Elämä on meidän pisin matkamme, joten siihen matkaan liittyvää tarinaa matkabloggaajakin voi luontevasti kirjoittaa lifestylen puolelle. Kaikki matkathan tavallaan sisältyvät elämänmatkaamme. Nyt matkaamme aikuisuuteen.
Kirjoitin muutaman muun bloggarin kanssa samanaiheisen kirjoituksen “Aikuisuuden suurin huijaus”. Linkit heidän kirjoituksiinsa on tarinani lopussa. Lukemalla nekin saat vähän laajemman katsauksen aikuisuuden suurinpiin huijauksiin!
Aikuisuuden suurin huijaus, mikä se mielestäni on ja kuka meitä oikein huijaa.
Paluu menneisyyteen
Kävelen kaverini kanssa Seinäjoen kadulla pakkaslumen naristessa kenkiemme alla. On kuulas talvi-ilta ja kuu valaisee vierellämme olevaa metsää. Pakkanen nipistelee korvanlehtiä kuten tavallisesti sillä eihän me pojat nyt pipoa päähän laiteta. Onneksi on pitkä tukka, jotta on jotain ”villaa” pään ympärillä ja hieman korvanlehdillä suojaa.
Kävellessämme juttelemme tulevaisuudesta, on vuosi 1985 tai hieman sen jälkeen eli olemme aikuisuuden kynnyksellä. Olemme nähneet TV:ssä, elokuvissa ja VHS videoilla kaikenlaisia tieteisjuttuja tulavaisuuden ”avaruusajasta” Imperiumin vastaiskuineen. Elokuvateattereissa oli pyörähtänyt legendaarinen Michael J. Foxin ”Paluu tulevaisuuteen”, se ensimmäinen ja alkuperäinen.
Tulevaisuus oli aiheena muutamastakin syystä. Mietimme millaista on tuona avaruusajan maagisena vuonna 2000, jonne on vielä niin kovin pitkä matka. Mielissämme vilisi avaruusmatkailu, tietokoneet, robotit, lähes ufojen näköiset futuristiset lentävät autot jne. Ajattelimme tulevaisuudessa olevan runsaasti kiireetöntä ja vapaata aikaa. Kaikki on mahdollista ja paljon vapaampaa kuin nyt siinä kuulaassa illassa, sillä tulevaisuudessa koneet tekisivät asioita puolestamme ja olisimmehan täysi-ikäisiä.
Mietimme iän tuomaa vapautta, aikuisuutta ja täysi-ikäisyyden vapauksia. Olemme vapaita tekemään mitä vain, koska vain. Saadaan mennä ravintolaan, tai oikeammin baariin. Voidaan tupakoida ihan luvan kanssa. Ajokorttikin on ja auto, joten voidaan mennä ja tulla niin kuin huvittaa, vain taivas on rajana. Ajetaan vaikka Seinäjoelta Pietarsaareen illalla kahville ja yöllä takaisin. Näin muuten sitten tulevaisuudessa tehtiinkin, mutta vielä saatiin kuitenkin pari pitkää vuotta odottaa.
Näin uskoimme, näin elämä meille uskotteli, viekoitteli veikkosia.
Aikuisuuden suurin huijaus alkaa paljastumaan
Seison yksin vartiossa, on kuulas talvi-ilta ja kuu valaisee vierelläni olevia kasarmirakennuksia. Jossain etäällä Oulun keskustan suunnalla paukkuu uudenvuoden raketit. Nuori varusmies olisi mielellään valinnut uudenvuodenjuhlan meiningit kaupungilla eikä kasarmilla vartiossa seisten mikäli olisi saanut valita.
Ennen armeijaa ehdin nauttimaan lähes rajattomasta vapaudesta ajaessani läpi pitkän kuuman kesän vanhalla Taunuksellani. Olin täysi-ikäinen, mutta kaikki ei ollutkaan “huoletonta kivien potkimista” kuin teinipoikien kuulaan talvi-illan unelmissa. Ajatukset vapaudesta silloin olivatkin olleet hyvin suppeita ja elämä sekä vapaus olikin laajempi kokonaisuus.
