Aurinko kuumottaa iltapäivän taivaalla, korjaat hattusi lieriä varjostamaan kasvojasi. Rantaloma syksyllä alkaa miellyttävän lämpimällä ja lyhyellä kävelyllä rannalle. Keltavihreät rantaläpsysi napsahtelevat verkkaisten askeliesi tahtiin. Katsot rantaviivaa seuraavien rakennusten välistä rannalle arvioiden sinulle sopivinta kaistaletta. Sininen Adrianmeri kimaltelee houkuttelevasti.
Lyhyen kävelyn jälkeen saavut pienelle rantaan johtavalle purolle. Tällä kohtaa ranta on vapaa aurinkotuoleista. Mieleesi tulee vapaat luonnon rannat. Vieno merituuli hipaisee kasvojasi kutsuvasti. Tunnet sen ja vastaat kutsuun. Asfaltti muuttuu rantaläpsyjesi alla kivetykseksi, kivetys hiekaksi. Nostat läpsyt käsiisi ja astut hiekalle sen ottaessa askeleesi pehmeästi vastaan. Tunnet hiekan lämmön ja annat sen hieroa jalkapohjiasi. Pysähdyt haistelemaan meren tuoksua kuunnellen samalla rantaa hyväilevien aaltojen pientä ja hellää kohinaa.
Punavalkoinen rantapyyhkeesi heilahtaa myötätuuleen ja laskeutuu rantahiekkaan kuin untuvainen höyhen. Istuudut pyyhkeelle ja katselet merta. Rannasta hieman etäämpänä olevat aallonmurtajat ottavat mereltä saapuvat aallot syleilyynsä. Pienet aaltojen rippeet kohahtavat saapuessaan rantaan. Tämä on täyden kympin paikka jäädä iltapäivän aurinkoon.
Tämä voisi olla kokemuksesi mikäli rantaloma syksyllä toteutuu Pesarossa ja siellä Gilberton rantakaistaleella.
Rantaloma syksyllä voi myös kulua autoillen Pesaron kortteleissa
Seuraat navigaattorin ohjeistusta ja samalla yrität seurata vilkasta rantakatua, jossa lomalaiset poukkoilevat sinne tänne. Jostakin suhaa skoottori ohi ja vasemmalta tuleva ei enää malta odottaa sinua vaan työntyy määrätietoisesti kaistallesi tukkien samalla vastaantulevan liikenteen.
Navigaattori kertoo, että hotelli on vasemmalla puolella tietä. Sinulle on ilmoitettu, että hotellilla on muutama parkkipaikka ja tienvarressa on lisää. Tienvarsi on täynnä ja hotellin parkkialueelle menevä mopoautolle sopivan kokoinen ajoväylä jäi juuri taakse. Katselet navista missä olet ja kierrät pari korttelia lähestyäksesi hotellia uudelleen. Liittymä on niin pieni ja huomaamaton, että olet ajaa uudelleen ohi.
Kääntyessäsi autosi levyiselle kujalle, jota portti edelleen kaventaa, vastaan tulee nainen viittoillen, että älä aja tänne. Samalla näet, että parkkipaikalta on lähdössä toinen auto eikä siellä ole tilaa kahdelle autolle kääntyillä. Peruutusvaihde silmään ja perä edellä takaisin vilkkaalle ajoväylälle. Lämpösi nousee samaa tahtia kuin iltapäivän minuutit kuluvat ja tunnet hikikarpaloiden valuvan selkääsi pitkin. Pitäisi keretä rannalle vielä edes hetkeksi, mutta päädyt kiertämään katuja ja kujia etsien autosi mittaista parkkitilaa.
Tämä voisi olla kokemuksesi mikäli tiesi kulkeutuu Pesaron rantakadulle sesongin aikaan.
Tämä rantaloma syksyllä oli perjantaista maanantaihin Pesarossa syyskuun alussa. Se on jo sesongin jälkeistä aikaa, joten parkkipaikan löytäminen oli hieman edellistä kuvaelmaa helpompaa. Ei voi sanoa helppoa, mutta kohtalaisen läheltä löytyi kadunvarsipaikka. Seuraavana päivänä saimme myös hotellin todella ahtaalta parkkipaikalta tilaa. Saatuani sinne automme se ei enää loman aikana sieltä liikkunut. Onneksi ranta oli sadan metrin päässä, joten ei autoa oikeastaan enää tarvinnutkaan kuin vasta kotiin ajamiseen.
