Miten kahvi oikeastaan tulee elämäämme
En muista missä vaiheessa lapsuutta tai varhaisnuoruutta kahvi tuli elämääni. Sen muistan, että perheessä kahvi maistui kaikille. Mumman muistan juoneen monet kahvit päivän aikana. Ehkä minä opettelin sen, koska kaikki muutkin sitä joivat. Tai sitten ei tarvinnut edes opetella sillä muistan aina sen maistuneet hyvältä. Ehkä vain aloin juomaan.
Nuoruusvuosina kahvittelu oli yksi ajanvietetapa kavereiden kanssa. Oli kiva tehdä yhdessä jotain. Kävin ammattikoulua Seinäjoen keskustan kupeessa (linkin videossa Seinäjokea sellaisena kuin se oli tuohon aikaan) ja kaverit tulivat joskus kaupunkiin koulupäivän päätyttyä. Mentiin kaduille ja kauppoihin kuljeskelemaan ja nuopparille lätkimään pingistä. Ei me aina kaupungilla notkuttu, mutta yksi iltapäivä oli sellainen, jolloin ei kaupungilta jääty pois muuta kuin pakottavista syistä.
Torstaisin, niin muistelen, meillä oli bingopäivä. Ei me nuoret bingoon toki pelin takia menty, meillä oli muut syyt. Pelaaminen oli ”vanhusten” hommaa. Me saapasteltiin aina suoraan samovaarintapaiselle termoskannulle ja laskettiin kahvit pahvikuppiin. Kaveriksi jäi käteen aina muutama siivu pehmeää pullapitkoa. Oli se sitten hyvää, pulla kruunasi kahvihetken. Kiitos kaikille sen aikaisille Seinäjoen bingoille herkullisista ilmaiskahveista.
Myöhemmässä vaiheessa vaurastuin sen verran, jotta pääsin ensimmäisen kerran oikeaan kahvilaan ”Veijo Esson baarin” sijaan. Sen romanttinen sisustus ja oikeat pöytäliinat pöydissä sekä taustalla soiva musiikki rauhoittivat asiakkaat sopivaan tunnelmaan.
Eihän tuohon aikaan ollut hienossa kahvilassakaan sellaista yli kahdenkymmenen erilaisen kahvin listaa kuin nykypäivänä Starbuckissa tai jopa ABC -huoltamolla. Löytyi sieltä sentään jotain erikoisempaa kuin ”iso kahvi” ja ”pieni kahvi”. Sitäpaitsi nuo kaksi vaihtoehtoa maistuivat Veijo Essolla ihan samanlaiselta.
Otin siinä oikeassa kahvilassa ”ison kahvin” jonkun pullan kanssa. En tiennyt oikein muutakaan ottaa, kun niillä muutamalla muulla vaihtoehdolla oli niin vaikeat nimetkin. Voi tottelemata kun oli hyvää. Ihan toisenlainen ”iso kahvi” kuin huoltoaseman baarissa. Pullakin oli kuin pumpulia ja taustalla soi pianomusiikki.
Älkää lukijat hämääntykö. En tietenkään muista tarkalleen ensimmäisiä kahvilakokemuksiani. Tämä oli tarinallistettu historia, joka on hyvinkin voinut olla näin.
Nautiskelimme kahvit jälkiruoaksi vietettyämme rentouttavan hetken turkoosinvärisellä Blaue Quelle -lähteellä Itävallan Erl:in kylässä. Saimme myös maittavaa itävaltalaisten pientuottajien jäätelöä. Pääset matkaamaan paikan tunnelmaan tästä linkistä “Blaue Quelle, luonnon energiaa Tirolissa”. Kahvi onkin yksi parhaista jälkiruoista joita tiedän. Yksinkertainen ja kevyt.
Miksi yleensäkään juomme kahvia
Kahvihan on nautintoaine, joten sitä juotaneen ainakin nautinnon vuoksi. Mikä sitten tekee sen nautinnon? Onko se kahvin maku, seura vai syy saada jotain makeaa sen kanssa? Antaako ympäristö hetkelle nautinnon? Vai onko lopulta vain opeteltu tapa?
