Haluatko nähdä Itävallan Tirolia kotkan näkökulmasta ja liitää ilmojen halki tuon keisarillisen linnun lailla?
Mikäli vastauksesi on positiivinen niin voin antaa sinulle hyvän vinkin. Lue tämä kirjoitus ja tiedät mitä Rofan gondolihissin yläasemalta Achenseen laidalta löytyy.
Patikointi Itävallassa on mukavaa sillä monessa paikassa on eritasoisia patikointireittejä, niin täälläkin. Tässä kirjoituksessa kuljetaan kohtalaisen helppokulkuista patikointireittiä, joka lähtee Rofan gondolihissin yläasemalta ja päätyy kotkanpesäksi muotoiltuun näköalatasanteeseen. Tasanne on Gschöllkopfin huipulla. Eikös olekin mukavan helppo nimi lausua. Kyllä me sen vielä tässä mennessämme opimme. Kotkanpesä on saksaksi Adlerhorst, joka myös esiintyy paikan materiaaleissa.
Millaisesta patikointireitistä on kyse?
Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy kuljettava reitti pääpiirteittäin. Kuva on otettu Rofan gondolihissin yläaseman ulostulosta. Tämä on lähes ensimmäinen näkymä tuohon vuorten huippujen ympäröimään hieman tasaisempaan alueeseen.
Reitti kulkee Gschöllkopfin oikeanpuoleista rinnettä ja kiertää huipun taakse, jossa polku nousee kohtalaisen jyrkkään ylös kotkanpesälle. Gschöllkopfin voi muuten opetella lausumaan vaikka tuossa patikoidessaan mikäli se ei vie maiseman ihastelulta liikaa huomiota. Itse opettelin sen vasta tätä kirjoittaessani.
Nousua tuolle 2,5 kilometrin matkalle tulee yhteensuuntaan noin 240 metriä. Toiseen suuntaan se onkin sitten alamäkeä. Mielestäni nousu on helppoa ja loivaa, joka muuttuu porrasmaiseksi ja jyrkähköksi Gschöllkopfin takana. Tuo porrasmainen osuus on melko lyhyt. Tämä reitti sopii mielestäni hyvin normaalikuntoiselle patikoijalle. Reitti on luokiteltu paikalla olevassa opastaulussa keskivaikeaksi.
Patikoin nautiskellen maisemista enkä yleensä pidä mitään kiirettä. Käytin noin 4-5 tuntia tuolla alueella, josta edestakainen patikointi otti noin 3 tuntia. Siellä on muutakin ihmeteltävää kuin kengän toisen eteen saattamista. Kerron siitä jäljempänä.
Patikointi Itävallassa | Rofanilta ylös kotkanpesälle 2039 metriin
Patikoinnin aloitus gondolihissin yläasemalta
Rofan gondolihissin yläasemalla on muutama ravintola. Käydessäni Rofanilla olivat Erfurter Hütte ja Alm Stüberl avoinna. Täällä ei tarvitse lähteä patikkapolulle nälkäisenä tai kiirehtiä korkeuksista pois jonnekin syömään. Minä olin syönyt aamiaiseni noin puolituntia aikaisemmin, joten en ravintolapalveluita tarvinnut. Sen verran käytin Erfurter Hütten palveluita, jotta talsin terassille ottamaan pari valokuvaa näkymistä.
Mikäli seurueessasi on jäseniä, joita ei kiinnosta tai he eivät voi patikoida kotkanpesälle, niin ei hätää. Voit silti tulla tänne ja mennä patikoimaan heidän nauttiassa ajastaan tällä ravintola-alueella. Alueella on myös pieni järvi, jonne kävellessä tosin on pieni alamäki kuljettavana. Sinne ei ole kuin muutama sata metriä ravintoloilta.
Erfurter Hütten terassilla voi nauttia talon tarjonnasta ja ihastella alhaalla siintävää Achenseetä, joka on Tirolin suurin järvi. Aurinkoisella säällä järvi hohtaa upean vihreänturkoosisena. Jykevyyttä järvinäkymään tarjoilee sen länsipuolella lähes järvestä nousevat korkeat vuoret. Tätä näkymää kannattaa käydä ihailemassa järven tasolla sen itäpuolelta. Siellä on useita uimarantojakin vaikka patikoinnin jälkeiseen virkistäytymiseen.
Terassilla voi ihailla korkeanpaikan maisemia eikä tarvitse paljoakaan kävellä. Paikka sopii siis vaikka käynniksi näköalalounaalle.
Saavuin suoraan parkkipaikalta aamun ensimmäisellä gondolihissillä tänne yläasemalle, joka on noin 1830 metrin korkeudessa. Kätevä ja nopea tapa ottaa korkeutta!
Kirjoituksen lopusta löydät ohjeet miten löydät gondoliasemalle ja pääset helposti tähän upeaan paikkaan.
Patikointireitin alkupää - yläasema ja Gschöllkopfin kaakkoisrinne
Heti jo tullessani ulos gondolihissin yläasemalta pääsee suustani “vauuu”. Näky on komea. Dalfazer seinämä nousee taustalla ja kauempana muita huippuja. Niitty on täynnä pieni kukkia ja aamuaurinko loistaa. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.
