Hannan perinnehoitola, kaunis saaristo ja upea käsinveistetty hirsirakennus
Aamulla on satanut lunta ja se kertyy paksuksi sohjoksi saaristossa kulkevan tien pinnalle. Ihailen maisemia ja toivon näkeväni peuroja, joita olen näissä maisemissa usein nähnyt. Väistän vastaantulevaa autoa ajamalla lähemmäksi tien reunaa, sinne missä ei vielä ajouria ole. Tunnen renkaiden pidon heikkenevät. Hidastan vauhtia sillä suunnitelma on antaa verta vasta kuppaus vaiheessa.
Saaristotie Hannan luo on kaunis. Se on hieno pala saaristoa kesällä sekä talvella. Asuessamme Turussa kävin joskus aamuisin ajamassa tämän tien moottoripyörällä. Se oli minulle sopivan aaltoileva ja mutkikas. Perillä Wanhassa Salakuljettajassa, Teersalossa, oli hyvä nauttia kahvit meren rannalla.
Nautit varmasti jo matkasta! Varaamalla aikaa vaikka koko päiväksi näille kulmille voit katsella ja kokea upeaa Turun saariston luontoa.
Saavumme Hannan kauniin hirsimökin pihaan. Savu nousee piipusta, joten sauna on jo lämmin. Hanna tulee hymyillen ovelle vastaan noutaen samalla lisää puita saunan pesään. Hän toivottaa meidän iloisesti tervetulleeksi lämpimällä halauksella. Kohtaaminen Hannan kanssa on aina lämmin ja tunnemme itsemme tervetulleiksi joka kerta. On kuin tapaisi ystävän, jonka olemme aina tunteneet. Näin oli jo ensitapaamisella.
Astumme sisään Hannan perinnehoitolaan. Se on kodikas ja lämminhenkinen. Takassa räiskyy tuli ja takan päällä on tuikkuja antamassa lisää tunnelmaa. Täällä on aina niin ihmeellisen rauhallista ja tyyntä. Paikka on keskellä luontoa ja peltoja, joten ulkoistakaan hälyä ei ole. Kesällä ja miksei talvellakin mikäli tarkenet voit odotella omaa vuoroasi ulkona isossa kiikussa ja kuunnella luonnon ääniä.
Vaihdamme kuulumisia sillä emme ole nähneet pitkään aikaan. Minulla on viime käynnistä jo yli kolme vuotta. Pitkä aikaväli selittyy pitkällä matkalla. Asumme Itävallassa ja Hannan perinnehoitola on Livonsaaressa, Suomessa. Silti vaimoni kävi täällä vuosi sitten syksyllä saamassa hoitoa Hannalta. Olemme Hannan kaukomatkaisia vakioasiakkaita. Se kertonee Hannan perinnehoitojen tehosta meille.
Hannan perinnehoitola on upeassa käsinveistetyssä hirsirakennuksessa. Hannan mies on sen tehnyt. Hänellä on yritys Hirsitikka, joka valmistaa hirsirakennuksia.
Nämä rakennukset eivät ole teollisen massatuotannon tuotteita vaan niissä on käsityön taitoja. Erilaisia nurkkasalvoksia ja veistoksia. Kenellä esimerkiksi merenneito katselee katon harjan alla hirren alle astujia.
Mikäli tarvitset jotain erilaista ja kaunista hirrestä, niin selvitä mitä Hirsitikka osaa. Hirsitikan kotisivulla on hyviä videoita hirren käsinveistosta.
Tulimme kupattavaksi, mutta mitä on kuppaus?
Kuppaus on vanha kansanparannuskeino. Itse olen törmännyt kahteen tyylisuuntaan, märkä- ja kuivakuppaukseen. Löytyy muitakin ja niitä kaikkia vähän ”eri mausteilla”. Riippuu missä päin maailmaa ollaan. Hannan tekemä kuppaus on perinteistä märkäkuppausta.
Kummassakin kuppaustyylissä käytetään imukuppeja iholla. Imukuppien tehtävä on imeä verta ja muita kudosnesteitä.
Märkäkuppauksessa veri imetään ihoon tehtyjen pienien naarmujen kautta kuppeihin. Verta ja kudosnesteitä poistuu näin ollen vartalosta.