Tapa ja piriste
Ollessani monia vuosia myyntityössä imin kahvia itseeni kuin sieni. Tuohon aikaan sen juonti oli minulle suurelta osin tapa. Miettiessäni ratkaisuja ja laskiessani tarjouksia asiakkaille hain aina kahvimukillisen tarvitessani lyhyttä mietintäkatkoa. Toisinaan niitä katkoja tarvitsi sen verran, jotta jo tutuksi tullut termoskannukin pahoitteli tyhjyyttään äänekkäästi “plöristen”. Ei sillä, ei se enää hyvältä olisi maistunutkaan seitsemännen mukillisen jälkeen.
Kahvin määräkin on toki merkityksellinen. Ei sitä kuitenkaan litrakaupalla tarvitse olla, mutta yksi espresso ei minua tyydytä. Se liittyy hetken pituuteen. Minulle kahvihetki pitää kestää vähän kauemmin kuin kielenkärjen kostuttaminen nukkekodista otettuun miniatyyrikuppiin.
Tämä Kaisertalin kahvihetki oli siinä hetkessä täydellinen. Kahvia oli sopiva määrä, maisemat henkeäsalpaavat, päivä lämpeämässä pyyhkien aamukastetta kalusteista. Toki piirakkakin oli maistuvaista, sen tiesi “puolimiljoonaa” mehiläistäkin. Tästä linkistä pääset patikkareissulle upeaan Kaisertaliin: “Kaisertal oli Itävallan viimeisin asuttu laakso ilman tieyhteyttä”
Kahvilla kerrotaan olevan myös piristävä vaikutus. Monet sanovat, että eivät voi illalla juoda sitä tai muuten ei saa nukutuksi. Aamulla toisin päin. Ilman kahvia ei herää.
Minulle se ei ole koskaan toiminut piristeenä vaan enemmänkin nautintoaineena ja tekemisenä, tapana.
Aamukahvi luo minulle rauhallisen tunnelman ja hetken aamuun. On rauhoittavaa aloittaa päivä hyvän aamiaisen päätteeksi nautitulla kupposella. En tunne sen piristävän, mutta ilman sitä hetkeä päivä ei lähde mukavasti käyntiin.
Kahvi on minulle selkeästi mieleen vaikuttava tapa. Keino pysähtyä, miettiä, nauttia ympäristöä katsellen ja samalla kahvia maistellen. Siten tuollainen hetki voisi hoitua myös ilman itse kahvia. No, ehkäpä ei sittenkään sillä kyllä itse kahvillakin on väliä. Sen maku on osa nautintoa.
Kahvi nautintoaineena
Vuosia sitten rajoitin tietoisesti kahvin juontia. Eihän sitä vatsakaan kestä kahta pannullista päivässä seitsemänä päivävä viikossa ja vuositolkulla. Siitä muodostui sitten pääasiassa nautintoaine. Maku on parempi hieman pienempinä kerta-annoksina ja harvemmin juotuna. Minulle sopiva kertojen määrä on aamulla ja lounaan jälkeen. Matkoilla juon yleensä myös iltapäivällä. Kerta-annoksena en ylitä kahta mukillista sillä silloin makunautinto häviää.
Kahvinautintoaan voi lisätä leivonnaisella, joka yleensä on makea. Suolainenkin välipala sopii, mutta itse syön ensin suolaisen ja vasta sen jälkeen juon kahvin. Monesti juon vain pelkän kahvin, mutta erityisesti matkoilla haluan maistaa paikallisia leivonnaisia. Näin pääsee mukavalla tavalla tutustumaan paikallisiin makuihin.
Erilaisia kahviannoksiahan on lukematon määrä. Uusia elämyksiä saa maistelemalla aina jotain erilaista mikäli käy kahvilassa. Luonnollisesti kotonakin voi tehdä erilaisia paahtoja, kahviannoksia ja ties mitä, mutta silloin asiaan pitää paneutua jo ihan toisella syvyydellä kuin kahvilaan mennessä.
Kahviloissa on joskus mitä ihmeellisempiä kahvikokemuksia ja annoksia kuten Kitzbühelissä olevassa Pano kahvilassa, jossa kävimme päiväkahvilla vaimon kanssa. Kokemuksena ottamani piirakka todella kauniissa Kitzbühelin vanhassa kaupungissa oli ihmeellisen hyvää ja suussa sulavaa.