Orastava aikuisuus alkoi tuomaan esiin realiteettejä. Ei voinut vain hypätä autoon ja ajaa vaikka Pietarsaareen saakka. Rajoitteita vapauteen loi bensan saanti ja autolainaakin piti lyhentää. Jossakin piti asuakin sillä Taunus oli siihen liian pieni. Niistä suoriutumiseen tarvittiin rahaa ja rahaa saadakseen oli pysyttävä töissä. Silloin ei vielä ollut sosiaalista mediaa, jotta olisin voinut tehdä blogin tai youtube kanavan ”Elämää Taunuksessa” ja tienata niillä ansioni pysyäkseni ”vapaana”.
Armeijan hellittäessä otteensa minut kaappasi opinahjo. Pänttää tuota ja opi tätä, huomenna on kokeet ja sitten olisi vielä nämä matikan jutut. Vapautta alkasi rajoittamaan tulevaisuuden suunnitelmat työpaikansaannista, urasta ja materiaalisesta hyvinvoinnista.
Opinahjosta imeydyttiin työelämän pyörteisiin, uraa luomaan, rakentamaan elämää, taloa, oravan pyörää. Taistelu paikasta auringossa oli imaissut minut itseensä.
Oliko se nyt sitä teinien pakkasiltana ajattelemaa vapautta?
Aikuisuuden suurin huijaus – emme olekaan vapaita
Seison saaressa hirsimökin terassilla korkealla kalliolla. Aurinko valaisee edestäni mereen laskeutuvaa soroista kalliopintaa. Nostan katseeni horisonttiin ja katsahdan uskomattoman kaunista Turun saaristomaisemaa, tuoksuttelen kesää ja venyttelen jäseniäni. Linnut laulavat keskikesän serenadeja ja saaristomeri kohahtelee omaa pehmeää sointuaan. On juuri oikeanlainen paikka ja sää aloittaa kesäloma. Istun alas, hörppään kahvia mukista ja avaan läppärin. Aloitan tottuneesti tekemään tarjousta asiakkaalle isoon projektiimme. Olinko antaunut, luopunut vapauden unelmista, ajastani?
Teinipoikien unelman arkkuun taidettiin lyödä viimeisimpiä nauloja maagisen vuosituhannen vaihteessa. Vuosituhat vaihtui suuren tietohärdellin saattelemana. Kaikki pelkäsivät, että maailma pysähtyy, kun tietokoneet eivät ymmärräkään vuosituhannen vaihtumista jossakin numeriikassaan. Joku oli painanut paniikkinappulaa ja toiset panikoivat perässä. Näitä paniikkeja on sittemmin maailmaan jokunen mahtunut. Nykyisellään elämme hyvinkin vapautta rajoittavia aikoja. Aina joku hyötyy ja toiset menettävät vapauttaan.
Maagisen vuosituhannen vaihde ei tuonutkaan täyttä vapautta vaikka olimmekin jo reilusti täysi-ikäisiä, “tosi vanhoja”, kuten silloin talvisessa illassa toisillemme totesimme. Autotkaan eivät näyttäneet ufoilta saatikka lentäneet. Ei ollut ihmisrobotteja meitä auttamassa arkisissa askereissa ja työt oli tehtävä suurelta osin itse. Oli tullut kännyköitä ja muita kommunikaatiota sekä tiedon jakoa helpottavia ja nopeuttavia ratkaisuja. Oli läppärit, joiden avulla työt hoituivat mukavasti kesälomalla mökin terassilla. Liike-elämän syke oli noussut leposykkeeltä juoksusykkeeksi. Asioiden oli tapahduttava nopeammin ja resurssitehokkaammin. Näin ainakin itselleni uskottelin, viekoittelin veikkosta.
