Tirolissa oli alle +10C lämpötila ja sateita luvattiin koko viikoksi, kun kesälomani toinen puolisko alkoi. Sopiva kesälomailmako? No ei ollut.
Pakattiin auto ja mietittiin mihin mennään. Ranskan ja Italian suunnalle luvattiin aurinkoa. Italiassa olemme olleet jo monellakin roadtripillä, joten lomareissuksi valikoitui Ranskan roadtrip.
Ranskan nähtävyyksiä emme ole paljoakaan kiertäneet katsomassa ja mielessämme onkin ollut jo monena vuotena Normandiassa käynti Mont Saint-Michel luostarisaarella. Se olisi jatkumoa jo käydyille parille muulle Arkkienkeli Mikaelille omistetulle erikoiselle katetraalille.
Uutena kohteena nousi esiin Rennes le Château kaverimme vinkistä ja sopivastihan se on ihan toisella puolella Ranskaa kuin Mont Saint-Michel. Ranskan roadtrip muodostuikin Ranskan ympäriajoksi.
Roadtrippiin mahtui Ranskan monia ”kasvoja”, kilometreittäin leveää hiekkarantaa, puoliksi hajonneita ja uinuvia kyliä, ehjiä ja kauniitakin kyliä sekä kaupunkeja, Pariisin loistavia bulevardeja, Louvreen kätkettyä historiaa, Maria Magdalenan legendaa, monumentaalinen Mont Saint-Michel luostarisaari sekä lähes kolmetuhatta kilometriä pääosin kaunista maisemaa.
Ranskan roadtrip yhteenveto
Ranskan roadtripin faktat ja kokemukset lyhyesti:
- Lähtö ja paluu Innsbruckin kupeesta Itävallasta
- Kesto 8 päivää
- Ajomatka noin 3500km, josta Ranskassa noin 2500km
- Tietullit Ranskassa noin 150 euroa
Lyhyesti tienpäällä koetusta sanoisin, että luonto on pääosin koko matkalla kaunista. Kaakkoiskulmalla kylät ja kaupungit ovat verrattain kauniita ja hyväkuntoisia, mutta mitä etelämmäksi ajettiin niin sen vähemmän kylät houkuttavat pysähtymään syömään tai kahville. Rakennukset ja ympäristöt ovat melko surkeassa kunnossa. Clairvauxin ympäristössä monet kylät ovat kuin haamukyliä, hajonneita rakennuksia, pellot kesannolla ja tuskin ketään liikkeellä.
Kylien kauneus ja rakennusten kuntoon paranee Ranskan puolivälin jälkeen, kun ajoimme länsipuolta pohjoiseen ja parani vaan pohjoista kohden. Ala-Normandiassa oli jopa niin kaunista, jotta sinne voi kyllä mennä uudelleenkin, ihan kuten Geneven alapuoliselle alueelle.
Tuntui, että moottoriteillä on hyvin harvakseltaan huoltoasemia tankata niin autoa kuin matkustajia. Huoltoaseman löydyttyä noin 70% tarjonnasta on kaikanlaista makeaa syötävää, kuten croissantteja, pullaa jne. Loput ovat wrappejä ja muuta leipää. Olen moneen otteeseen Ranskassa ihmetellyt, jotta missä on se kuuluisa ranskalainen keittiö. Se löytynee vain Michelin tähditetyistä ravintoloista sillä monissa “katutason” paikoissa ruoka on kutakuinkin suomalaisen huoltoaseman tasolla.
Kylien läpi ajettaessa kannattaa ottaa ajohidasteet tosissaan. Ne ovat sen verran korkeita ja jyrkkiä, jotta matalammalla maavaralla raapii varmasti etuhelmaa.
Ranskalaiset puhuvat edelleen hyvin vähän muita kieliä kuin ranskaa. Pääosin nuorempien sukupolvien kanssa ja suuremmissa hotelleissa pärjää englannilla. Monissa ravintoloissa ja pienemmissä majoitusyksiköissä on turvauduttava Google-kääntäjään.
Emme ole olleet suuria ranskafaneja, mutta tämä roadtrip avasi Ranskalle mahdollisuuden uusillekin käynneillemme. Ranskan nähtävyyksiä voimme siis käydä katsomassa vielä uudelleenkin sillä reissu oli enimmiltään positiivinen ja aurinkoinen.
Onko sinulla kokemuksia Ranskan roadtripistä tai mitä Ranskan nähtävyyksiä haluaisit suositella muille? Kerro kokemuksiasi kommentteihin bloginkirjoituksen lopussa.
