Mainau -puutarhasaari tuli minun tietoisuuteeni ensimmäisen kerran, kun tiedustelin yhdessä Facebook ryhmässä kivaa paikkaa viettää synttäreitä vaimoni kanssa. Katselin sitten nopeasti netistä muutamia kuvia ja muuta materiaali. Minulle syntyi mielikuva isosta saaresta, joka pursuaa kukkia. Niityt ovat täynnä erilaisia kukkia. Ruusupuskat hehkuvat barokkilinnan italialaisessa puutarhassa. Mielikuvissani tuskin mahduin vaimoni kanssa kukkapaljouden keskelle.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Saari onkin paljon monipuolisempi. Saksalaiset ovat antaneet saarelle lempinimen “Blumeninsel”, joka kääntyy suomeksi kukkasaari tai kukkaissaari, jota näkyy käytettävän. Haluan käyttää saaresta nimeä Mainau -puutarhasaari välttääkseni yksipuolisen mielikuvan luomista. Saarella on paljon enemmän muuta puistoa ja puutarhaa kuin pelkkiä kukkaistutuksia.
Mikä on sinun mielikuvasi upeasta puutarhasta ja kukkaloistosta? Mainau -puutarhasaari tarjoaa mielikuvan päivittämiseen hyvät puitteet. Saari on 45 hehtaaria suuri puutarha, jossa on kukkaloistoa, jättipuita, kaikenlaisia pensaita, patsaita, palmuhalli ja perhostalo sekä paljon muuta. Unohtamatta upeaa Bodensee järveä, joka saarta ympäröi.
Mainau -puutarhasaari ja lyhyt syntyhistoria
Mainaun saari on kukkaissaari, joka tunnetaan sen kukkivista puutarhoista ja puistoista. Badenin suuriruhtinas Frederick I perusti 1800 -luvun lopulla saaren arboretumin, joka sisältää nykyään noin 500 lehti- ja havupuulajia, joista monet ovat eksoottisia ja arvokkaita. Saarella on hienoja Sequoiadendron giganteumin (1864) ja Metasequoia glyptostroboidesin (1952) yksilöitä. Saarella on myös noin 200 rododendroni- ja atsalealajiketta (lähde Wikipedia)
No nyt tuli niin monta tieteellistä sanaa, jotta kaivoin tähän pari selitystä.
Arboretum = yleisnimitys viheralueesta, johon on kerätty systemaattisesti tai satunnaisesti yleensä yhtä kasvisukua tai heimoa laajempi kokoelma puuvartisia kasveja (lähteenä tässäkin Wikipedia)
Sequoiadendron giganteum = (jättiläinen sekvoia/mammuttipetäjä; tunnetaan myös nimellä jättimäinen punapuu, Sierran punapuu, Wellingtonia tai yksinkertaisesti iso puu (jälleen Wikipedia)
Metasequoia glyptostroboides = kiinanpunapuu eli toinen jättiläinen (referoitu rankalla kädellä Widipediasta)
Rodorendroni = esim. alppiruusut. Ehkäpä tuossa otsikkokuvassa on juuri yhtä tyyliä näitä rotorentoreita.
Atsalea = puuvartisia kukkivia kasveja, joita kasvatetaan yleisesti koristekasveina puutarhoissa ja huonekasveina (Wikipedia tietää tämänkin)
Frederik I oli syntynyt Saksan Karlsruhesta. Nykyään Mainaun omistaa Lennart Bernadotte -säätiö, jonka loi Frederickin pojanpojanpoika kreivi Lennart Bernadotte (1909–2004). Lennart, prinssi Bernadotte, Wisborgin kreivi oli ruotsalais-saksalainen maisemoija, elokuvantekijä ja valokuvaaja. Hän oli Ruotsin kuningas Kustaa V:n pojanpoika.
Joten tällaisilla kiemuroilla Mainau -puutarhasaaresta saamme osittain kiittää Ruotsin kuninkaallista sukua.
Mainau -puutarhasaari ja jättipuut
Siirrytäänpä historiasta ja syntymäfaktoista nykypäivään. Mehän elämme ja koemme juuri tällä hetkellä. Historiaa on toki hyvä tietää, mutta mikäli sinä menet Mainaun saarelle niin uskoisin tärkeintä sinulle olevan kokemus saaresta. Ei niinkään se kuka sen perusti ja koska. Pääasia on, jotta se on olemassa ja saamme siitä nauttia.
