Itävallasta Italiaan on monia Alppiteitä ja yksi tunnetuimpia on korkealla kulkeva Timmelsjoch alppitie, joka avattiin 1959. Korkean sijaintinsa vuoksi luonto tien yläosissa on karun kaunista ja alemmilla korkeuksilla upean vehreää.
Tie nousee aina 2509 metriin saakka merenpinnasta ollen itäisten Alppien korkein asfaltoitu rajanylityspaikka.
Tämä roadtrip alkaa Itävallan Ötztalista ja päätyy Italian Passeier-laaksoo, tai toisin päin. Ajoimme Timmelsjoch alppitien Itävallasta Italiaan sillä saimme vinkin sen olevan niin päin kauniimpi. Näin päin ajettaessa laskeudutaan Italian puolen vihreään laaksoon upeissa näkymissä.
Milloin Timmelsjoch alppitie kannattaa ajaa?
Ajoimme tämän upean tien roadtripillämme kesäkuun puolivälissä.
Kesäkauden varhaisimpien tai syksyn viimeisimpien automatkailijoiden kannattaa huomioida, että tie on suljettuna talvikauden. Tie aukeaa toukokuun puolivälin jälkeen ja sulkeutuu lokakuun puolivälin jälkeen lumi- ja säätilanteen mukaan. Suunnitellessasi automatkaa käy tarkistamassa tilanne Timmelsjochin alppitien kotisivuilta niin et tee turhaa reissua.
Olen koonnut kaikki linkit artikkelin loppuun, joten luettuasi tämän artikkelin voit helposti hakea tarvittavaa lisätietoa.
Huomaa myös, että tie on maksullinen ja siitäkin löytyy tietoa tien kotisivuilta. Tätä kirjoittaessani, heinäkuun 2026 alussa, yhden suunnan automatka henkilöautolle on 20 ja meno-paluu 28 euroa. Moottoripyörälle muutaman euron edullisempi.
Tie on auki päivittäin kello 7.00 – 20.00.
Timmelsjoch - elämyksellinen alppitie
Timmelsjoch alppitie ei ole vain korkealla kulkeva maisemareitti vaan kokonaisvaltainen elämys.
Se tarjoaa automatkalle 30+ mutkaa (lähde tien viralliset nettisivut) loivista neulansilmiin, tai jopa noin 60 kuten toisaalla internetissä kirjoitetaan. En laskenut mutkia ajaessani. Ehkäpä joku laskee vain maksullisen tieosuuden mutkat ja joku koko tien hieman pidemmästi.
Reilun 34:n kilometrin matkalle mutkia on mielestäni riittävästi, eivätkä ne rajoitu vain maksulliseen osuuteen vaan jatkuvat kummassakin päässä tavanomaisina vuoristossa ja laaksoissa kulkevina alppi- ja kantateinä. Niitäkään ei ole kartoitettu viivoittimella. Pääset varmuudella kokemaan upeita mutkateitä.
Tie on tiukoistakin mutkista huolimatta helppo ja nautittava ajaa riittävän 4-6 metrin leveyden sekä hyvän asfalttipinnan johdosta. Täällä ei tarvitse väistellä vastaantulijaa rotkonreunalle tai peruutella levennykselle.
Tämä tie taittuu sujuvasti ja rennosti varmasti mutkateihin tottumattomaltakin. Yleinen viisaus on laittaa ratin taakse seurueen kokenein kuljettaja, sillä onhan kyseessä kuitenkin korkealla kulkeva alppitie mutkineen sekä ylä- ja alamäkineen. Mukava leveyskään ei tee siitä Etelä-Pohjanmaata läpäisevää Kolmostietä.
Matkalla on monia mohdollisuuksia pysähdyksiin ja pääset tutustumaan myös rakennettuihin nähtävyyksiin upeiden maisemien lisäksi. Lähde siis ajan kanssa ja nauti matkasta sekä sen varrella olevasta tarjonnasta.
Walkaway -näköalatasanne ja moottoripyörämuseo
Ajettaessa Itävallasta Italian suuntaa saavutaan suurelle parkkipaikalle, jonka vasemmalla reunalla on Walkaway-näköalatasanne. Kävele sinne ja ota ensimmäiset henkäykset raitista alppi-ilmaa ja anna katseesi liitää pitkin laakson pohjaa ja Alppien rinteitä.
Happihyppelyn jälkeen oletkin täynnä energiaa tutustuaksesi Top Mountain Motorcycle -moottoripyörämuseoon. Tämä Euroopan korkeimmalla paikalla oleva moottoripyörämuseo on auki ympäri vuoden, eli tähän pisteeseen pääset Itävallasta talvikaudellakin.