Sisällysluettelo: Roadtripillä käytyjä Ranskan nähtävyyksiä
Mont Saint-Michel luostarisaari Ala-Normandiassa
Monumentaalisin varikkopysähdys Ranskan roadtripillämme oli Mont Saint-Michel luostarisaari. Saari on täynnä upeita rakennuksia huipentuen huipulla olevaan luostariin ja katedraaliin. Tänne kannatti ajaa etelästä pohjoiseen.
Paikka on erittäin suosittu turistikohde, joten sesonkiaikaan on hyvä varautua kansainvaellukseen. Olimme täällä syyskuun puolivälissä ja silloin oli kohtalaisen paljon kävijöitä, muttei tungosta. Hyvin mahtui ja jonot olivat suhteellisen lyhyitä. Muutama ryhmä tukki välillä kulkumme luostarissa, mutta niistä selvisi nopeasti eteenpäin.
Reitti ylös luostariin kulkee kapeita kujia pitkin ja matkalla on useita rappusia. Muutama henkilö tuli läähättäen saaren huipulla olevalle kirkolle. En kyllä luonnehtisi tätä raskaaksi nousuksi, mutta hyvä huomioida, että rappusia ja nousua on. Kujien varrella on ravintoloita ja matkamuisto- yms. myymälöitä, siis kaikkea mitä turisti tarvitsee.
Rakennukset ovat upeita ja tunnelma oli keskiaikaisen kutkuttava. Pystyin hyvin kuvittelemaan munkin lukemassa suuresta kirjastosalista tuomaansa tietokirjaa ja lämmittelemässä kohmeisia jäseniään julmetun kokoisen takan äärellä. Lukutaito ja tieto olivat jo tuolloinkin valtaa.
Sisältä luostari sekä kirkot ovat melko ”paljaita”. Niissä on muutamia patsaita sekä tauluja, mutta upeus on itse rakennuksissa niin sisällä kuin ulkona. Eikä näköalojakaan voi moittia ylhäältä luostarin terassitasolta.
Älä missaa terassitasoa ja luostaria! Reitti sinne kulkee kirkosta turistimyymälän läpi.
Me luulimme, että kirkko oli kaikki mitä saaren huipulla voimme katsella ja siten laskeuduimme portaat alas lippujen tarkastuspisteeseen. Minä ihmettelin enkelilleni portaita laskiessamme, jotta “tuolla muurien välissä kulkee ihmisiä, joten emme varmaan kaikkea nähneet”. Honeyllä oli tapansa mukaan kiire etenemään eikä juurikaan ihmettelyjäni kuunnellut.
Alas päästyämme tiedustelin lippuja tarkastavalta naiselta, jotta miten pääsemme tuonne muurien väliin ja onko ylhäällä vielä jotain muutakin nähtävää kuin kirkko. Vastaus oli lyhyt ja selkeä “puhu ranskaa”. No se siitä sitten, taas vahvistui käsitykseni ranskalaisten kyvyistä puhua muita kieliä.
Onneksemme vastaan tuli vielä nuori nainen, joka näytti kuuluvan henkilökuntaan. Kysyin saman häneltä ja hän valaisi meitä, jotta siellähän on vielä luostari, johon kuljetaan myymälän läpi. No, sitten teimme rapputreenit uudelleen.
Nuori nainen oli vielä sen verran aktiivinen asiakaspalvelija, jotta tuli meidän mukana varmistamaan, jotta hapan lipuntarkastaja päästää meidät takaisin sisään. Olisikohan itse Arkkienkeli Mikael lähettänyt nuoren naisen avuksemme.
Legendan mukaan arkkienkeli Mikael ilmestyi vuonna 708 pyhälle Avranchesin Aubertille, Avranchesin piispalle, ja käski häntä rakentamaan kirkon kalliolle. Näin lähti alkuun monia historian vaiheita kokenut Mont Saint-Michel.
Mont Saint-Michel ja sitä ympäröivä lahti on kirjattu UNESCO:n maailmanperintölistalle vuonna 1979.
Suosittelen käymään, mutta miten tänne sitten pääsee ja mitä on hyvä huomioida?