Mitä vapaudella tässä yhteydessä tarkoitan
Tarkoitan vapaudella tässä kirjoituksessa päättää asioistaan ja liikkumisestaan. Päättää kuinka paljon, mitä ja milloin tekee. Vapautta pakonomaisesta suorittamisesta saavuttaa jotain mitä maailma tai esi-isämme ovat määrittäneet saavutettavan arvoiseksi. Tarkoitan vapautta toisten liiallisesta miellyttämisestä, toisten elämän elämisestä. Vapautta olla oma itsensä, toteuttaa itseään. Vapautta mennä ja olla siellä missä tuntuu oikealta olla. Vapautta pitää kesälomamme kesällä eikä talvella.
Puhutaan ruuhkavuosista, puhutaan elämänlaadun ja menestyksen mittareista, puhutaan ajankäytön vapaudesta sekä monesta muista elämäämme määrittävistä ja mittaavista asioista
Onko vapautta juosta ruuhkavuosissa työuransa kehityksen eteen, lasten harrastusten puolesta, puolison vaatimusten edestä? Onko vapautta juosta, että saa ison talon ja puutarhan, pari autoa, lapset ja lemmikit? Onko vapautta valita tekeekö pitkät työpäivät pätkissä tai yhtäjaksoisesti päivällä taikka yöllä, etänä tai ei?
Jollakin tapaa kyllä, sillä voimme valita paljonko ja mitä teemme sekä kenen eteen teemme. Ainakin vapaissa yhteiskunnissa meillä on suuremmat mahdollisuudet omiin vapaisiin valintoihin. Täyteen vapauteen tuskin pääsee kukaan tässä maailmassa, tai ainakin hyvin harva sillä siihen vaikuttaa liian laaja joukko asioita sekä meidän ihmismieli. Emme ehkä pääse myöskään teinipoikien kuulaan talvi-illan täydelliseen vapausunelmaan ja tuskin tarvitseekaan sillä oli se sen verran kapeakatseinen, mutta voimme saavuttaa tyytyväisyyden vapausasteen.
Silti mielipiteeni on, että emme keskimäärin ole aikuisena niin vapaita kuin voisimme elämämme alkutaipaleella kuvitella.
Vapauden valinta
Mikäli meillä siis on mahdollisuus valita ja aikuisuuden suurin huijaus ei olisikaan vapaus niin miksi monesti kuulemme, että olemme tyytymättömiä tilanteeseemme. Yksi moittii ainaista kiirettä, toinen puolisoaan vuosi toisensa jälkeen ja kolmas on vaihtamassa työpaikkaa jo kymmenettä vuotta peräkkäin silti kituen vielä vanhassa.
Miksi emme siis vapaasti päätä mitä teemme, kuinka paljon teemme ja keitä me olemme? Onko kyse pelosta? Pelkäämmekö muuttaa totuttua maailmankuvaa ja odotuksia meistä sekä esi-isiemme opetuksia. Huijaamme itseämme toteamalla, että se ei ole mahdollista, koska se ja se estää, minulla ei ole sitä tai tätä taitoa, on lapset sekä muita jarruja ja esteitä. Mietimme, että näinhän on aina ennenkin ollut ja elämät eletty, tätä minulta odotetaan. Pelko on voimakas vallan väline ja luulo ei ole tietoa. Meitä hallitaan pelolla ja hallitsemme sillä sekä luuloilla itseämme, viekoittelemme veikkosia.
Monesti vapauksiin ja etuihin liittyy vastuita. Niin myös aikuisuuden vapauteen. Täytyy hoitaa laskut, maksaa vuokrat ja lyhentää lainat. Lapset on hoidettava. Asunto, talo, auto ja muut on pidettävä kunnossa. Lumet luotava ja nurmikko leikattava. Perheelle on annettava yhteistä aikaa tehden kompromissejä. Ansiotyöt on tehtävä menestyksekkäästi, on oltava tuottava. Eli on pidettävä homma niin sanotusti pystyssä. On hyvä kuitenkin muistaa, että vastuisiin on syytä sisältyä myös vapauksia. Pidä niistä kiinni, älä luovuta. Vapaus ei ole pelkästään mahdollisuutta suorittaa vapaassa maassa tehden vaikka tarjousta kesälomallaan kauniissa Turun saaristossa.
