukin ympärillä jatkuneet jouluperinteet yrittivät sinnikkäästi pysyä minussa. Halusin pitää kiinni siitä lapsuuden tunteesta.
Joulun perinteettömyys
Nykyisellään perheemme jouluperinteet ovat perinteettömyys. Ne ovat muodostuneet sellaisiksi ihan itsestään. Pyrimme monilla osa-alueille muutenkin uudistumaan ja välttämään liikoja rutiineja. Jouluperinteetkin lienevät jonkinlaisia rutiineja, joulurutiineja. Tehdään saman jouluruat ja samat tehtävät perinteen nimissä, ainahan niin on tehty.
Toisekseen vähäisetkin perinteet ovat kahtena edellisenä vuotena jääneet muiden asioiden jalkoihin. Noina joulunaikoina olemme muuttaneet paikasta toiseen. Muuttopuuhia voisi siten nimetä meidän viimeaikojen jouluperinteiksi.
Turussa asuessamme muutaman vuoden perinteeksi muodostui käydä vanhalla suurtorilla joulurauhan julistuksessa. Siitä sitten glögille tai ystävien ja sukulaisten luokse joulunviettoon. Pari viimeistä vuotta ovat muodostaneet muuttoperinteitä. Ensin muutimme Itävaltaan ja seuraavana jouluna muutimme Itävallassa asunnosta toiseen. Muutot eivät onneksi ole muodostuneet pysyvimmiksi perinteiksi.
Jouluperinteet voi välillä tietoisesti vaihtaakin. Uudet asiat raikastavat. Minä kokeilin jouluna 2015 kylpyammekaraokea. Kohtalaisen raikasta, mutta siitä ei tullut uutta jouluperinnettä meille. Kokeile, josko mahtuisi teidän uusiin perinteisiin!
Viimevuonna (2019) kerkesimme vähän jo katselemaan ympärillemme Itävallan joulutouhuja. Jouluun haimme etukäteistunnelmaa joulumarkkinoita. Markkinakokemuksistamme kirjoitin blogiini ”Joulu Itävalta | 5 kaunista joulumarkkinaa autolla Innsbruckista”
Joulun taika, rauha ja rakkaus
Perinteettömyys sopii meille. Ei ole perinteistä joulunalun hössötystä, jotta sitä ja tätäkin pitää ostaa. Koti täytyy laittaa täydelliseksi sillä sukulaisia on tulossa kylään ja heille täytyy näyttää parastaan. Asunto on puunattava jokaista neliömillimetriä myöden sillä niinhän teki perinteisesti jo isoisän äiti tuossa jouluisen tunnelmallisessa hakamaiden torpassaan. Paras kinkku on löydettävä ja se pitää arvioida koko suvun voimin moneen kertaan, jotta onko se varmasti parempi kuin edellisenä vuotena. Joulukuusi ainakin on paljon laihempi kuin viime vuonna. Isäntä saa taas moitteet huonosta valinnasta.
Tiedän joulunalun hössötyksen tuovan monelle joulutunnelman. Se on osa jouluun valmistautumista. Valmisteluista voi sitten nauttia joulupyhinä. On hyvä kuitenkin muistaa jottei valmistele itselleen uupumusta jouluksi. On hyvä muistaa ketä varten joulua valmistellaan ja miksi sitä kukin viettää.
On hienoa, että on perinteitä ja niistä saadaan sekä osataan nauttia. Perinteet luovat turvallisuutta, jonkinlaista ankkuria ”vanhaan hyvään aikaan”. Ne antavat tunteen, jotta asiat pysyvät kohdallaan. Uusi ja tuntematon arveluttaa ja joskus jopa pelottaa.
Mielestäni joulua ei kuitenkaan tulisi viettää rutiininomaisesti perinteitä seuraten. Sitä tulisi viettää niin kuin hyvältä tuntuu juuri tänä jouluna eikä viisikymmentä vuotta sitten muiden juhlistamana. On hyvä muistaa rakkaitaan, ottaa rauhassa, hiljentyä kuuntelemaan joulun sanomaa sekä kunnioittaa muita ja muiden mielipiteitä. Muistaa miksi ja keiden tähden joulua vietetään. Joulussa on monenlaista taikaa.
Tärkeimmät, jouluunkin kuuluvat, asiat meille ovat rauha, rakkaus ja empatia sekä terveellisyys. Nämä aineettomat joululahjat ovat meille mieluisimpia. Jouluna on pidempi aika keskinäiselle yhdessäololle. Kerkeämme huomioida rakkaimpiamme enemmän kuin normaali arki-iltana tai viikonloppunakin. Voimme tehdä pienen yhteisen matkan jonnekin mukavaan paikkaan, vaikka sinne Gdanskiin ja kokeilla kylpyammekaraokea. Voimme tavata harvemmin nähtäviä läheisiämme.
He who has not Christmas in his heart will never find it under a tree.
– Roy L. Smith –
Eli ”hän, jolla joulu ei ole sydämessä ei tule koskaan löytämään sitä kuusen alta”. Tässä on kiteytettynä yksi sanoma, jonka haluan ihmisten muistavan. Tulkitsen joulun tässä lauseessa tarkoittavan joulun asennetta. Rauhaa, rakkautta ja hyvää tahtoa toisiamme kohtaan. Ne löytyvät sydämestä eivät tavaroista.