Kuivakuppauksessa kupin kohtaan imetty veri sekä kudosnesteet puolestaan jäävät vartaloon.
Uskon, että märkäkuppauksella on laajemmat terveysvaikutuksen kuin kuivakuppauksella, joka imee veren lähinnä mustelmaksi iholle. Taisimme teineinä toimia kuivakuppareina, kun imimme toistemme kauloihin fritsuja.
Miksi kuppausta tehdään?
Perimätieto kertoo, että kuppaus virkistää kehoa, uudistaa verta ja tasaa kudospaineita kehossa sekä poistaa sinne jääneitä aineenvaihdunnan jäämiä kuten maitohappoja ja ”vanhaa verta”. Olen kuullut urheilijoiden käyttävän tätä yhtenä hoitomuotona ”krampissa” olevien lihasten hoitoon. Kuppauksen sanotaan rauhoittavan tahdosta riippuumatonta hermostoa sekä laskevan verenpainetta.
Kuppauksen kerrotaan parantavan reumatyyppistä tulehdusta, nestekiertoa, hormonitoimintaa ja vilkastuttavan aineenvaihduntaa sekä antavan lepopäivän sisäelimille kuona-aineiden poistossa.
Kaikki me olemme kuitenkin yksilöitä. Siinä missä yksi tuntee saavansa perinnehoidoista apua vaivaansa niin toinen ei tunne juuri mitään vaikutusta. Sinun täytyy kokea kuppaus itse ja tuntea sen vaikutus itsellesi.
Tästä linkistä löydät lisää tietoa kuppauksesta ja usein kysytyistä kysymyksistä.
Kuppaus kokemuksena
Kuppaus alkaa saunomisella. Sen tarkoitus on lämmittää vartalo ja saada nesteet kiertämään. Tämä on minulle yksi parhaita osuuksia koko toimenpiteessä. Nautin istua saunassa ja ihailla noita veistettyjä hirsipintoja. Voisin istua tässä tunteja. Tuli valaisee kiukaan pesästä ja ritisee viestejä puun sisästä. Puilla tuntuu olevan tänään paljon kerrottavaa. Katson ulos ikkunasta talviseen maisemaan, rentoudun ja hiljennyn.
Olemme tällä kertaa täällä koko perheen voimin. Meitä on neljä aikuista. Olemme vaimoni kanssa ensimmäiset kuppauksen saajat. Menemme saunaan siis ensinmäisinä. Saan saunoa vaimoni sekä oman ”lämmittelyajan”. Saunomiseni kestää ehkä tunnin. En tiedä, ei minulla ole kelloa. En tarvitse aikaa täällä.
Välillä käyn ulkona raikkaassa talvisäässä. On tyyntä ja lunta tulee hiljalleen.
Heittäydyn maahan selälleni ja teen siihen lumienkelin. ”Eikös sen pitäisi laittaa verta kiertämään, kun saa kuumaa ja kylmää vuoronperään” mietin ja räpyttelen käsiäni tehden siivennäköiset lumeen.
Kävelen vielä hetken lumessa jättäen siihen jalanjälkiä kuin villieläin ikään. Luonto on hiljaa.
”Saanan jälkeen pitää mennä pesulle” lausui yksi opiskelukaverini kuolemattoman lauseensa imitoiden Itä-Suomalaista murretta. Oli hänellä tuohon aikaan myös Saana niminen tyttöystävä.
Eli sitten saunasta suihkun kautta laverille. Makuulaveri, jossa kuppaus tapahtuu on vähän kuin hierontapöytä.
Asetun siihen mahalleni makaamaan.
Hanna tutkiskelee selkääni, niskaani ja hartioitani etsien oikeita kohtia imukupeille. Hän tuntuu tuntevan mihin kupit on tällä kertaa hyvä laittaa. Pienellä kuppauskirveellä naputellen hän tekee ihoon pieniä viiltoja veren imemiseksi imukupeilla. Viiltojen tekeminen ei ota kipeää, se tuntuu pieniltä nipistelyiltä.
Imukupit otetaan pakatuista pusseista sillä ne ovat steriloituja. Paikassa on muutenkin puhdasta ja hygienistä, joten tunnet varmasti olosi viihtyisäksi sekä turvalliseksi myös hygienian puolesta. Mikäli kokeilet kuppausta jossain muualla kuin Hannan luona niin varmista, että kuppausvälineet ovat steriilejä ja paikka muutenkin toimintaan tarkoitettu.