Aloitetaan mainitsemillani jättipuilla, sillä ne olivat lähes ensimmäisiä joita pääsimme saarella ihmettelemään ja kokemaan. Puut ovat kyllä mahtavan kokoisia. Harvoin pääsee tällaisia jättiläisiä näkemään. Näiden puiden ympärille ei riitä edes meidän kummankin kädet yhteensä, kuten Maria Laachin voimapolulla. Tämä nimen linkki vie sinut aikaisempaan kirjoitukseeni Luonnon Voimapaikat – Maria Laach Voimapolku. Siellä oli vanha lehmus, joka tunnetaan hyvin energisenä aluetta halkovien vesisuonien ja maasäteilyn vuoksi. Sen ympärille saimme kätemme riittämään.
Luonnosta saa energiaa, mutta ruokaakin tarvitaan
Vaikka Mainau -saarta ei erikseen ole mainittu luonnon voimapaikkana niin kyllä sieltä luonnon energiaa saa. On aina rauhoittavaa ja voimaannuttavaa olla luonnon kanssa kosketuksessa, vaikka vain puistossa.
Mainau -puutarhasaari on alueen yksi suosituimmista turistikohteista. Siitä huolimatta ainakin nyt saarella oli myös rauhallisia kolkkia, joissa pääsee tarvittaessa rauhoittumaan ja tunnelmoimaan luontoa. Rauhallisimmat paikat taitavat olla saaren keskellä, jossa on myös laajasti nurmikkoaluetta vaikka pikku piknikille.
Seuraavalla kerralla otammekin hiukan syötävää reppuun ja hoidamme ruokapuolen piknikillä. Meidät yllätti nälkä ja huomasimme, että saarella ei ole kovinkaan montaa ravintolavaihtoehtoa. Sisääntullessa on joku pikkupurtavapaikka, mutta sinne emme nälissämme lähteneet saaren toiselta puolelta tarjontaa katselemaan. Jäimme linnan kupeessa olevaan ravintolaan, jossa ei paljon lihattomia vaihtoehtoja ollut. Jotakin kuitenkin, jotta saimme syödäksemme. Tarjoilija oli kyllä avulias ja ystävällinen yrittäen löytää meille hyvän vaihtoehdon. Tosin kaikki hänen ehdotuksensa sisälsivät lihatuotteita. Ravintoloilla on saarella myös kohtuullinen monopoliasema, joten hinnat ovat pilvissä. Kahden hengen lounas on helposti 50 euroa.
Linnan pihalta italialaiseen ruusutarhaan
Linnan pihan jälkeen vuorossa olikin italialainen ruusutarha. Se sijaitsee tuolla linnan oikealla puolella linnan kirkon vieressä. Täällä oli kesäkuun lopulla tehdyn vierailumme loistavimmat kukat. Noista eri kukinnoista ja sitä kautta itsellesi parhaasta ajasta vierailla saarella löydät tästä linkistä, joka vie sinut Mainau -saaren nettisivuille kukintojen kohtaan. Siellä on kuukausikohtainen luettelu siitä mikä kukkii milloinkin. Seuraavassa videossa on pätkää italialaisesta puutarhasta. Hyppää kyytiin ja pidä kiinni, jottet putoa.
Mainau -puutarhasaari tarjoaa muutakin taidetta kuin kasvikuntaa
Kukkien ja kasvien lisäksi Mainau -puutarhasaari tarjoilee myös kauniita ihmiskäden töitä ihasteltavaksi. Italialaisessa ruusutarhassa oli balettitanssija kauniissa kirkkaassa hameessaan. Saaren alkupäässä, lähellä eläimiä, on pieni lampi, jossa oli mm. enkelipatsas kauniine elävine siipineen. Lammella on useampi patsas, joissa on myös vesi elementtinä. Bongasin ruusutarhasta vielä pari elegantisti liikehtivää tanssijaa.
Toki tuo aikaisemmassa kuvassa oleva, vuosina 1739-1746 rakennettu, barokkilinnakin on kaunis ihmiskäden luomus. Linnan sisällä emme käyneet, sillä luonto oli hypnotisoinut meidät niin, jotta emme sisätiloihin ymmärtäneet mennä.
Linnan tai palatsin keskus kerrotaan olevan “valkoinen sali”, jonka värit ovat valkoinen ja kulta. Se on avoinna vain erilaisten tilausuuksien, kuten konserttien, yhteydessä. Alakerran Heraldic -sali on avoinna yleisölle tarjoten erilaisia näyttelyitä. Nyt siellä kerrottiin olevan hattunäyttely. Palatsissa myös asutaan, kreivi Björn Bernadotte pitää siellä majaansa.