Voimmehan toki halutessamme vapaasti valita vastuuttomuuden ja heittäytyä pitkälle vapaalle hypäten vaikka siellä baarissa. Tuntien olevamme vapaita menemällä ja tulemalla miten itse lystäämme. Pidemmän päälle tosin huomaamme olevamme yhä tiukemmin sidottuja kunnes vapaudesta on mennyt loputkin. Eipä teinipoikien unelma vapaasta baariin pääsystä ollutkaan oikeaa vapautta.
Meillä on teinipoikien unelman “avaruusteknologisia” koneita ja sovelluksia, jotka auttavat meitä hektisessä arjessamme. Vapauttavat meitä tekemään mitä haluamme. Vai onko oikeasti näin? Ohjautuuko vapautunut aika vapaudeksemme, meille mielekkäisiin ja tärkeisiin asioihin vai juoksemmeko yhä kiihtyvään tahtiin maailman odotusten ja mielikuvien perässä?
Tyhjiö pyrkii aina täyttymään ja niin käy helposti tässäkin. Lisääntyneellä ajalla olemme sitoneet itsemme ties mihin projektiin ja pakkopullaan suorittaaksemme perheidemme harrasteita tai todistaaksemme olevamme mallikkaita ja menestyviä yhteisöjen jäseniä.
Meillä on pelkoja, luuloja ja olettamuksia rajoittamaan vapauttamme. Meillä on vastuita ja egomme asettamia tavoitteita sekä tapoja. Uskomme maailman huijaukseen olemalla yhä tehokkaampia, juosten nopeammin, taistellen paikasta tähdissä vapautemme hinnalla.
Mitä me valitsemme?
Kuka meitä sitten huijaa?
Mikäli vapaus on aikuisuuden suurin huijaus niin tarvitsemme myös huijarin, syntipukin.
Ihan pieninä lapsina meillä ei ole vielä pelkoja ja esi-isiltämme tai maailmalta opittuja luuloja ja olettamuksia. Olemme vapaita, voimme olla lintuja ja leijonia, prinsessoja ja kuninkaita. Opittuamme maailmaa alamme olemaan lääkäreitä, poliiseja ja lakasinlakasin koneen kuljettajia. Opimme maailman opetuksia ja esi-isiemme odotuksia alkaen elämään niiden mukaan. Esi-isiin luen kaikki aikaisemmat sukupolvet vanhemmistamme alkaen.
Tässä kohtaa puen syntipukin viittaa maailman järjestelmälle sekä esi-isillemme.
Teineinähän olemme jo oppineet mitä vapaus tarkoittaa, eikös vain. Silloinhan tiedämme kaikesta kaiken, kunnes myöhemmin huomaammekin, että emme tienneetkään yhtään mitään. Olemme jo oppineet hyvän joukon odotuksia, pelkoja, rajoitteita, häpeää ja vaikka mitä vapautta rajoittavia oletuksia. Näitä lähdemme sitten jalostamaan aikuisuutta kohden kunnes huomaamme vapauden olevan aikuisuuden suurin huijaus.
Tässä kohtaa puen syntipukin viitan itsemme päälle.
Lopulta me itse rajoitamme vapauttamme seuraten tämän maalman illuusioita ja mittareita. Rajoitamme vapauttamme vapaalla päätöksellä rajoittaa sitä, ironista. Me itse päätämme kuinka kiireisiä meistä tulee, jatkammeko suhdetta juuri tämän ihmisen kanssa, vaihdammeko työpaikan voimaannuttavammaksi tai vaihdammeko asuinpaikkaa.
Mitäs nyt, kun me olemmekin itse huijareita?