Eläkää siis joulu sydämellä, rakastakaa lähimmäisiänne, antakaa aikaa lapsillenne älkääkä vain ostako itseänne monilla tavaroilla. Älkää hukuttako joulun asennetta kaiken hössötyksen ja kiireen alle perinteiden nimissä.
Lisää muiden perheiden jouluista löydät alla olevista blogilinkeistä. Kuulun Facebookissa Keltanokka bloggaajien ryhmään ja teimme tällaisen kirjoitusprojektin yhteisestä aiheesta “Meidän perheen joulu” muutaman jäsenen kanssa. Käyhän lukaisemassa, mutta ennen sitä jätä minulle aineeton joululahja kommentoimalla blogiini sinun joulukuulumisiasi!
Tässä lista muihin blogikirjoituksiin (lista täydentyy sitä mukaa, kun muut kerkeävät kirjoittaa):
Via Per Aspera Ad Astra kirjoittaa diginomadiperheen jouluperinteistä, jotka tulevat kolmesta eri maasta.
Naava Kaiho kirjoittaa otsikolla Meidän perheemme joulu(ttomuus). Heidän perinteensä liittyvät skandipakanuuteen.
Jowisfreelife kirjoittaa pienen perheensä jouluperinteistä otsikolla Meidän Yule.
Alykodin avaimet kirjoittaa jouluntunnelmasta jo marraskuussa sekä perinteistä äidillä, mummolassa.
I don’t speak polish kirjoittaa espanjalaisista jouluperinteistä, joihin kuuluu Cagganer, kakkaava jouluhahmo.
Kauniit perinteet ja jo pitkältä ajalta =) Hieno kirjoitus!
https://jowisfreelife.blogspot.com/2020/12/meidan-yule.html
Kiitos! Jouluperinteitä karttuu ja tulee kokeiltua jotain uuttakin tallustellessamme tässä maailmassa monia vuosia 🙂
Kylpyammekaraokea! Naapurit tykkäisivät meillä varmasti, kuuluu kylppärin äänet (valitettavasti) täysin selkeästi naapurista meillepäin ainakin. 😀 Mahtava!
Hössötyksettömyys on kyllä sellainen mitä toivoisin näkeväni enemmänkin.
Kiitos kommentista Naava. On hyvä ottaa rauhassa ilman turhia paineita. Joskus pystyn tähän paremmin ja joskus heikommalla menestyksellä. Pyrin kuitenkin siihen ja kannustan muitakin rentoitumaan. Ja tosiaan, rentoutua voi vaikka kylpyammekaraokella.
“Mielestäni joulua ei kuitenkaan tulisi viettää rutiininomaisesti perinteitä seuraten. Sitä tulisi viettää niin kuin hyvältä tuntuu juuri tänä jouluna eikä viisikymmentä vuotta sitten muiden juhlistamana.”
Muistan erään kerran, kun sukulaiseni joulu oli pilalla, koska hän joutui luopumaan perinteestään käydä kuuntelemassa kauneimmat joululaulut. Kun asiat tehdään pakonomaisesti tietyllä kaavalla, voi tulla pettymyksiä jos asiat eivät menekkään niin kuin pitäisi.
Hieno kirjoitus! Sydämellinen ja lämmin.
Hyvää joulua, palataan blogikuvioihin taas kun tämä vuosi on pulkassa! 🙂
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Kiitos ja palataan pulkkailujen jälkeen. Hyvää joulua myös Espanjan suuntaan.
Harmi sukulaisen puolesta. Perinteet ja traditiot saattavat luoda turhaa painetta ja stressiä suorittaa asiat kuten aina. Mikäli protokollasta poiketaan tai sitä ei voi suorittaa, niin tunteena voi olla pettymys. Toisaalta perinne on tuttu asia ja tuo turvallisuutta, pysyvyyttä, muistoa jostain tarvittavasta. Olemme erilaisia, toinen tarvitsee kivijalkakaupan ja toinen menee nettiin 🙂
Pingback: Miksi bloggaan? - Bloggaamisen edellytykset ja seuraamukset: Osa 3. Hiekkalinnani
Kiitos jälleen kerran mahtavasta tarinasta!
Jokaisella perheellä on oikeus viettää joulut aivan omalla tavalla. On kiva huomata, että kovin perinteisiä ihmisiä meidän keskuudessa ei ole paljon, eikä ainakaan niitä, jotka tyrkyttävät omia tapoja ja perinteitä ainoana oikeana tapana elää.
Rauhallista joulunaikaa teille!
Kiitos ja ole hyvä 🙂 Rauhallista joulun aikaa ja riemukkaita välipäiviä teillekin!
Nyt Jo lukasin jälleen niin hienoja ajatuksia sisältävän kirjoituksesi, kiitos siitä. Jouluni oli onnea ja iloa täys kera rakkaitten nuorteni, keiden myötä jouluperinteetkin saavat uusia, nuorekkaita muotoja. Laittaa myös ikinuoren “vanhan” äidin pohtimaan perinteiden merkitystä/välttämättömyyttä.
Olemme jo vuodessa 2021, olkoon se meille ilon, onnen, terveyden, hyvän elämän vuosi❣️
Kiitos kirjoituksen luvusta ja kommentista! Kiva kuulla, jotta joulu oli täynnä iloa rakkaiden ihmisten kanssa. Perinteitä on hyvä välillä raikastaa 🙂 Alkanut vuosi on ilman muuta myös noita mainitsemiasi asioita. Tämä on hyvä, valon vuosi!