Perhostalo
Mainaun saaren yksi parhaita tarjontoja meille oli perhostalo. Se on “kasvihuoneessa” oleva puutarha, jossa lentelee mitä erilaisempia perhosia. Oli mustaa, keltaista, punaista ja sinistä. On muuten aika liihottelevia kohteita ottaa kuvia tai videota. Alla olevassa videossa näet kuinka perhosmetsästäjä pyrkii saalistamaan perhosia, ei haaviin, mutta filmille.
Saimme kutsun perhostaloon jo tullessamme saarelle. Ollessamme saarelle johtavan sillan alkupäässä alkasi meitä kiertämään vimmatusti yksi perhonen. Meitä aikansa kierrettyään se lehahti maanrajaan ja alkoi siellä lentämään kahdeksikkoa, ikuisuuden ja äärettömyyden symbolia. Näin meidät oli kutsuttu perhostaloon.
On meillä ollut aikaisemminkin mukavia kontakteja perhosten kanssa. Te, jotka olette seuranneet FinInTirolin Facebook -sivuja olette ehkä nähneet siellä videon “Matka Vaahteratasangolle”. Siellä on pätkä perhosesta, joka päätti viipyä seurassamme noin kymmenen minuuttia. Luimme yhdessä ruokalistaakin, mutta siellä ei ollut kukkaketosalaattia, joten perhonen lepatteli sitten niitylle lounaalle. Tästä linkistä löydät tuohon videoon Facebook -sivulleni
Eläimiä lapsille ja lapsenmielisille
Saaren alkupäässä on pieni alue, jossa on hevosia ja muita eläimiä ihasteltavaksi lapsille sekä aikuisillekin. Alueen vieressä on myös leikkipuisto lapsille.
Tässä Mainau -puutarhasaari ja sen tarjonta pähkinänkuoressa. Alueen kartta ja tarjonta löytyy Mainaun kotisivuilta. Tästä linkistä pääset suoraan alueen karttaan.
Mistä Mainau -puutarhasaari löytyy ja miten sinne pääsee?
Mainau -puutarhasaari sijaitsee Etelä-Saksassa Bodensee -järvellä. Paikka on kohdassa, jossa Saksa, Sveitsi ja Itävalta kohtaavat.
Saarelle pitää ostaa pääsylippu. Meille sen hinta oli 22 euroa/hlö. Sen voi ostaa sisäänkäynnin portilta tai Mainaun kotisivulta. Näinä koronan kurittamina aikoina saarelle päästetään rajoitettu määrä vierailijoita samaan aikaan. Siksi suosittelen ostamaan pääsylipun jo netin kautta. Ei tule ikäviä yllätyksiä portilla.
Tulosta tai talleta saamasi lippu, jossa on QR-koodi. Sitä tarvitaan portilla. Meillä oli vain kuitti sillä en huomannut, että QR-koodi tuli erillisellä sähköpostilla. Pääsimme kuitenkin sisään vaikka vartija muutaman kerran nieleskelikin.
Saaren sisäänkäynnin edessä on laaja parkkipaikka, joten autolla saapuminen on helppoa. Siitä on muutaman sadan metrin kävely portille. Toinen huomio: parkkimaksu maksetaan portilla. Muista maksaa tai kävelet sinne uudestaan. Portilta saarelle toinen mokoma lisää ja saarellahan saat kävellä luonnossa sitten niin paljon kuin jalat kestää. Tai sitten vain istuskella ja nauttia puutarhan tunnelmasta.
Mikäli saavut Saksan suunnalta niin voit kiertää Bodenseen joko länsi- tai itäpään kautta ajaen. Voit ottaa myös autolautan Meersburgista Allmannsdorfiin.
Me saavuimme Itävallasta ja ajattelin ensin ajaa Sveitsin läpi, mutta päätin sitten rajalla kiertääkin järven Saksan kautta. Näin näimme järveä ja sen ympäristöä laajemmin. En myöskään halunnut yhtä reissua varten maksaa Sveitsin n. 40 euron moottoritiemaksua. Pikkuteitä pitkin suunnistaminen vaikutti liian työläältä. Järven kiertämällä meni ehkä noin reilu puolituntia enemmän aikaa kuin Sveitsin kautta olisi kulunut.
Mikä on sinun hienoin puutarhakokemuksesi?