Tässä kahvilassa kokemustaan olisi voinut syventää entisestään alkamalla työsuhteeseen. Kahvila haki työntekijää “kermatyöhön” (Sahnejob). Mitä ikinä sitten tarkoittaakaan. Työssä olisi saanut tutustua päiväkahvin ihmeelliseen maailmaan 5 päivää viikossa (ei iltatöitä/keine Abendgesäft). Tätä ihanuutta olisi saanut tehdä koko- tai osa-aikaisesti. Luultavasti oman jaksamisensa mukaan. Palkkaakin tulisi tariffien mukaisesti ja kaiken päätteeksi saisi nauttia loistavasta työilmapiiristä. Siinäpä oli jollekin oiva mahdollisuus syventyä kahvin maailmaan.
Kahviseura nautinnon tekijänä
Kahvikokemukseen vaikuttaa myös seura tai sen poissaolo. Saattaa olla, että aamuisin haluamme juoda kahvimme rauhassa kenenkään häiritsemättä. Töissä taas voi olla mukava kokoontua yhteen kahvin varjolla ja saada työnteosta tauko mukavassa seurassa. Lomamatkalla voi olla mukava istua kadunkulmassa ja katsella elämää ympärillään. Olla rauhassa kaupungin vilinän seurassa.
Kahviseura on sopivaa silloin, kun se tekee mitä odotamme. Se keskustelee tai on hiljaa ollen vain läsnä. Se ei häiritse, ei maistele kahviasi eikä näyki leivonnaisiasi. Tungetteleva seura voi pilata tai lyhentää kahvihetkeä merkittävästi. Minulle kävi näin muunmuassa toisessa kahvittelupaikassani Kaisertalissa. Sain liian tungettelevaa seuraa mikä lyhensi nautintoani.
Eihän noista mehiläisistäkään sen enempää harmia ollut muuta kuin pörräsivät pään ympärillä häiriten siten rauhaani. Saivat sitten lopuksi palkinnoksi sitkeydestään leivonnaisen muruset.
Kahvi vai leivonnainen hetken tekijänä
Kahvejahan on ties vaikka kuinka montaa eri laatua ja valmistustyyliä. Niistä lienee kirjoitettu satoja kirjojakin. Itse olen aika yksinkertainen valintojen suhteen. Normaalisti menee ihan tavallinen suodatinkahvi. Kotona sen vuoksi, että se on vaivaton tehdä. Kahvilassa siksi, että tiedän sen olevan monesti riittävän kokoinen. Matkoilla aamiaisella otan aina, jos mahdollistan, hyvän cappuccinon ja jälkiruaksi joskus espresson. Siinäpä on pitkälti minun nauttimani lajikkeet. Tokihan noissa suodatinversioissa on monia vivahteita, joita matkoilla saa siten maistella.
Ollessamme Brasiliassa, tuottajien suurvallassa, join kahvini ilman maitoa ja sokerin kanssa. Tämä oli paikallinen tapa ja maku. Maistui ihan hyvällä vaikka normaalisti käytän maitoa, mutta en sokeria. Hauska tilanne, kun tilasin siellä ensimmäistä kahviani. Pyysin sen maidolla. Tarjoilija ei meinannun millään ymmärtää, jotta miksi otan maitoa ja miten maitoni haluan. Lopuksi maito tuli juomalasissa, jotta saan maitoni juotua. Kahvissa oli jo sokeri kysymättäkin. Se oli joka tapauksessa hieno hetki, pysähdys jossain tien päällä paikasta toiseen uutta kokien.
Tärkeintä minulle kahvin maussa on, jotta se on riittävän tummaa, riittävän paahteista. Kamalinta taitaa olla vaaleapaahtoisesta keitetty laiha kahvia. Sellainen sammion pesuvesi.
Monelle meistä saattaa itse leivonnainen olla se pääjuttu. Kahvi voi olla vain neste, jolla leivonnaista välillä huuhdellaan nieluun. Tällöin leivonnaisen maulla ja ulkonäöllä, ehkä koollakin, alkaa olla suurempi merkitys kahvinautinnon tekijänä kuin itse nesteellä.
Itselleni leivonnaisen kokoa tärkeämpi on hyvä maku ja koostumus. Joskus leivonnaisen koko on niin suuri, jotta se käy vaikka lounaasta. Näin minulle kävi juuri tuolla Kaisertalin patikointireissulla. Kätevää tosin, jotta lounas tulee jälkiruan kanssa samassa paketissa. Keittolautasellinen vaniljakastiketta siinä uivan omenapiirakan kanssa ei kuitenkaan ole tavallinen leivonnainen.
Itävallassa tosin lämmin omenapiirakka (Apfelstrudel) vaniljakastikkeella on oikeastikin lounasvaihtoehto. Se kuuluu esimerkiksi työpaikkaruokalamme vegataristisiin vaihtoehtoihin.