Mikäli siis matkaat autolla niin hotellin valinnassa kannattaa painottaa myös parkkipaikkaa. Alueella näyttää olevan hotelleja, joissa on oma maanalainen parkkiluola. Älä kuitenkaan lähde matkaan Hummerilla sillä ei noiden parkkiluolienkaan tilat ole kuin Suomen supermarkettien parkkihalleissa.
Pesaro rantakohteena
Hiekkarantaa on riittävän pitkästi kovemmankin luokan patikoijalle. Googlen kartalta mittailin ydin Pesaron rantoja riittävän noin kolmen kilomertin verran ja ainahan voi jatkaa mielettömän pitkään etelän suuntaan, jossa rantaa riittää kilometritolkulla. Pohjoiseen jatkettaessa voi pyyhkäistä vaikka Monte San Bartolo luonnonpuiston läpi Cattolican ja Riccionin rantojen läpi Riminille.
Monte San Bartolon luonnonpuistossa emme käyneet, mutta se vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoisesta. Siellä kerrotaan olevan myös vapaita luonnon rantoja ja muutenkin netistä löytyi kivoja kuvia tästä kumpuilevamaastoisesta luontoalueesta. Tässä on linkki luonnonpuiston sivuille, jossa on aluetta hyvin esittelevä video. Puistosta näyttää löytyvän yhtä ja toista, on luontokohdetta, museota, ravintoloita, panoraamanäkymiä ja sitten niitä rantoja. Jäipähän siis jotakin tutustuttavaa seuraavallekin kerralle.
Pesarossa hotelleja on pitkin rantaviivaa tarjoten lyhyen ja nopean matkan rannalle. Monista on näkymä merelle ja joidenkin ulko-ovelta pääsee suoraan hotellin omalle rantakaistaleelle.
Monella, jollei kaikilla, rantakaistaleella on kioski, josta voit ostaa juomia ja syötävää. Löytämällämme vapaan ranta-alueen päädyssä oli tällainen tarjoilupiste. Sieltä sai maittavia merenherkkuja asianmukaiseen rasiaan pakattuna. Ruoka maistui herkulliselta rantahiekalla istuessa ja kuunnellessa meren rauhoittavia kohahduksia.
Vapaalla rannalla tarkoitan rantasuikaletta, rannan osaa, jossa ei ole aurinkotuoleja ja -varjoja. Näin ollen paikasta ei tarvitse maksaa kuten tuolipaikasta. Eihän nuo tuolipaikkojen hinnat yleensä älyttömyksiin nouse ollen monesti luokkaa 5-20 euroa. Pesarossa emme tuolipaikkaa vuokranneet, joten sen hintatasoa ei tullut selvitettyä.
Varaudu tarvittaessa omalla aurinkovarjolla mikäli et ole halukas vuokraamaan tuolipaikkaa. Aurinkovarjo on hyvä olla mikäli viihdyt rannalla pidemmän aikaa päivän kuumimpina tunteina sillä aurinko voi paahtaa monelle liian kuumasti vielä syyskuussakin. Pystyt ja jaksat sitten nauttia rannallaolosta pidenpään. Meidän rantaloma syksyllä oli paahteisen kuuma.
Varjoja myydään normaalisti rantatarvikekaupoissa ja joskus niitä löydät rannalla kiertäviltä kulkukauppialta. Varjon voi löytää myös puutarhakalustekaupasta.
Pesaro on tunnetuimpien rantalomakohteiden, kuten Rimini ja Riccione, eteläpuolella. Se on ehkä hieman niiden varjossa kuitenkaan yhtään niille häpeämättä. Minusta Pesarossa on kotoisampi tunnelma kuin Riminillä. Sellainen pienen kesäisen rantakaupunkin henki. Riccionesta en osaa sanoa sillä siellä on ole aikaani viettänyt. Pesarossa on helppo kulkea ja matkat ovat verrattain lyhyitä. Varsinkin rannan leveys kuivalta maalta mereen on huomattavasti kapeampi kuin Riminin pääpaikoilla. Pesarossa vesirajasta ei tarvitse kävellä satoja metrejä kioskille tai muille asioille kuten leveillä Riminin rannoilla.