Imukupit kiinnittyvät yksi toisensa jälkeen. Niskassani ne eivät haluaisi pysyä, mutta lopulta nekin tottelevat Hannaa ja malttavat jäädä paikoilleen minua kuppaamaan. Imukupit antavat pienen imun tunteen iholla. Ei sekään ota kipeää.
Kuppaus itsessään kestänee noin 15-20 minuuttia. Edelleenkään minulla ei ole kelloa. Minulle laitettiin kuppeja niskaan, selkään ja jalkoihin. Vaimolleni kuppeja laitettiin myös rinnan puolella, joten hänellä aikaa saattoi kulua hieman kauemmin. Olen ymmärtänyt, että kestoa määräävä tekijä on se, kuinka kauan verta ja nestettä tulee kuppeihin.
Hanna poistaa kupit ja huuhtelee minut lämpimällä suihkulla sillä verta valuu kuppeja poistettaessa jonkin verran iholle. Otan suihkun ja menen takaisin muiden seuraan tuvan puolelle. Kuivattelen hetken itseäni ja pukeuden sen jälkeen. Kuppauskohdat eivät enää vuoda, joten en sotka vaatteitani.
Asetun mukavasti sohvalle Hannan aloittaessa Angelon hoitoa. Olen rento ja tyyni, nukahdan.
Miltä tuntui kuppauksen jälkeen
Kuppauksen jälkeen tunnen vartaloni hieman kevyemmäksi ja virkistyneemmäksi.
Olo on vähän kuin mennessämme saunan jälkeen kylmäaltaaseen ja sieltä pois. Kuppauksen yhden vaikutuksen sanotaankin olevan vilkastunut nestekierto minkä tuo kylmäallaskin tekee. Ehkä se antaa minulle tuon samantyyppisen tunteen.
Tunnen myös kasvoillani jonkinlaisen kirkastuneen vaalean hehkun. On selvää, että vartalossani on tapahtunut jotain positiivistä. Mielestäni puhumattakaan.
Oloni on raukea ja rento. Mikä osuus on saunaa ja mikä kuppausta, en tiedä. Tunnen vain positiivisen vaikutuksen ja se riittää minulle.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Mikäli kuppaus ei anna sinulle mitään niin tuskin se mitään ottaakaan. Vähintään saat uuden elämänkokemuksen. Hannan hoidossa se on vieläpä positiivinen kokemus.
Elämää kuppauksen jälkeen
Ihoon tehdyt pienet viillot ja imukuppien jäljet näkyivät noin viikon. En kovin tarkkaan seurannut.
Mikäli sinulla on juhlia tai muuta tilaisuutta, jossa sinulla näkyy iho niissä kohdissa joihin imukupit normaalisti laitetaan, niin suosittelen menemään kuppaukseen juhlien jälkeen. Vaihtoehtoisesti valitset kohdat peittävät vaatteet tai sitten et vain välitä vaikka imukupin jäljet näkyvätkin. Niistähän saa toisaalta mainion puheenaiheen.
On hyvä huomioida myös yleiset uimahallit tai saunat. Ei ole suositeltavaa mennä yleisiin saunoihin ja vastaaviin paikkoihin muutamaan päivään. Joten käy ensin saunaillassa ja sitten vasta kuppaukseen. Näin varmistat ettei pöpöjä pääse naarmukohdista ihon alle. Tehdyt kuppausnaarmut tosin ovat niin pieniä, että ne umpeutuvat jo saman tien.
Mitä muita perinnehoitoja Hanna tekee?
Hannalla on muitakin hoitoja. Lisää tietoa löydät KuppariHannan verkkosivuilta. Meillä on kokemusta myös muista Hannan hoidoista ja nekin ovat erinomaisia.
Turussa asuessamme vaimollani oli isoja terveyshaasteita. Lääkäreiltä saimme ”laastareita haavaan” sekä tutkimuksilla suljettua tiettyjä asioita pois. Hannalta saimme hoidon, jolla jotkin juurisyyt saatiin kuntoon. Jännitimme miten meidän käy kun lähdimme Itävaltaan ja meidän parantaja jäi Suomeen. Onneksi olimme jo Hannan kanssa oppineet asiaa hoitamaan ja täällä ollessamme loputkin oireet pääosin katosivatkin.