Moottoripyörämuseossa on 580 moottoripyörää ja 40 muuta ajoneuvoa sekä 4D-simulaattori ja 7 erikoisnäyttelyä. Museossa tutustut yli 150-vuotiseen moottoripyöräilyn historiaan ja 4D-simulaattorissa voit kokeilla miltä tuntuu ajaa prätkää alppitiellä, vaikka sinulla ei olisi ajokorttia eikä kokemusta. Mikäli tämä kohde kiinnostaa niin lisätietoa upeine kuvineen löytyy Crosspointin moottoripyörämuseon sivuilta, jonne löydät linkin artikkelin lopusta.
Moottoripyörämuseossa kiertämisen jälkeen saatat olla nälkäinen tai tarvita kupin kahvia. Ei hätää, sillä museon vieressä on Crosspoint -panoramaravintola, joka on 2175:n metrin korkeudella meren pinnasta upeine näköaloineen. Ota tässä jotain suuhunpantavaa tai jatka matkaa melko lähelle Itävallan ja Italian rajalle, josta löytyy Rasthaus Timmelsjoch (osoite: Timmelsjochstrasse 3, 6456 Gurgl). Herkuttelijat voivat nauttia välipalan vaikka kummassakin.
Mootttoripyörämuseo ja Crosspoint ravintola ovat osoitteessa: Timmelsjochstrasse 8, 6456 Hochgurgl. Pistä Google Mapsiin ja tiedät mihin olet menossa.
Meillä ei ollut nälkä vielä kummassakaan kohdassa, joten pysähdyimme vasta Italiassa Passeirer Weinstube:een, joka on ihan tienvieressä ennen tien loppua St Leonhard in Passeir:iin osoitteessa Mooserstraße 27, 39015 San Leonardo in Passiria. Idyllinen vanha rakennus ja viihtyisä terassi sekä melko tilava parkkipaikka.
Huomioi ravintoloiden aukiolojat.
Crosspoint ilmoittaa tällä hetkellä (07/2026) Panorama ravintolan olevan avoinna klo 9-17.
Itävallan ja Italian rajalla olevan Rasthausin keittiö on avoinna 10.30-16.30, ravintola on auki klo 9-17.
Tien päässä Italiassa olevan Weinstuben, jossa me söimme, ravintola on auki klo 12–14.30 ja 17–23.
Smugglers landmark eli Salakuljettajien maamerkki
Tietullin läpäistyämme ensimmäisten kurvien jälkeen tien vieressä nököttää salakuljettajien maamerkki, pysähdyn sen eteen.
Historiatietojen mukaan näillä seuduin kulki aikoinaan salainen polku. Autoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden sijaan polulla käveli salakuljettajia, noita hämyisessä valossa kulkevia tavarantoimittajia.
Salakuljettajien maamerkki on rakennettu nykyisen tien ja vanhan, Zwieselsteinistä Moos in Passeieriin johtaneen polun risteykseen. Kuution sisällä pääset salakuljettajien aikaan seinillä olevien kertomusten kautta.
Uskallatko astua kuutioon ja tutustua vuosisadan vanhaan salakuljetusperinteeseen, vuorten herättämään pelkoon ja kauhuun sekä pelottomiin tavarakorin kantajiin?
Käännettyjä lainauksia salakuljettajien maamerkin sisäseiniltä:
“Paßeyerthalin ihmiset tuovat väkijuomat Timls:in yli suurempina ja pienempinä erinä, jotka myydään osittain suurempina erinä maanomistajille Ötzthalissa, mutta osittain ostetaan myös pienemmissä erissä. Tämä on huono.”
“Silloin, kuten nytkin, luonnonvaarat vaanivat korkeilla vuorilla. Se mitä nykyään pidetään täydellisenä rentoutumispaikkana ja turistikohteena levitti pelkoa ja kauhua väestön keskuudessa aina 1900-luvulle saakka. Ei ollut mitenkään tavatonta, että kuolemia kirjattiin putoamisten, lumi- ja maavyörymien sekä palaltumien johdosta”
“Pään päällä kannettava laukku oli perinteinen kuljetusmuoto kaikenlaisille kauppatavaroille. Salakuljetukseen käytettiin yleensä pienempiä laukkuja sillä niiden kanssa oli helpompi paeta mikäli niin oli tehtävä”
Eipä ollut näiden seutujen salakuljettajilla yhtä helppoa kuin Turun saariston viinatrokareilla. Heillä oli pikaveneet, joilla paeta ja vene kantoi isonkin kuorman ilman salakuljettajan fyysisiä ponnisteluja. Ei ihme, että jotkut heistä rakensivat hulppeita huviloita.