Toisinaan kattaus saattaa olla mielenkiintoinen, mutta maku ei ole niinkään kehuttava. Näin oli kahvitellessamme Stuibenfallin vesiputouksilla. Maku ja koostumus oli kuin omenapiirakka olisi nostettu tarjoiluastiana olleelle valurauta pannulle suoraan jostakin halpamarketin valmispakkauksesta. Siellä kuitenkin paikka ja hetkittäinen aurinko korvasivat surkeahkon leivonnaisen.
Kahvittelupaikan vaikutus kokemukseen
Paikalla on suurikin merkitys kokemukseen nautinnollisesta kahvihetkestä. Sopiva paikka voi korvata heikon tarjoilun ja tuotteet. Toisinaan tarjoilu saattaa olla niin hidasta, jotta asiakas on valmis jo lähtemään. Näin kävi eräässä puistokahvilassa viime syksyn ruskareissuilla. Tilasin kahvin ja luumutortun. Pitkän odottelun ja kysymisemme jälkeen leivonnainen saapui, mutta kahvi puuttui. Se tuli lopulta joidenkin pitkien minuuttien jälkeen ja puoliväliin luumutortun syöntiä. Onneksi kuitenkin niin päin, ei päässyt kahvi kylmettymään.
Tuohon kahvihetkeen liittyy muukin mieleen jäänyt muisto. Tarjoilijamme oli mies. Muutamaa hetkeä myöhemmin laskua tuodessaan hänen housunsa olivat etumuksesta ihan märät. Märkä alue oli juuri sen näköinen, jotta vessaan ei tarvinnut enää kiirehtiä. Annoin mielessäni tarjoilijalle hitaan palvelun anteeksi. Hänellä oli nähtävästi niin kiire, ettei kerinnyt välillä edes vessaan.
Alpengasthof-Loas sijaitsee hienolla paikalla Itävallan Alpeilla. Pysähdyimme tähän kahville tullessamme patikointireissulta Kellorjochilta. Halusin maistaa tämän alppipaikan omenapiirakkaa saadakseni vertailupohjaa. Minulle tämän piirakan rakenne oli liian tiivis. Lisäksi se oli ilman vaniljakastiketta tai kermavaahtoa, mikä usein näiden mukana tulee. Olisi tähänkin saanut. Tarjoilija muisti kysyä sitä pöydän toisessa päässä olevalta asiakkaalta sitten, kun olin piirakkani syönyt. Täällä paikka, seura sekä aurinko teki kahvihetkestä nautittavan.
Paikan lisäksi vaikuttaa myös hetki. Matkoilla ollessa on mukava istahtaa johonkin katukahvilaan ja seurata ohimenevää elämää. Siinä sitä on hieno rentoutua auringonpaisteessa hyvän kahvin ja ehkäpä leivonnaisenkin kera. Ei mihinkään kiirettä, olla vain ja ihmetellä.
Sanonta “oikeassa paikassa oikealla hetkellä” on osuva. Löytäessäsi sopivan kahvilan hienolla paikalla ja sinulla on kahvitteluun sopiva aika. Käytä tilaisuutesi, istahda alas, anna auringon lämmittää. Seuraa uteliaasti ympäristöäsi ja ota kontaktia mikäli haluat kahviseuraa. Muista kuitenkin, älä ole mehiläinen.
Ympyrä sulkeutuu ja kulkeudumme jälleen kahvilaan, jossa on oikeat pöytäliinat pöydillä. Ihan kuten tuolla tarinan alkuvaiheen ensimmäisessä kunnon kahvilassa. Itseasiassa tässä Kitzbühelin kahvilassa oli paras tämän tarinan leivonnainen, Apfelstrudel. Helpommin sanottuna omenapiirakka. Se oli päältä rapea ja sisältä riittävän ilmava. Makea, mutta ei liian sokerinen. Hyvänmakuinen kermavaahto antoi suupaloille pehmeyttä ja suussa sulavuutta. Toivotan kaikille makoisia kahvihetkiä herkullisten leivonnaisten ja hyvien kahvimakujen kera.