Hannalla on muutenkin taikaa käsissä, ei vain parantamiseen. Hän tekee ja myy taianomaisen kauniita koruja. Katso verkkokaupasta. Koruja ja muuta pientä voit ostaa myös paikanpäällä.
Perinnehoidot ovat osa hyvinvointia
Itse näen perinnehoidot ennaltaehkäisevinä hyvinvointihoitoina. Ne ehkäisevät vaivojen syntyä ja poistavat jo syntyneitä niiden alku- sekä jatkovaiheissa. Pidemmällekin edenneitä vaivoja ja sairauksia hoidetaan menestyksekkäästi perinnehoidoilla. Se ei sulje kuitenkaan pois nykyaikaisen lääketieteen tarvetta ja apua hoidoissa.
En näe vastakkainasettelua nykyaikaisen länsimaisen lääketieteen ja perinnehoidon välillä. Näen ennemminkin niiden tukevan toisiaan. Kumpiakin tarvitaan saavuttaaksemme ja varmistaaksemme mahdollisimman hyvän terveyden myös vanhemmilla ikävuosillamme. Hyvin hoidettu terveys antaa meille laadukkaampia elinvuosia. Sen lisäksi saamme nautinnollisia hetkiä elämän varrellemme.
Siinä missä perinnehoito saattaa auttaa korkean verenpaineen aiheuttamiin sydänvaivoihin ennalta niin lääketiede antaa apua akuutissa sydänkohtauksessa. En menisi perinnehoitolaan akuutin sydänkohtauksen kanssa, kuten et varmaan sinäkään. Silloin mennään sairaalaan. Sairaala ei kuitenkaan aina auta ennaltaehkäisyssä tai edes vaivojen juurisyiden etsinnässä.
Olenkin tullut kokemuksieni kautta siihen näkemykseen, että perinnehoito ehkäisee ”haavan” syntymistä ja lääketiede laittaa siihen ”laastarin” mikäli se haava joskus tulee.
Tärkeää on se miten itse koet esimerkiksi kuppauksen hyödyn hyvinvointiin. Kokeile kerran tai pari. Sitten tiedät kuinka se sinulla toimii ja voit jatkaa tai olla koskaan enää kokeilematta tätä kokemusta. Olet ainakin kokemusta rikkaampi!
On tullut aika sanoa “heipat” taas joksikin aikaa ja tehdä sinulle tilaa uuden hyvinvointikokemuksen hankkimiselle. Mekin tulemme taas uudestaan Hannalle yhtä varmasti kuin vuorovesi, auringon nousu ja kesän kauneus.
Miten löydät Hannan perinnehoitolaan?
Paikka sijaitsee Turun saaristossa Livonsaaressa. Pääset sinne maantietä pitkin ilman lossiyhteyksiä. Turusta ajat autolla vajaassa tunnissa. Linja-autollakin pääsee keskimäärin noin 1,5 tuntiin. En ole itse bussilla matkaa mennyt vaan katsoin ajan netistä.
Osoitteet ja lisätietoa hoidoista ja hinnoista löydät KuppariHanna verkkosivuilta osoitteesta https://kuppari.fi/
Kuppaus jätti minuun jäljet kuten minä jätin lumeen. Jäljet haalistuvat ja lopulta poistuvat. Sitten saan mennä taas uudelleen!
Toivotan sinulle oikein mukavaa hyvinvointikokemusta kuppauksessa!
Onko sinulla jo kokemusta kuppauksesta ja millainen se oli?
Hassua, minua lähinnä pelotti. Lapsuuteni aikana kuppausta suositeltiin flunssaan ja muihin sen tapaisiin vaihvoihin. Meillä oli kotonakin kupit ja kerran-pari jouduin kidutettavaksi. En suosittele lapsille ainakin. Meillä tiedettiin vain kuivakuppaus, ja itsekin olen harjoittelut sen äitini päällä. Hänen mielestään toimenpide auttoi hyvin. Päälleni en huomannut mitään vaikutusta. Ehkä se onkin näin, että olemme kaikki niin erilaisia. Joku vastaanottavaisempi toimenpiteelle kuin toinen.