Kävimme paluumatkalla myös Riminillä yhden päivän oleilulla. Pesaro oli näin sesongin ulkopuolla viihtyisämpi. Vaikka Pesarossa ei ollut ruuhkaa niin nekin, jotka vielä lomailivat, toivat paikkaan eloa. Riminille harvat lomalaiset puolestaan hukkuivat jättikokoiseen ranta-alueeseen. Se oli jo liiankin tyhjä.
Olen nähnyt Riminin ruuhka-aikaankin ja silloin siellä on todella paljon porukkaan. Jonoja syntyy helposti siellä ja täällä. Riminiltä tosin löytyy enemmän ”menomestoja” mikäli kaipaa jalkoja liikuttelevaa jytkettä tai muuta rantabaarielämää.
Miksi lähteä syyskaudella rantakohteeseen?
Ensinnäkin sesongin ulkopuolella on vähemmän ruuhkia, joten pääset nauttimaan lomasta hieman leppoisimmissa fiiliksissä. Rannoilla ja ravintoloissa on paremmin tilaa ja ehkä se parkkipaikkakin löytyy vähemmällä hikoilulla. Toisekseen turistihuippujen ulkopuolella hinnat ovat hieman edullisempia.
Syyskauden olen huomannut kevättä paremmaksi vaihtoehdoksi kahdestakin syystä. Syksyllä merivesi on kuuman kesän jälkeen lämpimämpää kuin keväällä talvikauden jäljiltä. Eihän noissa etelän rantakohteissa talvea tule, mutta tuulet ja 15C lämpötila laskevat meriveden lämmöt minulle kelpaamattomiin lukemiin.
Keväällä sesongin ulkopuolella saattaa vielä jotkut paikat olla kiinni tai rakenteilla. Toimintaakin saatetaan vielä paikka paikoin harjoitella. Syksyllä kaikki on jo valmista ja uusikin kausihenkilöstö osaa hommansa.
Itse pidän todella lämpimistä ilmoista. Minulle kelpaa hyvin 25 – 35C lomalämmöt. Silloin voi käydä uimassakin eikä tarvitse rannalle tultuaan täristä niin, jotta hetken kuluttua on porautunut rantahiekkaan kuin rapu konsanaan. Pesaron leveysasteilla elokuun lämpötilat saattavat kuitenkin olla jo hiukan liikaa jopa minulle ja siten ajavat turistiparan aurinkovarjon takana piilotteluun tai jopa pois rannalta.
Rantaloma syksyllä tarjoaa myös lämpimät ja tunnelmallisen pimeät illat. Mikäs sen romanttisempaa kuin ottaa puolisoa kädestä kiinni ja lähteä rannalle kuutamokävelylle.
Pesaro on muutakin kuin hiekkarantaa
Rantapromenadi on hieno kokonaisuus. Rantaa seuraava puupintainen kävelykatu johtaa usean ravintolan kokonaisuuteen. Ruokaa on monenmoiseen makuun, on kalaa ja lihaa sekä vegetaarisiakin vaihtoehtoja löytyy. Herkulliset alkupalat lämmittelevät makuhermot maittaville pastoille. Italian keittiön tuotteethan ovat tunnetusti upean makuisia.
Sesongin ulkopuolellakin on turvallisinta varata pöytä etukäteen. Syöjiä näyttää tulevan vähän joka nurkan takaa vaikka ollaankin sesongin syyspuolella ja ravintola saattaa ollakin täynnä aina lähes sulkemiseen saakka. Hädän tullen voinee koittaa kalaonneaan meren rannalla, mutta taitaa siinä tavalliselle turistille tulla nälkänääntyminen ennen kalasaalista. Me selvisimme ensimmäisenä iltana tunnin ylimääräisellä odottelulla. Kävimme sillävälin merenrannassa katselemassa auringon laskua ja haaveilemassa merellisistä herkuista.
Pesaron eleganttinen vanhakaupunki tarjoaa upean olohuoneen viettää aikaa. Pienen kaupungin kujilla on mukava kuljeskella ja pysähtyä kahvittelemaan. Osa seurueesta pääsee ihastelemaan myös kauppojen tarjontaa mikäli vaatteet ja muut tuotteet kiinnostavat.
Pesaro on viihtyisä, ihmisen kokoinen kesäkaupunki!
Tästä linkistä pääset Pesaron kaupungin sivuille. Sieltä löytyy lisää tietoa kulttuurista, turismista, ympäristöstä jne.