- osta lippu ennakkoon, varsinkin sesonkina. Tästä linkistä ostoksille
- omatoimiselle kierrokselle oleva lippu on voimassa vain varatulla aikavälillä
- varaa aikaa riittävästi parkkipaikalta lipun tarkastukseen siirtymiseen
- meillä kului aikaa parkkipaikalta katetraalin lippujen tarkastukseen saaren yläosiin noin 1,5 tuntia
- bussijonossa tuosta ajasta kului noin 45 minuuttia, sillä aamulla ei ollut kovin montaa bussia ajossa
- parkkipaikalta voi myös kävellä saarelle. Kävelyajaksi ilmoitetaan 35 minuuttia ja matkaksi 2,9 kilometriä
- bussin ajomatka kestää noin 5-10 minuuttia. Me menimme bussilla.
- takaisin tullessa oli jo enemmän busseja ajossa, jo jonotus kesti vain noin 5-10 minuuttia
- yövyimme Pontorsonissa, joka on kaunis pikkuinen kaupunki riittävän monella ravintolavaihtoehdolla
- Pontorsonista oli noin 10min ajomatka parkkipaikalle
Rennes le Château, kätkettyjä salaisuuksia
Ranskan roadtrip vei meidät myös Rennes le Châteauhin, jonka historiaan liitetään Pyhä Maria Magdala, isä Saunière, kultakuume ja muuta mystiikkaa. Paikassa on sitä jotain, sillä onhan siitä tehty yli 700 kirjaa ja lukemattomia tv- ja elokuvadokumentteja.
Näitä kukkuloita ovat tallanneet jo dinosaurukset ja Rennes le Châteaun museossa onkin jäänteitä dinosauruksen 70 miljoonaa vuotta vanhoista munista, joita alueelta on löydetty. Enemmän dinosauruksista löytyy dinosaurusmuseo d’Espèrazasta (Musèe des Dinosaures d’Espèraza).
Neoliittiset löydöt, kuten piikiviveitset ja kaiverrettu hiekkakivilohko osoittavat, että ihmiset ovat asuneet Rennes le Châteaun alueella ehkä jopa 10 000 vuotta. Mieletöntä, eikö vain. Tuosta ajasta nykyaikaan mahtuu jo monia tarinoita.
Kaupungin, tai nykyään kommuunin, juuret ovat 500-luvulla perustetussa Rhedaan linnoitetussa kaupungissa, jonka visigootit perustivat. Carcassonnen Pierre II kunnosti 1300-luvulla linnoitukset ja siten vuonna 1170 tuhottu kaupunki kasvoi sekä vaurastui jälleen. Espanjalaiset valloittivat kaupungin ja jättivät pystyyn vain Pyhälle Maria Magdalenalle pyhitetyn muinaisen kirkon, Rennesin herrojen linnan ja muutaman talon. Vuosi 1362 merkitsi loppua Rhedaan kaupungille, josta muodostui myöhemmin Rennes le Château.
Näiden sotaisten tapahtumien jälkeen paikka oli pitkään muulta maailmalta unohduksissa. Sitten vuonna 1885 saapui Isä Saunière, pappi, joka muokkasi kylälle uuden tulevaisuuden. Legenda löydetystä aarteesta sai alkunsa, sillä Isä Saunière oli tavallinen pappi eikä rikas aatelinen ja siitä huolimatta hänellä oli varaa korkeatasoiseen rakentamiseen tällä kukkulalla. Legenda kertoo, että hän löysi Ritarien kiven, jonka alta kerrotaan löytyneen ruukullinen kultakolikoita sekä rei’än lävistämä kallo.
Marie de Nègre d’Ablesin (1714-1781) nimi toistuu usein Rennes le Châteaun tarinassa ja liittyy läheisesti aarrelegendaan. Marien nykyään kadoksissa olevan hautakiven muistokirjoitus on yksi legendan avainelementeistä. Kirjoituksen oletetaan sisältävän koodattua kirjoitusta, joka olisi johdattanut isä Saunièrin aarteen jäljille.
Hautakivestä on olemassa kopio ja se on nähtävissä Rennes le Châteaun museossa. Jotkut tutkijat uskovat, että juuri ennen kuolemaansa Marie de Nègre d’Ables uskoi isä Bigoulle arvokkaan salaisuuden, jonka pappi pyrki välittämään koodatussa muodossa Marien hautakiven muistokirjoituksessa. Kirjoitus on täynnä poikkeavuuksia.
Sata vuotta myöhemmin isä Saunièren suorittaessa kaivauksia hautausmaalla, hän keskittyi juurikin Marien hautaan. Mitä hän etsi ja löysikö hän etsimänsä? Löysikö hän pilariin kätketyn aarrekartan ja sen avulla aarteen?