Minun 4 nautinnollisen kahvihetken tekijää ovat siis:
- Pysähtyminen hetkeen
- Kahvin ja leivonnaisen maku
- Paikka ja sen ympäristö
- Seura sekä seurattomuus
Bonuksena minulle toimii ulkona aurinkoisessa säässä nautittu kahvi. Siinä ei muuta tarvita kuin kupillinen kahvia, vesilasillinen ja paikka istua. Aivan kuin tämän kirjoituksen kansikuvassa Adrianmeren äärellä lämpimässä auringonpaisteessa uuteen päivään valmistautuessa.
Tarjoile minulle kahvini kanssa nautittavaa ja kommentoi tuonne kommenttikenttään
MIKÄ TEKEE SINUN KAHVIHETKESTÄSI NAUTINNOLLISEN?
Pari muutakin bloggaajaa kirjoitti sinulle kahvista tarinaa, jotta saat varmasti riittävän pitkän kahvihetken. Käväise hakemassa vielä yksi kuppi kahvia ja katso millaisia muita kahvitunnelmia löydät:
Aito-Ajatus | Kahvia perkele: Tarinallinen kerronta Gigantin myyjänä työskentelevän Raunon aamusta
Via Per Aspera Ad Astra | Kahvi: Päivän kahvihetkiä
Kahvi on minullekin se erottamaton osa elämästäni, josta en halua luopua mistään hinnasta. Se on oma hetkeni, osa maisemaa ja silta ystävyyteen. Voi olla, että me vain haluamme nähdä asian niin, mutta eikös kauneus on katsojan silmissä.
Kuvistasi päätellen, minun on ihan pakko käydä Tirolissa juomassa pari kupillista, vaikka omenapiirakat ei ole juttuani. Saisin ne mukavasti delegoitua siipalleni, joka ei pysty juomaan kahvia lainkaan. Hän parka joutui aina syömän kaikki pullat, mitä minulle on tyrkytetty milloin missäkin.
Minä tosin en juo kun puoli litraa espressoa päivässä ☕…
Kiitos kommentista. Tänään ja viimeviikolla on ollut tosi aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä. Tänään join aamukahvini parvekkeella nauttien auringon kuumotuksesta kasvoillani. Linnut lauloi ja huomasin kadun puissa olevan jo uutta kasvua. Pihan pieni kirsikka puu on rohkeasti tehnyt kulmakunnan ensimmäiset kukat. Kevät ja kesä tulee ja pääsemme jälleen nauttimaan ulos kahvimme:)
Hyvä kommentti kahvista, tuosta joillekin elämän eliksiiristä. Oma suhteeni kahviin on melko neutraali. Tykkään sitä juoda, mutta se ei ole välttämättömyys. Arvostan tällaista, missä asioista osataan nauttia tosi kokonaisvaltaisesti. Ymmärrän kyllä sellaisen nautinnon, jonka saan muualta kun kahvista. Hyvä kirjoitus!
Kiitos kommentista Jarkko. On hienoa osata nauttia jostakin juuri siinä hetkessä. Oli hetkeen pysähtymisen syynä sitten kahvi tai jotain muuta. Vaikka vain pelkästään se hetki ilman mausteita:)
Kiva kahvitarina! 🙂 Mä aloin juomaan kahvia ihan pikkulapsena, muussasin pullaa kahvin joukkoon ja lusikoin sen 😀 Siitä se sitten lähti! Mulle kahvi kuuluu aina ruuan päälle, eikä koskaan aamulla. Ja aina on hyvä olla jotain makeaa sen kanssa, useimmiten pari palaa tummaa suklaata. Kahviin laitan maitoa, en sokeria. Mulla pitää aina olla kahvimuki vieressä, kun kirjottelen tietokoneella. En kuitenkaan juo kahvia suuria määriä, muki voi olla siinä tuntitolkulla. Mulle kahvin tuoksu on todella tärkeä juttu. Kun kahvinkeittimen porina kuuluu ja kahvi tuoksuu, se tarkoittaa usein rentoutumishetkeä. On saatu jotain tehtyä ja sitten juodaan kahvit 🙂
Kiitos Anne! Me syötiin sokerikorppuja kahvin kanssa. Kastettiin korppuja kahviin, jotta hieman pehmenivät ja sitten ruoskuteltiin korput.
Mä en voi ottaa liian usein “paria palaa” suklaata, kun menee koko levyllinen kuitenkin:)
Kahvin tuoksu ja pannun porina, olet oikeassa, se on enne rentoutumishetkestä:)
Kyllä tässä ihan tippa kielelle tuli kun katseli kahviluomuksia ja leivoksia niiden kanssa. Tulvi oikein kanelintuoksuinen lämmin pullantuoksu nenään vaikken pullasta kovin välitäkkään. Noissa maisemissa myöskin uskon että se kahvi maistuu aina vähän paremmalle kuin muualla.