Pesaron päivätunnelmia
Pesaron iltatunnelmia
Ihmettelyn aiheita
Pesarossa käyneet ovat ehkä ihmetelleet, jota mikä kumman kultainen ja riekaleinen pallo komeilee rantapromenadilla. Minä ainakin olen ihmetellyt. Olen muutamaan otteeseen käväissyt Pesarossa työkuvioissa ja ranta-alueellakin olen joskus majoittunut. Silloin palloa tuli katseltua ohimennen, mutta eipä ollut aikaa tai kiinnostusta ottaa selville tarinaa tuon kummajaisen takana. Lomailu ja blogin kirjoittaminen antoi syytä selvittää taustoja.
Veistoksen nimi on italiaksi “Sfera grande” eli suuri pallo ja kuulopuheen mukaan paikalliset kutsuvat sitä tomaatiksi. Voihan siinä nähdä tomaatinkin piirteitä. Luulen kuitenkin, että lempimi tulee taiteilijan sukunimestä “Pomodoro” joka on suomeksi “tomaatti”.
En löytänyt sen enempää selityksiä mitä juuri tämä pallo tarkoittaa, mikä on tarina, jota se haluaa kertoa. Luin muutamilta nettisivuilta, että kultasepäksi kouluttautunut Pomodoro teki monia isoja bronssivalutöitä, joissa käytti esimerkiksi pallon, kuution, pyramidin tai sylinterin perusmuotoja. Hän yhdisti tarkan käsityön suurten bronssitöiden valutekniikoihin. Tämän pallon sisällä on kuin hammasrattaita ja koneistoa. Haljennut kuori on sisältä rosoinen ja pinnalta sileä. Pomodoro teki myös muita samantyylisiä palloja.
Jossakin mainittiin, että pallo viittasi myös maapalloon. Tulkitsen sen siten itse tällä hetkellä maapalloksi. Pintakiiltoisen ulkomuodon sisään mahtuu paljon rosoisuutta. Koneisto jyllää sitä näkemättä, mutta lopulta se hajottaa pallon paljastaen sisustan valaisten koneiston toiminnan.
Tämä alue on Pesaron rannan sydän. Illalla tänne kerääntyy ihmisiä viettämään aikaa sekä ruokailemaan rannan ravintoloihin. Suuri pallo on kuuluisan taiteilijan tekemä teos, jota moni hotellikin mainostaa sivuillaan lähellä sijaitsevana nähtävyytenä.
Toinen ajatuksia herättänyt asia oli monet erilaiset “sfinskit” ranta-alueella. Siellä on sfinskejä, joilla on ihmisen pää ja leijonan vartalo. Toisilla on myös kissaeläimen pää ja siivet. Sfinskeissä oli vanhoja patsasmaisia veistoksia sekä uusienkin penkkien käsinojat mukailivat siivekkäiden leijonien muotoa. Yritin löytää netistä tarinaa näiden takana, mutta heikolla menestyksellä. Niinpä laitoin kuvalla kyselyn Instagramiin ja siten yritin tavoittaa paikallisia, josko heillä olisi tietoa. En saanut vastausta kysymykseeni, mutta tykkäyksiä kylläkin. Kysymys jää näin ollen historian mystiseksi salaisuudeksi. Kaikkea ei tarvitse tietääkään.
Patsastelua
Mistä Pesaro sitten löytyy?
Pesaro löytyy ihanasta Italiasta Rimini takaa Adrianmeren rannalta. Sinne on helppo saapua esimerkiksi pohjoisen suunnalta Bolognasta tulevaa moottoritietä pitkin. Bolognassa on hyvä lentokenttä, jonne on hyvät yhteydet. Lentokentältä Pesaron rannalle ajaa noin 2 – 2,5 tunnissa. Kulutettu aika riippuu ajovauhdistasi sekä muusta liikenteestä. Matkaa on noin 160 kilometriä.
Anconassa noin 60 kilometrin ja 1 tunnin ajomatkan päässä Pesaron rannasta on myös lentokenttä. Sinne en ole koskaan lentänyt enkä tiedä sen yhteyksistä ja hinnoista verrattuna Bolognaan. Kannattaa selvittää, sillä se on Bolognaa lähempänä.
Toisina syyskuun alun päivinä kävimme Cattolican rantahiekoilla ja silloin tirolilainen korkeanpaikan leirin kaipuu ohjasi meidät Gradaran keskiaikaiseen linnoituskaupunkiin, joka on ihan Pesaron lähellä.