PS. Nämä tienvarren käyntikohteet ovat ilmaisia.
Itävalta vaihtuu Italiaan, ylämäki loppuu ja alkaa alamäki
Seuraava pysähdypaikka, jossa myös on tilava parkkipaikka tuleekin jo melko pian. Tässä kannattaa pysähtyä nauttimaan maisemista. Kävele Rasthaus Timmelsjochin takana kohoavalle kukkulalle, jossa on pieni kivinen mökki. Sieltä on hyvät näkymät ympäristöön.
Käyntikohteina ovat mainittu ravintola ja “Timmelsjoch Experience Pass Museum”, joka on jonkinlainen betonituubi sisältäen “jääluolan” ja kunnianosoituksen tien pioneereille ja heidän merkkittävälle saavutukselleen. Itse en sisällä käynyt, mutta käy sinä tutustumassa tien historiaan. Aktiviteetteina edellisten lisäksi on jaloittelu kiviselle mökille sekä vierestä löytyvälle ristille.
Me vietimme tässä kohtaa hyvän tovin ihastellen Tirolilaista harmaakarjaa, luonnon karuutta ja upeita näkymiä nauttien kauniista ilmasta.
Laskeutuminen Italiaan ja "Telescope" näköalapaikka
Alamäki on aina mukavaa. Se on mukavaa pyöräilijälle sillä silloin ei tarvitse enää ponnistella ja se on mukavaa moottoriajoneuvonkin kuljettajalle, sillä silloin näkymät ovat huomattavasti upeampia kuin ylämäkeen.
Annankin hyvän ohjeen, “aja alamäkeen siihen suuntaan mitä haluat nähdä”. Tälle tielle sain vinkin työkaverilta, joka on ajanut sen kumpaankiin suuntaan. Hän kertoi, että kannattaa ajaa Itävallasta Italiaan ja niinhän me sitten teimme.
Tällä puolella rajaa tie on hieman kapeampi kuin Itävallan puolella, mutta vielä riittävän leveää rentoon ajoon. Yllä oleva kuva antaa hyvän viitteen tien leveydestä.
Mitä pidemmälle Italiaan laskeuduimme sitä vihreämmäksi maisema muuttui. Lopulta oli fiilis, että ajamme loputtomassa omenaviljelmässä.
Meranoa kohti ajettaessa edetään alueella, joka on osa isompaa tunnettua omenan viljelysaluetta. Ollessamme täällä ensimmäistä kertaa vuonna 2017 opin, että omenapuut trimmataan ihan viinipensaiden näköisiksi. Ne ovat kohtalaisen matalia ja litteitä kasvaen rivissä kuten viinipensaat. Kätevää sekä muokkaa maisemaa kauniiksi.
Kartan osoittamalla pysähdyspaikalla “Passo del Rombo Veduta Panoramica” on “Telescope”-näköalapaikka
“Telescope” koostuu kahdesta betonituubista, jotka on osoitettu kiinnittämään katsojan huomio Granatkogeliin (3 304 m) ja Hohe Firstiin (3 403 m).
Pysähdyimme tuossa kohtaa, mutta teleskooppi jäi huomaamatta. Huomion vei maisema.
Aikaisempi kuva, jossa motoristi ja pyöräilijä kilpailevat sekä kaksi seuraavaa kuvaa ovat tältä paikalta.
Kauniit vuoristotiet jatkuvat myös tämän jälkeen
Päästessäsi alas St. Leonhard in Passeier:iin voit jatkaa tietä SS44 pohjoista kohden Vipitenoon (Sterzing) tai etelän suuntaan Meranoon. Kumpikin tieosuus ovat upeita omanlaisine maisemineen.
Meranoa kohden tulee enemmän omenatarhaa ja Vipitenoa kohden noustaan jälleen vuoren ylitykseen Passo Giovon kautta karummassa luonnossa.
Meranossa on hyvä ja rauhallinen kylpyläkaupungin henki kauniine rakennuksineen. Vipiteno on enemmän postikorttimainen pieni Etelä-Tirolin alppikaupunki.
Yksi vaihtoehto on kääntyä takaisin ja katsoa miltä juuri ajettu tie näyttää toisinpäin kuljettaessa. Ehkäpä jäi jotain huomaamatta, kuten meillä “Telescope”.