Wau, onpa upea paikka tosiaan! Nuo jättiläispuut tuo minulle mieleen Japanin Mount Koyan, jossa halasin itseäni useita ja useita kertaa isompaa puuta. Nämä ovat kyllä yhtä suuria ja upeita. Muutenkin näyttää saksalaisen järjestelmälliseltä ja hyvin hoidetulta, todella kaunista!
Hienosti on puutarha hoidettu ja hyvin ovat puut kasvaneet:) En muista noin isoja puita ennen luonnossa nähneeni. Ovat kyllä upeita
Arvelinkin jo heti alkuunsa, että tuonne saisi kulumaan useamman tunnin. Todella kaunis saari. Ja nuo patsaat, joihin oli yhdistetty suihkulähde, ovat nerokkaita! Vaikuttaa ihanalta paikalta viettää piknikkiä.
Pidän puutarhoista todella paljon. Suomessa minua on ihastuttanut Kotkan upeat puistot, etenkin Sapokka.
Aikaa saa kulumaan mukavasti ja tosiaan seuraavalla kerralla ruokapuoli hoidetaan piknikkinä. Kotkassa olen käynyt vain lyhykäisesti ja puistoissa en ole käynyt. Se on kaunis kaupunki
Oho Ompas mielenkiintoisen kuuloinen paikka ja tosiaan paljon nähtävää, vaikkette kukkamereen hukkuneetkaan. 😉 Täytyypä pitää mielessä jos tuonne päin sattuu tulemaan!
On kyllä hieno paikka viettää päivä puutarhassa
Vaikuttaa varsin monipuoliselta ja kauniilta puutarhasaarelta. Feeniks-lintu oli tosi upeasti toteutettu, se nousi ensimmäisenä mieleen kuvia katsellessa. Saksalaiset osaavat kyllä tällaiset jutut ja pitkä historia näkyy paikan upeudessa.
Siellä oli pari muutakin lintua toteutettu samalla lailla ja yksi jättikokoinen kukka. Melkoisia luomuksia.
Hienot on maisemat ja puitteet elämiseen. 👌
Ei ole pöllömpi puutarha mökin pihana 😀
Olette kyllä aikamoisia seikkailijoita, upean oloinen paikka taas! Täytyy itsekin lähteä taas johonkin reissuun, näistä sun postauksista iskee aina pieni reissukuume! 🙂
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Mukavaa, kun tarinat tartuttaa kuumeilua 🙂 Toinen luontomme liihotteleva kulkuri 😀
Kerrassaan upeita puita tuolla! Pohdin, mikä on hienoin puutarhakokemukseni. Niitä on monia mutta ehkäpä Versaillesin puutarha on se hienoin juttu.
Versaillesin puutarha kuulostaa kyllä niin suurelta ja mahtipontiselta, jotta sen täytyy olla kyllä kokemus isolla k:lla. Ei ole tullut käytyä pienen miehen isossa puutarhassa, Muistan kuvia nähneeni, mutta niitäkin yllättävän vähän. Ehkä jossakin koulukirjassa peruskoulussa historian tunnilla 😀 Ehkä kuitenkin jossakin senkin jälkeen. Mieleeni tulee kuva isosta puutarhasta, jossa pensaat on leikattu tarkasti jonkinlaiseksi labyrintiksi. Enkä edes tiedä onko se Versailles 🙂
Vanhoja puita, kukkia ja perhosia! Ihan täydellistä! Todella upean näköinen paikka, missä saa varmaan aikaa kulumaan reippaasti. Upeita kuvia ja tosi kiva lisä postaukseen nuo videot 🙂
Kyllä siellä päivän saa mukavasti kulumaan. Videosta näkee paikkaa vähän toisin, kuin kuvista ja tekstistä. Antaa tarinaan yhden ulottuvuuden lisää. Kiitos ja kiva, että tykkäsit 🙂
Uskallan väittää, että silloin, kun tuntee paikan historiaa, siihen suhtautuu eri tavalla. Menneessä ajassa on jotain taianomaista, mikä saa meidän tuntemaan itsemme osaksi ajanlaskua. Se oli mielestäni tämän paikan yksi kiinnostavampia puolia kukkaloiston ja jättipuiden lisäksi.
Niinhän se on. Historiaa vasten osaa kuvitella tai voi jopa tietää mitä paikassa on tapahtunut. Se antaa syvyyttä nykyiselle kokemukselle.