Saamiemme tietojen mukaan läheinen Bugarach-vuori olisi paikka, jossa on tehty erityisen paljon UFO-havaintoja. Meillä ei ollut aikaa käydä asiaa toteamassa, sillä oli ehdittävä kirjautumaan sisään seuraavaan majoituspaikkaan. Toisaalta, tiedä vaikka olisimmekin päässeet maan ulkopuoliseen majoitukseen mikäli olisimme vuorelle patikoineet. Ranskan roadtrip olisi muuttunut galaktiseksi seikkailuksi.
Ehkäpä taiteilija Urs Zimmerman oli käynyt vuorella ja tavannut jotain maan ulkopuolista, sillä suuri osa hänen tekemistään Rennes le Châteaun ulkotilojen patsaista muistutti enemmän ja vähemmän heille tuttuja muotoja.
Tänne ostimme lipun paikanpäällä. Saavuimme noin klo 10.00 aikaan ja silloin oli hyvin parkkitilaa eikä ruuhkia ollut myöhemminkään.
Pieni yksityiskohta vielä tähän loppuun on, että Rennes le Château esiintyy elokuvassa Da Vinci -koodi, jota tähditti Tom Hanks. Mielenkiintoinen leffa ja kirja.
Saintes-Maries-de-la-Mer, Maria Magdalenan jalanjäljillä
Kirkollinen perimätieto kertoo kolmen Marian rantautuneen tänne veneellä 45jkr. Maria Magdalena, Maria Salome (kirkollisen perimätiedon mukaan Jaakobin ja Johanneksen äiti) ja Kleopaksen vaimo Maria Jakobe (joidenkin varhaiskristillisten lähteiden mukaan Neitsyt Marian sisar) (lähde Wikipedia). Kylän nimi “Pyhät meren Mariat” tulee Pyhistä Marioista, jotka saapuivat mereltä.
Minua häiritsi Marioiden lukumäärä verrattaessa Wikipedian tietoa kirkossa oleviin tauluihin ja jopa tauluja keskenään. Kirkossa oli monia tauluja, joissa veneessä on kaksi naista ja joissakin on kolme. Kolmas oli monesti maalattu pienemmäksi tai istumassa ilman sädekehää. Olisiko niin, että kirkonherrat ovat ajatelleet vain kahden Marian olleen pyhiä ja heidät on nostettu legendan keskiöön?
Provencen perinne puolestaan kertoo, että pyhät Mariat ja pyhä Sara ajettiin pois Palestiinasta Bethanyn perheen kanssa: Martan, Lasaruksen ja Maria Magdaleenan sekä joidenkin opetuslasten kanssa. Pienellä veneellä ilman purjetta ja airoja he ylittävät Välimeren ja saapuivat Camarguen rannikolla olleeseen pieneen satamaan.
Rannalla, jolle he saapuivat, Pyhät polvistuivat maahan kuin alttarille. Heidän rukouksistaan vesilähde purskahti ulos hiekasta. Yhä tänä päivänä voimme nähdä raikkaan veden lähteen, joka syöttää vettä Saintes-Maries-de-la-Merin kirkon keskustassa olevaan kaivoon. En tiennyt tätä tarinaa kirkossa ollessamme, sillä käänsin sen ranskankielisestä tekstistä, jonka kirkosta löysin. En siis osannut etsiä kyseistä lähdettä.
Pyhät Maria Jakobè ja Maria Salomè, päättivät jäädä tähän paikkaan ja kohottautua henkisesti niin paljon kuin mahdollista. Heidän toverinsa lähtivät evankelioimaan alueelle. Pyhä Sara jäi Marioiden luokse. Elettyään muutaman vuoden rukouksessa Marie Jacobè kuoli ensin ja Maria Salomè seurasi häntä muutamaa kuukautta myöhemmin. Heidät haudattiin lähelle lähdettä pieneen oratorioon, nykyisen kirkon paikalle. Pyhä Sara liittyi heihin myöhemmin (lähde ranskankielinen teksti kirkossa).
Kirkon tauluista näyttää siis unohdetun välillä enemmänkin henkilöitä kuin vain yksi Maria.
Kylän keskellä oleva kirkko Sanctuaire Des Saintes-Maries-de-la-Mer on pyhitetty Pyhille Marioille ja se on myös pyhiinvaelluspaikka romaneille Pyhän Saaran johdosta.