Vaihda rantaloma syksyllä hetkeksi historiaan tutustumiseen. Sukella Paolon ja Francescan rakkaustarinaan, joka elettiin jo ennen Romeon ja Julian maailmankuulua tarinaa.
Käydessäsi Pesarossa tai Gradarassa mieti käymistä myös San Marinossa ja Urbinossa.
Tästä linkistä pääset Rantapallon sivuille artikkeliin San Marinosta. Siellä on lyhyt yhteenveto paikasta.
Tästä linkistä pääset Art Stories Youtube videoon, josta saat ensikuvaa Urbinosta
Pesaroon ja sen ympäristöön on helppo rakastua!
Lisää Italian kokemuksia olen kirjoittanut “Elämäni Paras Lomamatka | Etelä-Tiroli, Italia” – artikkeliin.
Klikkaa tuota artikkelin nimessä olevaa linkkiä ja jatka Italian nautintojasi!
Lisää Pesaron kuvia pienellä tarinalla löydät myös Facebook sivullani olevasta kuva-albumista. Sivulle löydät tässä blogissa olevan Facebook osoitteen kautta tai sitten suoraan tästä linkistä albumiin
Olipa kivasti kirjoitettu ja toteutettu postaus – tätä oli miellyttävä lukea 🙂
Kiitos Eveliina 🙂
Olen samaa mieltä Eveliinan kanssa 🙂 Kiva oli samalla lukea jostain aivan ventovieraasta kohteesta! Tosin Italila on muutenkin vielä koskematonta maaperää, joten en tunne sieltä mitään paikkoja. Mutta Pesarosta en ollut kuullukaan aiemmin. Ja tuo on totta, että off-seasonilla on hyvä matkustaa moneenkin paikkaan.
Kiitos 🙂 Sitten vain Pesaroon ja rannan kautta Italian road-tripille. Sen jälkeen on Italia hieman tutunpi:)
Kiireisimmän sesongin ulkopuolella on tosiaan hyvä matkustaa ja itsekin olen tykästynyt nimenomaan syksyyn mainitsemistasi syistä. Olisi kyllä pitkästä aikaa kiva itsekin lähteä reisssuun ja Italia voisi olla hyvä vaihtoehto. Saapa nähdä, onnituuko se tulevana syksynä.
Toivon, että pääset matkalle mieleisiin paikkoihin. Italia on aina hyvä vaihtoehto 🙂
Täällä Aurinkorannikollakin alkavat jo rannat täyttymään varjoista ja auringonottajista. Iloinen olen siitä, että voin pakata rantalaukkuni ja kävellä rantaan ilman kuvailemaasi parkkipaikan etsintäoperaatiota. Sesonkiaikana parkkipaikan löytämistä voisikin kutsua maailman kahdeksanneksi ihmeeksi! 🙂
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Mukavaa, toivotan lämpimiä hetkiä rannalle 🙂 Sesongin ulkopuolella on helpompi löytää kahdeksas ihme ja jossakin on se vapaa paikka 🙂
Juurikin niin ihanan Välimerimaista. Noista ranta tuoleista. Kreikassa saattoivat pulittaa jopa 25 euroa päivä vuokraa. Minusta se on aikapaljon… Toki sitten oli myös muitakin palveluita tarjolla.
Oltiin joskus Ateenan eteläpuolella ranta-alueella. Hotellimme lähialueella oli kaikki rannat maksullisia. Joissakin maksettiin jo portista alueelle astuttaessa. Lopuissa sai olla rantabaarissa, mutta rannalle mentäessä oli otettava tuolipaikka. Pian sen jälkeen käytiin Brasiliassa. Hiekkarantaa kilometritolkulla eikä ensimmäistäkään aurinkotuolirantaa. Aika toisenlaisia 🙂 Mäkin tykkään, että 25 euroa on paljon.
Kiva palanen italialaista tunnelmaa! Itse en oikein ole rantalomaihmisiä, mutta tuolla suunnalla voisi helposti yhdistää pari päivää auringonpalvontaa ja loput lomasta seikkailemista lähiympäristön kylissä ja kaupungeissa sekä luonnonpuistossa. Me ajettiin muutama vuosi sitten Pesaron ohi matkalla Anconan satamasta pohjoiseen ja kohti San Marinoa, mutta silloin oli vähän kiire ja rannikon tutkiminen jäi vähiin. No, ehkä seuraavalla kerralla sitten, Italiaan ihan varmasti palataan jossain vaiheessa hieman pidemmäksi aikaa!