Emme voikaan osoittaa sormella ketään tai mitään ja vierittää kokonaisvastuuta vapautemme menettämisestä muualle. Emme voikaan esittää tekosyytä, jotta “kyllä minä muuten unelmaani eläisin, mutta tuo huijasi minua”. Voimme osoittaa yhdellä sormella maailmaa, mutta kolme sormea osoittaa meitä itseämme peukalon pitäessä niitä tiukasti kiinni. Mitäs nyt sitten, menemmekö suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta ja menetämme loputkin vapaudestamme?
EI, vaan työstämme ajatuksiamme, luulojamme, pelkojamme ja aloitamme uuden matkan vapauteen.
Älkäämme kuitenkaan hukatko vapauttamme joutaviin, sillä niistähän meillä on jo vapautta rajoittavaa kokemusta.
Älkäämme unohtako unelmiamme ja antako maailman äänen hukuttaa niitä (linkki vie sinut blogikirjoitukseeni).
Älkäämme unohtako itseämme ja sitä kautta rakkaitamme. Kuten lennoilla tavataan sanoa ”aseta ensin happinaamari omille kasvoillesi ja auta sitten muita”. En kuitenkaan kehoita meitä olemaan itsekkäitä.
AIKUISUUDEN SUURIN HUIJAUS MUIDEN BLOGGAREIDEN MIELESTÄ
Kirjoitin muutaman muun bloggarin kanssa samanaiheisen kirjoituksen “Aikuisuuden suurin huijaus”. Linkit heidän kirjoituksiinsa ovat tässä alla. Lukemalla nekin saat vähän laajemman katsauksen aikuisuuden suurinpiin huijauksiin! Listaan on tulossa muutama kirjoitus lisää viikonlopun aikana, joten nämä luettuasi käy ensiviikolla kurkkaamassa mitä uutta listalla on.
1. Vie per Aspera ad Astra kirjoittaa, että aikuisuuden suurin huijaus on vapaa tahto
2. I don’t speak Polish kirjoittaa ajatuksensa aikuisuuden suurimmasta huijauksesta tämän linkin takana
3. Aito Ajatus puolestaan mieltää aikuisuuden suurimman huijauksen olevan…
4. Unelma 5 miettii aikuisuuden suurinta huijausta Instagram kyselyn vastausten kautta
5. Tuli vaan mieleen heristelee mieleen tälläisen tulokulman aikuisuuden suurimpaan huijaukseen
6. Jowisfreelife näkee aikuisuuden suurinta huijausta parisuhteen kiemuroissa
Mikä on sinun mielestäsi aikuisuuden suurin huijaus?
Ilahduta meitä ja jätä oma mietteesi aikuisuuden suurimmasta huijauksesta. Mikä se sinun mielestäsi on?
Jätä kommentti tuonne alemmaksi kommenttikenttään.
PS. Ollessani Etelä-Koreassa pari vuotta sitten sikäläinen asiakkaani kertoi, että Über suorittaa testejä ”drone takseilla”. Ehkäpä piankin lennämme autoilla ja siten säästyy liikenneruuhkissa matelusta aikaa, jonka puolestaan vältämme huijaamasta johonkin suoritteeseen ollaksemme tehokkaita. Olisiko teinipoikien 2000 -luku sittenkin tulossa.
Tästä linkistä pääset käymään blogitarinassani Etelä-Koreasta, jossa nautimme mm. elämyksellisestä merellisestä ateriasta.
Mun mielestä sun pitäisi kirjoittaa kirja, sellainen ihmiselämää lempeästi pohtiva! Ostaisin sen heti!
Sain tästä tekstistä tosi monta ajatusta liittyen aikuisuuden suurimpaan huijaukseen. Harmi, että ehdin jo kirjoittamaan oman postaukseni:)
Tunnistin muuten itseni noista sun teini-ikäisen ajatuksistasi. Myös itse ajattelin, että aikuisena olisin vapaa säännöiltä. En minäkään reppana tajunnut, että juuri teini-ikä oli elämäni vapainta aikaa:)
😀 hieno idea kirjasta, josko joskus tulisi pohdittua sormet näppäimistöllä. Kiitos ennakkotilauksesta 😀
Olen varma, että sun kirjoitus on erinomainen, niin ne on aina. Vielä en kerinnyt lukemaan, mutta kaikki hyvä aikanaan.