Romanien pyhiinvaelluksen kerrotaan alkaneen 1800-luvun puolimaissa. Romanit saapuvat kaikkialta Euroopasta joka vuosi toukokuussa kunnioittamaan suojeluspyhimystään, Saaraa (Sara), “Mustaa neitsyttä” (lähde Wikipedia).
Pyhiinvaellus näkyy kirkon alakerrassa lukuisina kuvina ja kynttilöinä Saaran patsaan ympärillä.
Kirkon ulkopuolella oli myös nyt romaneja myymässä jotain ja pari kauppaakin näkyi myyvän romanityylistä vaatetusta. Ei sellaisia raskaita kansallispukuja, kuin me Suomessa näemme. Nämä olivat kevyempiä, hieman hippihenkisiä, kesäisen kauniita vaatteita.
Erittäin viehättävä pieni kylä eteläisen Ranskan rannikolla Montpellierin ja Marseillen välissä. Mukava paikka pysähtyä Ranskan roadtripillä vaikka pidemmäksikin aikaa.
Kylään saavuttaessa on myös lukuisia hevosfarmeja, jotka näyttävät järjestevän hevossafareita ja majoitusta.
Todella mielenkiintoinen mahdollisuus nähdä maastoa valkoisen hevosen selästä. Tiedä vaikka Pyhät Mariat olisivat käyttäneet liikkumiseen näitä kauniita valkoisia eläimiä.
Carcassonne, keskiaikainen kaupunki ja linnoitus
Carcassonne on hyppy suoraan keskiaikaan, jolloin hevosten kaviot kopisivat katuun ja ritarien ollessa “Ranskan roadtripillä”. Nykyään voit kävellä kaupungin kapeita katuja astumatta hevosen lantaan ja nauttia kahviloista tai monenmoisista myymälöistä ilman ritarien mittelöitä.
Kukkulalla, jossa Carcassonne sijaitsee, on ollut linnoitettu asutus jo esiroomalaisesta ajasta. Nykyisessä muodossaan se on upea esimerkki keskiaikaisesta linnoituksesta, jonka massiiviset puolustukset ympäröivät kaupunkia suojaten sen asukkaita vihamielisyyksiltä.
Kaupungin muurien sisään ja goottilaiseen katetraaliin pääsee ilmaiseksi, mutta linnoitukseen on pääsymaksu. Pääsymaksua vastaan pääset kiertämään linnan huoneita ja kaupunkia kiertävää muuria. Täällä, kuten Mont Saint-Michelin luostarissa on paljon paljaita kiviseiniä.
Tämä Ranskan nähtävyys on linnoitettu keskiaikainen kaupunki rakennuksineen ja itse linnoitus, johon pääsee hyvin tutustumaan itseohjatulla kierroksella opastetauluissa kerrotun historian avulla. Tekstit ovat myös englanniksi. Opastetauluissa kerrotaan linnoituksen osista ja niiden historiallisesta käyttötarkoituksesta.
Carcassonne rakennuksineen on hieno kokonaisuus kokea ja katsella ja se on listattu myös UNESCO:n maailmanperintölistalle, mutta omaan makuuni siellä saisi olla hieman enemmän rekvisiittaa, eikä vain paljaita kiviseiniä.
Täällä kannattaa käydä samalla Ranskan roadtripillä, kun kaasuttelet Rennes le Châteaun kukkuloilla katselemassa Ranskan nähtävyyksiä.
Ostimme linnoitukseen liput kaupungin portin jälkeen olevasta turisti-infosta.
Louvre, uskomattoman upea taidemuseo
Louvre on varmasti niitä Ranskan nähtävyyksiä, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Se on upein taidemuseo, jossa olen elämässäni käynyt, seuraavana taitavat tulla Berliinin museosaari ja Torinon Egypti museo. Louvresta tuli yksi Ranskan roadtrippimme huippupaikkoja Mont Saint-Michelin ja Rennes le Chateaun kanssa.
Emme olleet suunnitelleet Louvressa käyntiä vaan se tuli mieleen päivää aikaisemmin, kun suunnittelimme seuraavaa pysähdyspaikkaa ja löysimme Château Monte-Criston linnan kohteeksemme.
Louvressa on loputtomasti patsaita, tauluja ja sisustettuja tiloja sekä elementtejä upeissa rakennuksissa. Täällä saimme lopulta ihailla riittävästi ”rekvisiittaa”, jota ei Mont Saint-Michelissä tai Carcassonnen linnoituksessa ollut.