Timmelsjoch alppitien automatka lyhyesti koottuna
- 4-6m leveä asfaltoitu tie, tilaa kohdata vastaantulijat
- tie on hyvässä kunnossa
- upeat alppimaisemat ajaa ja pysähtyä ihailemaan
- keskellä muita alppiteitä, matka sen kuin jatkuu
- maksimi tien kaltevuus 13%, ei liian extremeä
- riittävästi kurveja, jossakin luki 30+ ja toisaalla 60, en laskenut
- 34km nautinnollista automatkaa, joka jatkuu vaikka Vipitenoon tai Meranoon
- 6 pysähdysasemaa, kuten salakuljettajien maamerkki, moottoripyörämuseo jne.
Mistä tämä unelmien alppitie löytyy?
Kartan ylälaidassa näet Innsbruckin. Sieltä Itävallan puolen alkupäähän Zwieselstein:iin on noin 90km.
Zwieselsteinin ympäristössä voi laittaa naviin moottoripyörämuseon osoitteen: Timmelsjochstrasse 8, 6456 Hochgurgl. Sillä löydät tietulliasemalle ja pääset jatkamaan Italian suuntaan.
Kirjoita täällä naviin St. Leonhard in Passeier niin ei tarvitse arpoa, jotta pysytkö reitillä.
Hyvää ja rentoa automatkaa!
ANNA OMA VINKKISI UNELMIEN AUTOREITISTÄ KOMMENTTEIHIN!
Kootut linkit lisätietoihin toisille nettisivuille
Tästä linkistä löydät lisää Timmelsjoch alppitiestä, kuten aukioloajat, nähtävyydet, historiaa jne.
Tämä linkki vie sinut moottoripyörämuseon sivuille, josta löydät lisätietoa aukioloajoista, kulloisestakin pääsymaksusta ja paljon kuvia näytteillä olevista prätkistä.
Tämä on linkki Crospointin kotisivuille, josta löydät lisätietoa tietulliaseman ja moottoripyörämuseon yhteydessä olevasta ravintolasta, turisti-infoa, hiihtohissistä jne.
Tämä linkki vie sinut syömään Passeirer Weinstubeen, jossa me kävimme tien ajettuamme. Ravintola on tien päässä Italian puolella. Täältä voit jatkaa matkaa eteenpäin tai mennä vaikka takaisin. Huomaa, että aukioloaika on rajoitetumpi kuin kahden muun mainitsemani reitillä olevan ravintolan. Weinstube on auki klo 12–14.30 ja 17–23.
Kerron muutamasta muustakin automatkasta ja upeasta tiestä blogiartikkelissa “Ideoita kesälomalle 2026″.
Vinkkejä löytyy uimarannoille, kyliin ja kaupunkeihin sekä luontokohteisiin.
Käy nappaamassa roadtrip- sekä muut reissupaikkavinkit talteen.
Onpa hienon näköiset maisemat! Tällaisia maisemateitä on tullut ajettua harmillisen vähän, vaikka Alpeilla olenkin paljon liikkunut. Tuo on hieno juttu, että tien varrella on erilaisia kiinnostavia pysähdyspaikkoja, joka aina tekee matkustamisesta vielä kiinnostavampaa.
Alppitiet ovat upeita. Täällä oli mukavaa, jotta oli pysähdyspaikkoja sekä parkkitilaa. Monesti pienemmillä teillä ei ole oikein pysähdyspaikkoja maisemien ihailuun.
Upea tie, joka on ajettu useamman kerran. Ja aina jotakin uutta tulee havainnoitua. Parhaat näkymät tosiaan noin päin ajettuna. Yksi lempimaisemistani sinulla myös näissä kuvissa ylhäältä ja alhaalta katsottuna. Se mikä on myös jännä kokemus että italian puolelle laskeuduttua muuttuu myös ilmasto selkeästi välimeren ilmastoksi.
Näin se varmaan on, että yhdellä kertaa ei kaikkea kerkea tai huomaa katsella. Sittenhän on aina syytä mennä uudelleen 🙂
Sulla on siis saman kokemukset suunnasta kuin kollegallani. Mulla ei olekaan toisinpäin kokemusta. Tiedä vaikka joskus kerkeäisi toisinkin päin ajamaan.
Vuoret taitaa rajata ilmastoa. Joskus, kun täällä Itävallan puolella on surkea ilma niin ajetaan Italiaan, ja väliin täällä on aurinkoisempaa.