Varmasti lasta pelottaa eritoten märkäkuppaus. Naarmujen teko ihoon ei varmasti ole lapselle mielekästä ja verta näkee jonkin verran kuppauksen aikana. Luulen, että lapsille ja kovin nuorille ei välttämättä edes tehdä kuppausta nykyhoitoloissa. Taitaa olla niin, että oikein nuorille kuppauksella ei paljoakaan ole vaikutusta. En ole ihan varma, mutta näin muistan kuulleeni. Lapsena ei ole vielä vanhoja veriä ja nesteitä, joita poistaa ja nekin nesteet, joita on, kiertävät elimistössä hyvin.
Luulin kuppauksen unohtuneen! Vaikka olen oppinut paljolti ajattelemaan koululääketieteen ja näyttöön perustuvan hoitotyön toimintojen näkökulmasta, uskon, että terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä kannattaisi hyödyntää enemmän sitä tietoutta, mitä perinnehoitojen osaajilla on. Kansanlääketiede ja kansanparannus on minusta jo nostanutkin uudelleen päätään. Etenkin ravitsemusasioissa huomaa, että. ollaan enempi kiinnostuneita puhtaista luonnontuotteista, kuten marjoista, kuusenkerkästä, tyrnistä ja villiyrteistä. Tämä märkäkuppaus on hurjan tuntuinen asia, mutta kirjoitit siitä niin lempeästi ja pehmeästi, että mietin, että ehkäpä minäkin uskaltaisinkin Hannan perinnehoitolan osaavissa käsissä kokeilla!
Kuppaus tapahtuma ei ole ollenkaan hurja, se on juuri tuollainen lempeä ja pehmeä. Mikäli joku ei kestä nähdä verta niin sitäkään ei paljon tarvitse katsella. Minulle kuppaus tehtiin selkäpuolelle ja siellä minulla ei ole silmiä 🙂
Olen iloinen aina huomatessani ihmisiä, jotka katsovat terveyttä avarammin kuin vain perinnihoidon tai perinteisen lääketieteen näkökulmista. Mielestäni kumpiakin tarvitaan kattavaan terveyteen. Kummallakin on oma alueensa hyvinvoinnissa, kuten tuolla kirjoitinkin. Tiedän muutaman lääkärin, jotka eivät heti juokse barrikadeille kuullessaan sanan “perinnehoito”. He käyttävät soveltuvin osin perinnehoitoja ja länsimaista lääketiedettä. Mielestäni onkin hölmöä sulkea toisella alueella toista pois. Ajatellaan vaikka autojen kehitystä hevosvaunuista. Ei ole mielekästä vetää hevosella autoa vain koska auto on keksitty. Tarvitsemme vieläkin vaunut matkustaaksemme mukavasti hevosen kanssa.
Miten ihmeessä löydätkin näitä omaan korvaani mitä kummallisimpia paikkoja ja asioita? 🙂 Hienoa, että löydät, sillä näistä on mielenkiintoista lukea, mutta täytyy sanoa, että suhtaudun tuohon kuppaukseen jostakin syystä isolla varauksella. Oikeastaan jo lukeminenkin teki hieman häijyä. Nyt jään odottelemaan sitä merenneito postausta 🙂
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Maailma on ihmeitä täynnä. Niitä löytyy, kun meillä on utelias ja kokeilevainen mieli 🙂 Haluankin ennemmin kertoa jostain vähän tuntemattomammasta elämyksestä tai kohteesta kokea kuin esim. “Eiffel torni” tai “Niagaran putoukset”. Kaikki ne tietää jo ilman minun kirjoitustakin. Eiffel tornista ja sen ympäristöstä on kyllä kirjoittaisi muutenkaan. Minulla on periaate kirjoittaa vain kohteista, joita suosittelen.
Kaikki ei tykkää kuppauksesta juuri veren vuoksi. Kaikille ei vain sovi nähdä punaista. Merenneitokirjoitus tuleekin olemaan sininen ja herttainen, joten se ei varmaan tee häjyä. Jollei siitä sitten tule liian sokerinen 😀
Luulin tämän perinnehoidon olevan mennyttä, jopa niin ettei tätä enää kukaan tee. On mahtavaa kuinka esittelit asiaa ja kuvasit paikan huikeasti! Pitää pitää paikka mielessä, mutten kuppaukseen taida mennä.