Mikä parasta, täällä ei olla mustasukkaisia taiteesta ja sitä saa kuvata! Siitä 10, tai no ei pihistellä vaan annetaan 100 pistettä Louvrelle. Kiitos Louvre!
Aloitimme Louvren keskellä olevan pyramidin pohjoispuolella olevasta rakennuksesta, jota kartalla nimitetään “Richelieu”. Siinä osassa on pohjois-eurooppalaista ja ranskalaista taidetta sekä Lähi-Itää. Astuessamme sisään kohtasimme suuret hallimaiset huoneet upeine ja valtavine jumalpatsaineen. Piti oikein pysähtyä, vetää henkeä ja huokaista “vau, upeaa”.
Louvren pohjoisosassa aamulla oli hyvin tilaa ja kuvia sai otettua ilman suurta ihmismassaa patsaiden ympärillä. Ajattelin, että täällähän on mukavan väljää ja rauhallista. Tilanne muuttui, kun pääsimme rakennuksen eteläsiipeen, kaikki olivatkin siellä. Täällä on italialainen taide, Mona-Lisa ja muutama muukin vetonaula.
Louvreen ostimme liput paikanpäältä, sillä verkko-ostos ei onnistunut sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Soitimme etukäteen edellisenä iltana ja kysyimme tilannetta, jolloin virkailija rohkaisi meitä tulemaan ja ostamaan lipun paikanpäältä. Menimme heti avaamisen aikaan, jolloin lipun ostaneilla oli jo pitkähkö jono, mutta me liputtomat pääsimme ostoksille ilman jonoa.
Tästä linkistä pääset Louvren sivuille tutustumaan paikkaan ja lippuostoksillekin tarvittaessa.
Kannattaa olla heti avaamisen aikaan paikalla sillä paikka on valtava ja siellä on paljon nähtävää. Päivä on pitkä mikäli katselet kaikkea ja me emme havainneet ravintolaa museon sisäalueella, jonne pääsee lippujen kanssa. Pohjoisessa siivessä löysimme parvekkeella olevan kahvilan, jossa kävimme syömässä sämpylät ja nauttimassa kahvit. Jälkikäteen löysin kartalta maininnan ravintolasta, joten ehkä siellä sittenkin on lounastakin.
Syö kuitenkin tukeva aamiainen ennen kierrokselle lähtöä ja tutustu vaikka karttaankin etukäteen, jota me emme tehneet.
Tavattiin muuten Mona Lisakin, monen muun mukana.
Château de Monte-Cristo, maallinen paratiisi pienoiskoossa
Yksi Ranskan roadtrippimme aikana löytyneistä Ranskan nähtävyyksistä on Château Monte-Criston linna. Tämä ei varmasti ole kaikkien tuntema Eiffel-torni tai Louvre, vaikka onkin kuuluisan ranskalaisen kirjailijan kodikseen rakennuttama linna. Ehkä saat tästä uuden vinkin Ranskan nähtävyyksistä.
Kirjailija Alexandre Dumas halusi 1846 kotinsa olevan englantilaistyylisessä puistossa, jossa on luolia, kalliota ja lampia. Hän halusi paikan maalta, jossa hänellä olisi rauha kirjoittaa. Ymmärrän hyvin Dumasia.
Niinpä hän rakennutti itselleen Ranskan Le Port-Marlyyn, Pariisin lähiöön, pienen linnan, joka on nykyään listattu historialliseksi muistomerkiksi. Linna melkein katosi uudisrakentamisen alle 1969, mutta kolme kaupunkia pelasti sen kirjailija Alain Decauxin aloitteesta ja näin vanhan Ranskan nähtävyyksiä säilyi meille jälkipolville.
Dumas kuvaili kotiaan “maalliseksi paratiisiksi pienoiskoossa”. Puutarhassa on hänen pyynnöstään renessanssityylinen linna, jossa on uusgoottilainen paviljonki Château d’lf, johon kirjailija eristäytyi työskentelemään. Julkisivuille on kaiverrettu 88 nimeä hänen teoksistaan.
Château d’If pelastettiin rappeutumasta vuonna 1973. Ensimmäinen sisä- ja ulkokoristeiden entisöinti suoritettiin vuonna 1997. Vuonna 2016 tehtiin toinen kunnostus kattoon, puusepäntöihin, lasimaalauksiin, veistoksiin ja niin edelleen, jotta se vastaisi mahdollisimman lähelle Dumasin ajan todellisuutta.