En kuitenkaan halua hirveän paljon historiaa kirjoittaa tarinoihin sillä historiaa on netti pullollaan. Tähän tuli yllättävän “paljon” historiaakin. Yritän yleensä hoitaa sen linkittämällä johonkin, josta taas pääsee historian tai muun tiedon jäljille. Haluan kertoa sen kokemuksen ja taian minkä tässä hetkessä paikasta saa. Tykkään kyllä selvittää ja oppia paikkojen menneisyyttä ja vanhaa tarinaa.
Wau mikä paikka! Ihania nuo vanhat rakennuksetkin tietenkin tuon luonno lisäksi. En ole koskaan ajatellut miten paljon patsailla ja vedellä voi leikkiä, tuo hame ja siivet ovat kyllä todella kaunis yksityiskohta!
Komia kokonaisuus tuo Mainau -puutarhasaari 🙂 Tykkäsin myös patsaista ja niiden vesielementeistä
Vaikuttaa kyllä ihanalta paikalta, joka olisi helppo yhdistää suunnittelemaamme Liechtenstein-Saksa ja/tai Itävalta -reissuun. Hiukan kyllä arveluttaa tuo hintataso. Onko siellä yleisestikin noin kallista vai onko paikka niin suosittu, että pääsyliput ja ruuat ovat sen vuoksi niin kalliita?
Ajatuksena on vakioteemamme patikointi ja pulahtelu, joten kenties meidän kannattaisi ottaa yö jossakin kylpyläkylässä ja keskittyä vuoripatikointiin?
Haaveissa elää, että reissu voisi toteutua vielä tänä vuonna, muttei ennen lokakuuta. Mahtaako tuolla enää olla juurikaan kukkaloistoa niihin aikoihin. Mitä luulet?
Tuohon hintaan saaressa voi vaikuttaa Sveitsin läheisyys, jossa on kyllä selvästi hintavampaa kuin Itävallassa tai Saksassa. Lisäksi ovat aika tunnettuja vilkkaalla turistipaikalla sekä ravintoloilla monopoli. Pyytää voi lähes mitä vaan sillä ihmiset ei saarelta poistu muualle ruokailemaan.
Itävassa ja Saksan Baijerissa yleisesti en ole huomannut suurta muutosta Suomen hintatasoon (mikäli enää on muistissa). Joku on hiukka hintavampaa ja joku taas edullisempaa. Lounaan hinta on esim. 8-15 euroa, pasta-annoksen saa ravintolasta normista 9-12 euroa, pizza luokkaa 8-12 jne.
Luulen, että kukat ovat menneet lokakuussa. Varmaan lokakuulle parempia vaihtoehtoja ovat kylpylä ja patikointi. Kumpaankin on pitkin Itävaltaa upeita mahdollisuuksia 🙂
Tätä kans mietin, että Sveitsi on ”liian” lähellä hintatason suhteen, kun tuntuu aika kalliilta muuhun Saksaan verrattuna. Mutta katsellaan nyt tässä. Suunnitelmia riittää pilvin pimein kun sattuneesta suystä on vähän näitä patoutuneita reissusuunnitelmia. 😅
Nyt elo-syyskuu meneekin aika pitkälti matkoilla, joten voi olla, että pysytään loppuvuosi kotihuudejen aiheiden parissa. Mutta ollaan yhteyksissä, mä vähän mietin sitäkin, että olis kiva pitää teidän kanssa jonkinlaiset ulkosuomalaisten kokoontumisajot. 😊
Ei kannata liikaa riuhtoa vaan mennä askel ja reissu kerrallaan. Mulle ainakin tulee liikaa painetta, jos alkaa miettimään mitä on reissu- tai tehtävälistalla. Reissaa ja tekee sitä mukaa, kun on sopivaa 🙂
Pidetään ilman muuta kokoontumisajot, kun se mahdollisuus tulee. Mikäli reissua Itävallan Tiroliin ei syksyllä tule niin sitten uutena vuonna. Keväälläkin alkaa taas uusi kukkainen mahdollisuus tuonne saarellekin. Eikä sitä tiedä vaikka meillä olisi reissua Belgradin suuntaan. Tällä hetkellä ei tosin ole tiedossa, mutta ei sitä aina tulevasta tiedä.
Just näin! ❤️ Kyllähän sitä jo reissujalka vipattaa, mutta ei tässä pitkän tauon jälkeen edes jaksa lähteä heti resuamaan täysillä. Pikkuhiljaa. Ja on tässä vielä kymmeniä juttuja kirjoittamatta aiemmistakin reissuista ja kotikaupungissakin riittää vielä paljon nähtävää.
Olisipa mainiota jos pääsisitte poikkeamaan täällä!
🙂