Kiitos Jonna kommentista! On hyvä, että on vain tippa kielellä, jottei kuolavana suupielessä:D
Ulkona kahvi maistuu aina erilaiselta ja paikka tekee tunnelmaa:)
Kyllä tämä kirjoitus sai leivonnaisten maun kielelle ja kahvin tuoksun nenään. Upeat maisemat ja kahvi, mikäs sen parempaa.
Kiitos Tiina kommentista! Hyvä kahvi hyvässä paikassa ja hyvässä seurassa. Siinä on kahvihetken tunnelmaa.
Kahvi on ihana asia! Itse pääsin sen makuun vasta aikuisella iällä. Lapsen syntymän jälkeen ja lukuisten valvottujen öiden myötä, olen tullut siihen tulokseen , että kahvi on kerrassaan taivaiden lahja!
Oma suosikkikahvini on suodatinkahvi maitotilkalla. Aamukahvin joisin mieluiten aivan yksin, iltapäiväkahvin kanssa en ole niin tarkkaa, menee seurassa tai ilman. Opiskelen paljon kahviloissa, silloin kahvithetken kruunaa suklaakakku!
Nauratti hieman tuo sun kertomuksesi ensimmäisistä kahvikokemuksista kahvilassa. Mulla on vieläkin joskus samanlainen olo kahvilistojen kanssa, erityisesti ulkomailla. Joskus on niin montaa ja toinen toistaan hienompaa kahvierikoisuutta, että tulee ihan ikävä juhlamokkaa!
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Kiitos kommentista. Sinä siis muistat, että opettelit kahvinjuojaksi. Mikä sai aloittamaan juuri kahvin eikä teetä tai energiajuomia, jotain ihan muuta?
Itse en muista miten opin tai kasvoin kahviin. Tuossa yhdessä kommentoinnissa mieleeni tuli, että pikkupoikina juotiin kahvia sokerikorppujen kanssa. Korppuja kastettiin kahviin ja sitten rouskuteltiin hieman pehmentynyttä korppua. Ehkä siinä osaltaan opeteltiin kahvin makuun ja kahvihetkiin.
Sama suosikki minullakin, suodatin kahvi hieman valkoisella värillä. Aamukahvi ja sen rauhallisuus näyttää olevan monille tärkeää. Minulle myös. Entisestä elämästä muistan kollegoja, jotka kurvasivat ensimmäiselle huoltoasemalla ja ottivat kahvin sieltä mukaan ja hörppivät sitä sitten ajaessaan. Minulle ei liikkeessä juotu aamukahvi ole toiminut. Koneeni vaatii aamukankeudessaan rauhallista hehkutusta kuin dieselmoottori. Sitten, kun käynnistyy niin sitten taas mennään.
Kahvila on kiva paikka opiskella ja tehdä lyhyitä työtehtäviäkin. Joitain vuosia sitten luin suomalaisesta kahvilasta, joka rajoitti päivän ruuhkaisimpaan aikaan “läppärin” kanssa työskenteleviä kahvittelijoita. Taisi jopa olla kielto, ettei laitteita käytetä. Tällä mahdollistivat, jotta työskentelijät eivät varaa pöytää pariksi tunniksi paria kahvikuppia vastaan. Muuten kahvila kannusti ihmisiä tuleemaan myös töidensä kanssa sinne. Tuo sääntö oli varmasti toimiva sillä yksi matkatyöläinen pöydässä varasi varmaan koko pöydän. Ei suomalainen mene helposti samaan pöytään vieraan kanssa. Jätetään mielellään jopa pari vapaata pöytää väliin.
Juu, eikä niistä erikoiskahveista tiedä, jotta mitä on tulossa. Silloin, kun tarvitsee kahvia niin on turvallista ottaa jo tuntemaansa. Tietää sen mikä auttaa kahvinhimoon. Toisinaan on kiva kokeilla uutta ja silloin voin yllättyä suuntaan jos toiseen. Välillä erikoiskahvi voi olla aikalailla muuta kuin kahvia.
Juhlavan rauhallisia Juhlamokka hetkiä aamuusi!
Pingback: Elämäni Paras Lomamatka | Etelä-Tiroli Italia