Paikka avattiin yleisölle 1994 ja nyt saamme nauttia päälinnasta, puutarhasta pienine luolineen ja puutarhassa olevasta pienestä renessanssilinnasta. Kaikki on riittävän hyvässä kunnossa menneiden tarinoiden ihasteluun.
Dumas oli tuottelias kirjailija ja hänellä oli myös teatteri ja sanomalehdet pyöritettävänään. Itselleni entuudestaan tuttuja teoksia olivat Monte Criston Kreivi ja Kolme Muskettisoturia, mutta vasta täällä ymmärsin kuka tarinat on kirjoittanut.
Château de Monte-Criston puutarhassa oleva renessanssilinna oli mielestäni jopa herkullisempi kuin itse päälinna. Puutarhan linnaan ei pääse sisälle sillä tilojen pienuus ja turvallisuusvaatimukset estävät sen. Lasiovet antavat kuitenkin mahdollisuuden katsoa pohjakerroksen työhuoneeseen, jossa Dumas kirjoitti.
Renessanissilinnan sisällä näet Dumasin kalustetun työhuoneen, jossa on myös Bernadette Villardin puku Francis Perrenille, joka näytteli Alexandre Dumasin roolia näytelmässä Signè Dumas vuosina 2003 ja 2004 Marigny teatterissa Pariisissa.
Päälinnassa on muutamia sisustettuja huoneita, jossa on Dumasin kirjallista tuotosta ja muuta esineistöä.
Tänne ostimme liput sisään tullessa.
Muista myös välipäivät pitkällä Ranskan roadtripillä
Fyysisen nautinnon ja omien “akkujen” lataamisen kannalta päivän tallustelu ja pötköily pehmeällä hiekalla ilman autoa oli huippupäivä. Hieman tuulinen, joten hienoa heikkaa oli sitten ihan joka paikassa.
Ilman ja merenkin lämmöt olivat kohdallaan, joten kuljettajan akut lataantuivat aurinkovoimalla verraittain tehokkaasti. Tästä oli hienoa lähteä etelästä kohti pohjoista akut lataantuneina. Muista siis huiliakin roadtripillä, jottei ilmapiiri kiristy!
Vinkki: Ota hiekkarannalle vaikka tuubihuivu mukaan tuulisen päivän varalle, niin ei täyty korvat hiekasta.
Toinen vinkki: Hyppää autoon ja lähde Ranskan roadtripille, tai vaikka Italiaan
Onko sinulla kokemuksia Ranskan roadtripistä tai vinkkiä mitä Ranskan nähtävyyksiä kannattaa käydä katsomassa? Kerro kokemuksiasi vapaasti kommentteihin bloginkirjoituksen lopussa.
Lue tästä ideoita Italian roadtrippiin ja matkakohteisiin. Hyppää ratin taakse ja aja lämpimään Italiaan tarinan, kuvien ja videonvälityksellä: Italian road trip | 10 päivää mystiikkaa, rantoja ja aurinkoa.
Italian roadtripillä ajamme pohjoisesta itärannikkoa alas, sieltä länsirannalle ja takaisin pohjoiseen.
Tutustumme Alberobellon erikoisiin töttörötaloihin, Amalfin rannikkoon, Vesuvion tulivuoren tuhoamaan Pompeijin kaupunkiin ja moniin kiinnostaviin paikkoihin.
Paljon kiinnostavaa historiaa ja tarinoita 🙂 Upea reissu teillä on ollut. Ranskasta on koettu ehkä juur se Eiffeli ja Disney Land. Olisi paljon muuta koettavaa ja ihmeteltävää tarjolla. Näitä kertomuksia ja postauksia on ilo lukea.
Oli kyllä historian tarinoiden puolesta mielenkiintoinen Ranskan roadtrip. Kannatti lähteä ja ehkäpä Ranska saa vielä uudenkin tilaisuuden saada meidän lomareissulle maaperälleen.
Kiva, jotta tykkäät kertomuksista ja postauksista, se lämmittää sydäntäni 🙂
Tehän kiersitte Ranskaa todella kattavasti. Chamonix on ainoa paikka Ranskassa, jossa olen käynyt. Maa kuitenkin kiinnostaa, ja luulen, että siellä.on paljon kivoja paikkoja. Joskus Road tripille sinne.
Juu, tehtiin Ranskan ympäriajo ilman polkupyöriä. Fillarilla olisi liian raskasta, mutta autollahan tuo menee mukavasti 🙂
Ranska on iso maa, joten varmaan löytyy kaikille mainioita nähtävyyksiä ja paikkoja.