Teininä sitä uskoo tietävänsä paljon, mutta myöhemmin huomaakin kuinka vähän sitä tiesikään ja vanha sanontahan kuuluu “tieto luo tuskaa” 😀
Olen samaa miketå kanssasi: vapaaus olikin aikuisuuden suurin huijaus. Senkin lisäksi että meitä rajoittavat yhteiskunnan lait ja tavat, rakennamme oman häkin myös itse luuloista ja peloista. Niistä vapauttuminen onkin sitten matkamme vapauteen.
Olen kanssasi samaa mieltä: vapaus onkin aikuisuuden suurin huijaus. Senkin lisäksi että meitä rajoittavat yhteiskunnan lait ja tavat, rakennamme oman hakkimme myös itse – omista luuloista ja peloista.
Niistä vapauttuminen onkin matkamme vapauteen.
Niin se on:) Maailma uskottelee meille kaikenlaista, joista me rakennamme kuvan itsestämme ja ympäristöstämme. Luomme pelkomme ja rajoitteemme, sekä kuvan mahdollisuuksistamme. Rakennamme häkkimme sen pienen ja vapaan lapsen ympärille, joka meissä on. Lujitamme häkkiä niin, että lapsen ääni hukkuu maailman hälyyn.
.
Tunnen itseni vapaaksi muunmuassa matkustamalla, nähden ja kokien uutta. Sekin on eräällä tapaa vain illuusio todellisesta vapaudesta. Mikäli emme ole sisäisesti vapaita ei matkailu meitä vapauta, vaikka kuinka liihottelisimme vapaina kuin taivaan linnut. Toisaalta jonkin mielihyvää tuottavan asian toistaminen toisaalta ruokkii sen suorittamista ja sitä kautta menetämme todellista vapauttamme. Tulemmekin jonkin suoritteen tai asian orjiksi. Tottelemata, nyt alkoi tehdä kahvia mieli 😀
.
Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat hyvinkin vapaita. Heillä ei ole tarvetta matkustella tai juosta materian eteen. Jotkut heistä ovat ihmetelleet sitä itsekin. Uskonkin, että ihminen voi olla vapaa jopa vankilassa. Päästessään tietylle henkiselle tasolle ja saavuttaessaan tasapainon hän voi olla vapaa vaikka olisikin fyysisesti paikkaan sidottu. Uskon silloin materian, elämysten ja kokemusten menettävän määräävää merkitystä vapauden tunteen luonnissa. Kaikki onkin meissä itsessämme, siinä pienessä lapsessa:)
Oon samaa mieltä, vapaus on suurin huijaus aikuisuudessa.
Hyvä kirjoitus! Pitääkin käydä lukemassa muut kirjoitukset aiheesta 🙂
Kiitos:) Kannattaa lukaista muutkin. Niissä oli paljon erilaisia aikuisuuden suurinpia huijauksia. Lukemalla ne saa hieman lisää ajateltavaa aiheen ympärille
Oi tunnistan niin tuon nuoren ajatuksen vapaudesta hypätä auton rattiin ja päräyttää minne vaan. Kun sain sen ensimmäisen autoni, niin sydämeni hakkasi sitä vapauden riemua, kunnes a) bensa loppui b) surkeat renkaat veti sutia kun lunta suli ja ajoin melkein kolarin ensimmäisillä lumilla c) auton jarrut laukesivat. Ennätin muutaman kerran kuitenkin päräyttää maailmaan ääriin eli äidin patojen ääreen puolen Suomen halki. Minnekäs sitä köyhä opiskelija muualle menisi… Nykyisin elämä pyörii yrityksen, lapsen ja miehen ympärillä. Olen elämäni itse valinnut ja saan elää maailman upeimmalla paikalla eräjärven rannalta. Olen matkustellut tarpeeksi, nähnyt sen, että minun elämä on oikeasti huikeaa. Olen tyytyväinen tässä ja nyt ja se on vapautta 🙂
Kiva, hienoa:) Se on juuri noin. Se on vapautta, kun päättää ja on tyytyväinen päätöksiin sekä niiden seurauksiin. Voi olla tyytyväinen vaikka päättämättömyyteenkin mikäli tuntee sen oikeaksi. Tyytyväisyys ja sisäinen rauha onkin hyvät mittarit vapaudelle:)