Kiitos! Ei mekään rannalla kovin pitkään jakseta yhtäkyytiä oleskella. Ehkä pari tai kolme tuntia ja sitten jo jotain muuta. Siitähän nuo seudut on ihan mukavia, kun löytyy jotain muutakin kuin pelkkää hiekkarantaa. Me oltiin joku vuosi sitten pohjoisimmassa Italiassa kuukausi, koko loma. Se oli kyllä hieno ja rentouttava reissu. Tavallaan olemme sen reissun saavutuksena Tirolin maisemissa, nyt kylläkin Itävallan puolella rajaa. Tässä linkki elämäni parhaaseen lomareissuun tähän saakka, juuri tuohon kuukauteen Italiassa. Ehkä sieltä löytyy jotakin sytyttyvää vinkkiä https://finintirol.fi/elamani-paras-lomamatka-etela-tiroli-italia/
Kiva ja houkutteleva kuvaus rantakaupungista, josta en ollut edes kuullut aiemmin. Voisin kyllä hyvin lähteä lomailemaan näihin mielenmaisemiin. 🙂
Itselläni on myös jotenkin tullut tavaksi hankkiutua reissuille hieman pahimpien lomasesonkien ulkopuolella. Joskus tuli tehtyä näin ja huomasin, että ruuhkaa on paljon vähemmän. Itseäni alkaa liiallinen väenpaljous vähän ahdistaa. Saas katsoa miten paljon tämän korona-ajan väkijoukkojen karttelun jälkeen…
Kiitos hyvistä vinkeistä!
Kiitos ja olehyvä! Kiva, jotta löytyy jotain uutta. Juu ei se oikein lomaa ole jonossa ja ruuhkissa pönöttää. Voi olla tiedossa jonkinlainen ruuhkapiikki kunhan paikat pysyy auki ja reissulaiset rohkaistuvat enemmälti matkustamaan.
Hienosti kuvailtua rantatunnelmaa! Ja upeita kuvia! Varsinkin tuo syksyinen kuunsiltakuva. Mä vihaan kuumuutta, mutta nauttisin varmasti mukavan lämpimistä pimeistä illoista. Todella tunnelmallisen näköistä!
Kiitos! Noihin kuviin ei saanut oikein välitettyä kuun kokoa. Se oli kyllä komean näköinen ja iso, varsinkin ollessa vielä horisontissa. Tunnelma Pesarossa oli kyllä kohdillaan:)
Empä ole koskaan nähnyt noin paljoa aurinkovarjoja samassa paikassa! Tuollainen tuntuu jopa elokuvamaisen kaukaiselta 😀 ja se että nekin pitää vuokrata.. aikamoista, kuka edes voi valvoa että tuolista maksetaan! Hyvä kirjoitus taas kerran!
Kiitos! Varjoja kyllä riittää:) Tuo varjomeri on jaettu pienempiin kokonaisuuksiin ja niissä on omat palstan hoitajat. Heillä on yleensä rahastaja, joka kyllä ilmaantuu, kun alat makoilemaan rantatuolissa. On kyllä joskus käynyt niinkin, että ketään ei ole ilmaantunut rantamakoilulla. En tiedä oliko ilmainen tai sitten eivät vain huomanneet.
Cattolica ja Riccione ovet tuttuja, joten oli kiva lukea Pesarosta myös. Olisipa mukava päästä joskus takaisin näihin maisemiin. Me ihastuimme kovasti San Marinoon, joten ehdottomasti sinne kannattaa suunnata jos noin lähellä lomailee. Ja allekirjoitan täysin tuon, että sesongin ulkopuolella omat etunsa matkustamisen suhteen. Me aika usein sitä teemme jos lasten koulun kannalta vain onnistuu.
Vanhoja kivoja paikkoja on aina kiva nähdä uudelleen ja maailma on täynnä uusia ja upeita paikkoja 🙂
San Marinosta tuli yksi tarina matkani varrelta mieleen. Olin Italiassa työreissulla hyvin kauan sitten ja kävelimme pienellä porukalla San Marinon katuja mennäksemme syömään. Saavuimme suojatielle, jonka kohdassa liikennepoliisi suoritti liikennevalojen tehtävää. Yksi asiakkaista ihastui naispuoliseen poliisiin tiukassa univormussa sen verran, jotta intoutui kehumaan hänen ulkoista olemustaan muulle seurueelle. Hän kehui naisen kauneutta asiallisella ja säädyllisellä tavalla eikä mitenkään rivoilla kuolaposkella heitoilla.