Upea kattava postaus kiitokset. Kyllähön Tirolista niin helppo lähteä roadtripille, tulen ihan vihreäksi kateudesta. Teillä oli aika sama reitti kuin meillä. Me fiilisteltiin enemmän kyliä. Tässä linkki meidän postauksiin, jos joku lukijasi haluaa tsekata myös: https://www.maailmakotina.fi/?s=Ranska . Niin ja Ranskassa saatiin suht pahaa ruokaa. Iltaisin raflat oli aina täynnä kun ei ollut meillä varauksia.. Briteissä saatiin oikeasti hyvää ruokaa ja raflat auki itselle oikeaan aikaan.
Ole hyvä ja teilläkin on ollut hieno matka, mitä olen somessa seurannut. En muista olenko blogista lukenut, mutta käyn kyllä lukemassa.
Tuo ranskalainen keittiö alkaa näyttäytymään minulle markkinakoneiston tuotokselta. Normaali rafloissa ei mainittavaa ruokaa ole. Olenkin kirjoittanut pariinkin otteeseen, jotta Puolassa saa syödä paljon paremmin tavallisissa ravintoloissa kuin Ranskassa. Michelin tähditetyissä olen joskus kauan sitten käynyt ja toki siellä on upeita makuja, mutta niin on muissakin maissa. Lopputulemani on, jotta sellaista kuin “ranskalainen keittiö” ei ole olemassakaan. On vain huippu kokkeja, jotka on koulutettu Ranskassa.
Saman markkinakoneiston luoma illuusia kuin upea Eiffel-torni, joka on kasa metallipalkkeja likaisen puiston laidalla.
Kävin lukemassa ja katsomassa upeat kuvat. Käykää muutkin katsomassa ja lukemassa upeasta Île de Rè:n saaresta.
Meillä oli myös suunnitelmissa käydä saarella, mutta aikataulusyistä emme sinne ennättäneet. Onneksi Marin seurue kerkesi, joten nyt pääsette saaren tarinaan.
Kiva, että kirjoitat Ranskasta. Maa on jäänyt melko vähäiselle. Pariisista kirjoitetaan ja sitten muusta ei juurikaan.
Mont Saint-Michel luostarisaari on ollut kiinnostuksen kohteena joskus vierailla, ja tässä tuli hyviä vinkkejä siihen. Tuo ranskalaisten arroganttisuus on harmittavan yleistä, ja muutamissa pienemmissä paikoissa ravintolassa tarjoilija ei suostunut myymään mitään ja lähti pois kun emme puhuneet ranskaa. Tämä taisi olla Laonin kaupungissa. No ei saanut ravintola meidän rahoja. Toisaalta taas Etelä-Amerikassa olisi pitänyt puhua espanjaa (jota en myöskään puhu), mutta aina kaikki onnistui “käsillä puhuen” tai pyrkivät ymmärtämään turistin tarpeita ja näin aina saatiin hommat järjestymään. Todella kalliit nuo tietullit Ranskassa – 150 euroa!
Kiva, jotta sait vinkkejä. Itse en oikein löytänyt tietoa, jotta kuinka paljon aikaa menee esim. parkkipaikalta lippujen tarkistukseen. Se olisi ollut hyvä tieto edes “hehtaarin” tarkkuudella, koska liput on voimassa tietylle aikavälille.
Maailmassa olisi hyvä olla kaikilla sama toinen kieli, niin sillä korjaantuisi paljon väärinymmärryksiä.
Kalliit on tietullit, ihan kuten Italiassa. Täätä Innsbruckin kupeesta, kun ajaa Riminille ja takaisin niin 100 euroa joutuu maksamaan tietulleja.
Joskus ajattelin, että Sveitsissä on kallista, kun pitää ostaa heti koko vuodeksi. Hinta on luokkaa 50 Euroa. Ranskassa ja Italiassa sillä ei pitkälle motaria pääse. Saksa, Itävalta ja Sveitsikin on siinä mielessä hyviä roatripille, jotta ei tarvi kokoajan olla lampakko ojossa.
Joku tuollainen kierros pitäisi meidänkin tehdä – juuri listailin vähän tarkemmin alueita eri Euroopan maissa ja juuri Ranskassa on aika paljon valkoista. Ajaminen ei oikein innosta, mutta juurikin Ranska voisi olla maa, jossa aika paljon voisi tehdä matkaa myös julkisilla.