Heh, minäkin ajoin opiskelijana silloisen puolisoni kanssa lähes puolen Suomen poikki Lahdesta Peräseinäjoelle nykyiseen exanoppilaan viikonlopuksi syömään. Auto oli silloin vanha, mutta se ei ihan noin hankalasti käyttäytynyt kuin sinulla:D Kerran oli talvituiskulla jännäkakka kalsarissa, jotta jaksaako auto perille. Silloin ei ollut vielä kännyköitä ja soitettiin jokaiselta huoltoasemalta perille, jotta missä tullaan. Sovittiin aina, jotta mikäli ei seuraavaa soittoa tule niin lähtevät vastaan. Hyvin siinä lopulta kävi
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, että vapaus on suurin huijaus. Itse kuvittelin nuorena, että aikuisena olen vapaa. Todella pitkään pystyinkin olemaan vapaa, mutta kuten sanoit, matkailuun tarvitaan rahaa, harrastuksiin tarvitaan rahaa ja mitä enemmän töitä tekee, sen vähemmän on aikaa enää toteuttaa näitä ihania vapauden hetkiä. Mahtava kirjoitus aiheesta.
Kiitos:) Niin se on, tietynlainen vapaus ja kuvitelmat vapaudesta ajavat meidät oravanpyörään ja sitten siinä käy kuten käy:) Toivon sinulle sopivia ja ihania vapauden hetkiä!
Vapaus on kyllä asia mihin liittyy epärealistisia toiveita, ainakin kapitalistisessa yhteiskuntamallissa. Kuitenkin oikea aikuisuuden huijaus taitaa olla se miten länsimaissa edes mietimme vapautta kun vertaa ihmisiin kehitysmaissa joilla ei ole tietoakaan samoista vapauksista kuin mitä meillä on – mutta voivat samaan aikaan olla monin tavoin vapaampia kuin me.
Niin, vapauskin on suhteellista, kuten moni muukin. Vapaus on myös henkilökohtaista, se on ihmisen sisällä.
Toiselle esim. vaatimattomissa oloissa elävälle länsimaalainen on todella vapaa vaikka toisaalla länsimaalainen ei niin olisikaan omassa elämässään. Länsimaalainen voisi tuntea, jotta jossakin yksinkertaisessa bambumajassa autiolla saarella kalalla elävä henkilö on kaikkein vapain 🙂
Hyvä postaus! Mä olen koittanut rakentaa elämääni niin, että voin tuntea olevani mahdollisimman vapaa. Työnteko on jopa kivaa, kun työajat joustaa. Parisuhde onnistuu samanhenkisen kanssa. Kun haluaa esim. olla yksin, sitä ei tarvitse selitellä, eikä siitä tule minkäänlaista ongelmaa. Jne. Ihan vapaita ei aikuusuudessa olla, mutta onneksi paljosta voi itse päättää 🙂
Kiitos Anne:) Niin se on, vapautta on voida valita ja päättää 🙂 Joskus vain luomme itsellemme näkymättömiä rajoja ja uskomme, että emme voi valita tai päättää.
Tuo on muuten hyvinkin totta, parisuhde onnistuu samanhenkisen kanssa. Minusta vanha sanonta “vastakohdat täydentävät toisiaan” on vähän kummallinen tai sitten en ole ymmärtänyt pointia. Toivon teidän perheeseen paljon vapaata aikuisuutta 🙂
Täytyy myöntää, että mulla ei nuorena ollut kummempia vapaudesta miettimisiä, kun heti ensimmäinen likkakaveri oli aika suunnitelmallinen. Kihloihin 20v, naimisiin 21v ja isäksi 22v ikäisenä (se tytär on nyt 34v ja tekee musta paapan luult täs viikon sisällä 😊). Elettiin ihan normaalisti, enkä mitään kummempia vapauksia edes kaivannut. Nyt oon pian ollut vuoden leskenä 21v yhdessäolon jälkeen (toinen vaimo) ja nyt tavallaan on ‘vapaa’, mutta ei tästäkään erityisemmin nauti, elämä vain on.