Poliisi ohjasi autojen liikenteen loppuun ja kun meidän vuoro tuli ylittää tie hän näytti meille ystävällisesti hymyillen tietä. Meidän aloittaessa tien ylitystä poliisi sanoi hyvällä suomenkielellä “kiitos kehuista”. Asiaakkaan suu aukesi sen verran suurelle, jotta pelästyin leuan kolahtavan katukivetykseen. Meillä oli siinä tietä ylittäessä lyhyt aika sananvaihdolle ja selvisi, että poliisi oli Suomesta ja naimisissa italialaisen miehen kanssa. En enää muista mistä päin Suomea hän oli tai tuliko sitä edes maininneeksi. Mukavasti yllättänyt tilanne 🙂
Pingback: Elämäni Paras Lomamatka | Etelä-Tiroli Italia
Pesaro ei ole tuttu muuta kuin nimenä, siellä olevan Big Spheren olen sentään nähnyt muutamassa kaupungissa itsekin. On jotenkin samalla hauskan ja kauhistuttavan näköisiä noi rantojen aurinkovarjorivistöt, mutta kuten mainitsitkin, niin kannattaa mieluummin mennä lomaileen syksyllä sesongin ulkopuolella, jolloin vielä suomalaisille sopivat rantasäät paikallisten etsiessä pitkähihaisia vaatteitaan 😀
Noita Bid Spherejä on tosiaan muutama muuallakin. Pesaron alkuperäinen taitaa olla Roomassa. Itse en ole muualla niihin törmännyt.
Mukavuuttahan nuo rantatuolit ja varjot rannallaoleiluun tuo, mutta muuttaa rannat maksullisiksi sekä vie luonnollisuuden. Tosin varjojen ollessa hyvän värisiä on nekin omallalaillaan kauniita katsella.
Kylläpäs tuli uusi tuttavuus tässä vastaan ja oikein mielenkiintoinen ja ihanan oloinen paikka! 🙂 En ole Italiassa käynyt vielä koskaan, vaikka se toiveena oli jo viime vuonna, sillä ystävämme asuvat siellä. Tässä pääsi mukavasti rantatunnelmaan mukaan ja eilisen oman rantapäivän jäljiltä pystyn vielä haistamaan meren taustalla (johtunee ehkä omista bikineitä, heh) tukemaan tarinan tunnelmaa. Pienet paikat houkuttelevat aina! Täytyy tämä pitää mielessä tulevia Italian seikkailuja ajatellen. Upeita kuvia! 🙂
Kiitos, kauniista paikasta on kiva napsia kuvia! Sehän onkin kiva, kun on ystävät Italiassa niin voi heidän kauttaan tutustua Italiaan. Italia on täynnä hienoja paikkoja sekä hyvää ruokaa, joka ei syömällä lopu 🙂
Oon samaa mieltä että syyskuu on paras aika matkustaa. Silloin on myös edullisempaa, helposti bongaa hyviä hotellitarjouksia ja esim Kreikassa laivat halvempia (kun ei niin täysiä). Itse tykkään pienistä rantakohteista, tällaiset pitkät aurinkotuolirivistöt ei oo mua varten.
Kreikka on upea syksyllä. Pari kertaa oltu. Pienet ja luonnolliset rannat on meidänkin suosiossa.
Rantalomakohteet harvoin ovat meidän kokemustemme piirissä, mutta kivasti kirjoitettua kuvaustasi oli hauska lukea. Ihailin sitä niin, että tuli mieleen, että voisin kokeilla samantyyppistä juttua itsekin jossain. Eikä tuo kohde mitenkään huonolta kuulostanut, olihan siellä paljon muutakin kuin näyttävän näköisiä aurinkovarjorivejä. Kiitos! Aila
Kiitos ja olehyvä 🙂 Tuolla tosiaan on muutakin ja laajentamalla reviiriä Pesaron kaupunkirajan ulkopuolelle on vielä lisää 🙂 Kiva, kun tykkäsit tarinoinnista. Ilahduttaa aina kuulla, kun tarinat viihdyttävät 🙂