Hanna tekee ja hyvin tekeekin 🙂 Löytyy varmaan paljon muitakin ympäri Suomea mikäli asuu liian kaukana Turun seudulta. Kannattaa pitää mielessä ja käydä kokemassa jokin muu hyvinvoinnin hoito. Mikäli menee kesällä niin silloin saa kaupanpäälle kauniin saariston nautittavaksi 🙂
Oli mielenkiinotinen raportti. Sanoisin, etta “keho” on oikea sana “vartalon” asemasta! Kuppaus on minulle tuttu juttu, tosin mina ei ole kupattu. (Minulla on diabetes.)
Kiitos Satu! Annoitpa mielenkiintoisen kommentin. Pysähdyin toviksi maistelemaan “vartaloa” ja “kehoa”, tosin vain kuvainnollisesti. Kummankin niistä olen oppinut tarkoittamaan koko kehoa, siis koko ihmistä päästä varpaisiin. Olen aina käyttänyt sanaa “vartalo” ja hyvin harvoin “kehoa”. “Ruumista” on käytä koskaan elävästä, vaikka se elävänkin kehoa tarkoittaa. Minulle ruumiista tulee mieleen väistämättä kuollut ruumis. Toki olen tehnyt ruumiillista työtä, vaikka se ei liity mitenkään kuolleisiin. Tässähän syntyy vaikka mitä hassuja sanojen merkityksiä.
Maistelusta huolimatta kummatkin, “vartalo” ja “keho”, antoivat minulle saman mielikuvan. Halusin maistella lisää ja sukelsin siis Googlen kaikki tietävään maailmaan.
Löysin ensimmäisenä kielikellon artikkelin. Siinä sanotaan “Sana vartalo ei ole ruumiin ja kehon synonyymi, vaan sillä tarkoitetaan vain tiettyä osaa ruumiista.” Eivät kertoneet mitä osaa.
https://www.kielikello.fi/-/ruumis-elava-
Toiseksi katsoin Wikipediaan ja siellä sanottiin näin “Ainoastaan elävää ruumista tarkoittavia sanoja ovat vartalo ja keho”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruumis
Kolmanneksi löysin jonkun Papunet kirjoituksen oikein kuvien kanssa. Sen mukaan “vartalo” olisi se osa “kehoa”, johon ei lasketa päätä mukaan.
https://papunet.net/kuva/tietoa/ihminen
Katsoin myös lukemattoman määrän artikkeleita, joissa kirjoitettiin jotain viitaten ihmisen “kehoon” käyttämällä sanaa “vartalo”.
Makusteltuani sanoja Googletuksen jälkeen tulin samaan tulokseen kanssasi. Sana “vartalo” vain tunnetaan laajasti “kehona” ja se on ajautunut yleiseen käyttöön. Toisaalta monesti puhutaan vain vartalosta ilman päätä. Esimerkikksi: “Tunnen vartaloni hieman kevyemmäksi..” voi tarkoittaa juurikin vain vartoa mikäli pääkin ei tunnu kevyemmältä. Uskon, että lisäkseni on lukematon määrä suomenkielisiä, jotka eivät tätä eroa tunnista.
En tiedä makustelinko suomenkielellisesti oikein ja teinkö oikeat johtopäätökset. Suomenkielen ammattilaiset ovat tervetulleita antamaan kommenttinsa:)
Kiitos Satu erinomaisesta kommentista, joka sytytti minut miettimään noita sanoja!
No tämä ei ole ihan jokapäiväinen turisti kohde ehkä. Kaunis pikkuinen mökki 🙂
Ei niin. Paikka ei ole jokapäiväinen massaturistikohde. Kuppausten välissä täytyy olla enempi aikaa kuin yön yli 🙂
Tämä on heille, jotka ennakkoluulottomasti haluavat kokea jotain erilaista ja antavat hyvinvoinnilleen monenlaisia mahdollisuuksia.
Mökki on kaunis ja sijaitsee kauniissa Turun saaristossa. Kaunis on myös paikan perinnehoitajan sydän 🙂