Pistipä tietysti mieleen tuolla mainittu Seinäjoki! Tuttuja kulmia, itte oon Kurikasta ja silloin ajokortin saatua useamman kerran Seinäjoellakin käytiin, mä olin aina kuskina.
Vapaus ja vapauden tunne onkin aika monisäikeinen asia. Riippuu mitä vapaudella kulloinkin tarkoitetaan ja myös millä tasolla sitä ajatellaan. Ollaanko hengen, sielun tai ruumiin vapaudessa ja millaisessa. Voi olla, että jonkin noista osa-alueista on vangittuna, mutta muut tuntevat vapautta. Olen lukenut esim. vankilassa olleiden kirjailijoiden teoksia. Vaikka fyysisesti ovat olleet vangittuina niin hengessään ja mielessään eli sielussaan ovat tunteneet olevansa vapaita. Uskon, jotta emme kaipaa vapautta silloin kun tunnemme kaiken olevan kohdallaan. Olemme tilanteessa, paikassa, tunteessa, elämän vaiheessa jne. jossa viihdymme. Se on yhdenlaista vapautta. Vapautta olla juuri siinä.
Sulla on ollut ehkä vapautta siinä, että ensimmäinen suunnitelmallinen likkakaveri vapautti sut noista päätöksistä. Istuit vain kyytiin ja nautit menosta.
Minäkään en kyllä nauttisi leskeksi jäämisen “vapaudesta”. Uudet tilanteet toki tuovat uusia mahdollisuuksia ja vapauksiakin, mutta ne eivät aina ole hintansa arvoisia. Otan osaa puolisosi poismenon johdosta.
Onnea tulevalle paapalle!! 🙂
Tulin lukemaan matkajuttuja mutta päädyinkin tällaisen vapauspohdinnan äärelle. Kiitos tekstistä, mielenkiintoista luettavaa ja ajateltavaa.
Vapaus on minulle tärkeä arvo, mutta siitä on vähän hankala puhua, sillä heti pitäisi selittää perään, mitä sillä tarkoittaa tai hakee. Olen huomannut, että selittämättä tulee helpommin väärinymmärretyksi kuin ymmärretyksi. Monet tuntuvat nimittäin ajattelevan, että vapautta arvostava ei esim. haluaisi tehdä muuta kuin laiskotella, olla tekemättä mitään. 😛 Ja siitä vapaudessa ei ole minulle kysymys. 😃
No niin, nyt jatkan niiden varsinaisten matkajuttujen pariin!
Kiva, kun tulit lukemaan! Vapauskin on eräällälailla matkaa ja matkajuttuja. Vapaus on osa elämänmatkaamme.
Totta, että vapaudella ymmärretään monia asioita. Minullekaan yleisemmin vapaus ei ole olla tekemättä mitään, mutta joku voi kokea sen vapaudeksi. Vapaa olla tekemättä mitään. Toisinaan sekin on vapautta, olla vain suorittamatta.
Uskon tuohon, että tulee omasta näkökulmasta helposti väärin ymmmärretyksi. Jokainen alkaa ajattelemaan vapautta omasta näkövinkkelistä ja haluista sekä peilaa toisen vapauden puheet siihen. Lisäksi omakin vapauden tarkoitus muuttuu mistä milloinkin puhuu tai on ajankohtaista itselle.
Ehkä se on vähän samanlainen sana kuin esim. “nälkä”. Silläkin voi ymmärtää monta asiaa. On elämän nälkä, on ruan nälkä, tiedon nälkä jne. Pitää kertoa, mikä nälkä on 😀