Tulin ylös ensimmäisellä hissillä, joten pääsin liikkeelle melko tyhjälle polulle. Mukanani tuli joukko varjoliitäjiä, jotka jäivät parveilemaan Erfürter Hütten edustalle. Minä puolestani laitoin kameran laulamaan suloista suvimusiikkia!
Ei täällä ollut ruuhkaa myöhemmin päivälläkään. Täältä lähtee monia patikointipolkuja useaan suuntaa. Sinne se porukka häviää pitkille poluille, vuorille ja kukkuloille.
Mikäs siinä on kulkeissa kivistä polkua pitkin, kun on hyvät ja paksupohjaiset vaelluskengät jalassa. Kengät ovatkin yksi tärkeimmistä elementeistä patikoinnissa. Tänne ei kannata sandaaleilla lähteä järvenrannalta tallustelemaan. Sandaalien kanssa tosin voi hyvinkin viettää aikaa ravintoloilla nauttien korkean paikan maisemista. Lenkkaritkin ovat vähän niin ja näin sillä niissä on yleensä sen verran ohut ja pehmeä pohja, jotta kaikki kivet tuntuvat varmasti jalkapohjissa.
Olemmeko jo tähän mennessä oppineet sanomaan “Gschöllkopf”? Hyvä, sillä sitä viittaa on nyt syytä seurata, kun käännymme vasemmalle ja alamme nousemaan kohti kotkanpesää. Mahtaakohan kotka olla kotosalla?
Patikointireitin puoliväli - reitti kiertää Gchöllkopfin taakse
Pysähdytäänpä tähän hetkeksi ihastelemaan maisemia. Saadaan samalla kerättyä vähän voimia tuohon jyrkempään nousuun. Hörpätään vähän vettä ja voihan siinä napostella vaikka välipalan mikäli mieli tekee.
Näillä epätasaisilla, kivisillä tai kantoisilla poluilla kannattaa aina pysähtyä mikäli ihailee maisemia. Miksikö? Vähintään kahdesta syystä. Katsoessasi maisemia liian pitkään et pysty huomioimaan mihin astut. Et halua taittaa nilkkaasi jottei matkasi taittaminen keskeydy. Toisekseen pysähtymällä katsomaan maisemaa voit käyttää kaiken keskittymiskykysi siihen ja saat varmasti maisemasta enemmän irti kuin kiireessä vilkuillen. Vietä polulla aikaa!
Alpeilla on mukava patikoida sillä täällä on luonto lähellä. Tällä reissulla tulivat taas perhoset moikkaamaan ja hetken kulkivat mukanakin. Eiväthän nämä nyt mitään vuorikauriita tai murmeleita ole, mutta mukavia kuitenkin. Paljon näkee kuvia, jotta ihmiset ovat alppikauriitakin nähneet. Minulle eivät kauriit ole ilmestyneet kuten eivät murmelitkaan. Ehkä vielä joskus. Lehmiä olen nähnyt paljonkin. Voivathan ne jollakin tapaa korvata kauriit, vai kuinka?
Lehmiä näkyy varsinkin Vaahteratasangolla, jota paikalliset kutsuvat Ahornbodeniksi. Siellä niitä on välillä tien täydeltä. Tässä linkki minun Facebook -sivun valokuvakansioon Vaahteratasangosta.
Patikointireitin loppu - saapuminen kotkanpesälle
Hyvinhän me jaksoimme tuon hiekkaisen ja kivisenkin ylämäen, jossa välillä on vähän askelman tapaisia tasanteita helpottamaan nousua ja laskuakin. Nyt aukeaa laaja näkymä havupusikoiden väistyessä. Kotkanpesä häämöttää vähän matkan päässä. Täytyy taas pysähtyä ihailemaan näkymää ja haistelemaan ilmaa. Vähän kuin kiusaamaan itseään ennen lopullista askelta määränpäähän. Hitaasti nautiskellen.
On aika astua pesään ja katsoa onko keisarillinen kotka kotona. Kotkaakaan on ole montaa kertaa nähnyt luonnossa, joten en panisi pahakseni vaikka kupin kahvia keittäisi Achenseestä poimitun kalan painikkeeksi. Käydäänpä kurkkaamassa.
Kuinka mahtavat näkymät täältä aukeavatkaan. Nyt näemme Itävallan Tirolia kotkan näkökulmasta. Enää puuttuu, jotta liitäisimme kuin kotka. Liitäisimme läpi Alppien raikkaan ilman, viistäisimme niittyä niin läheltä, jotta haistaisimme jokaisen siellä kasvavan kukan. Liitäisimme vapaana, kauniisti kaartaen Achenseen ylle jättäen varjoomme kaikki ne valkoisena hohtavat purjeet, jotka ovat veneisiin kahlittuja.
Mitä mieltä olet, kannattiko patikoida? Minä viihdyin ja varmasti tulen uudelleen näille poluille. Katselin vielä kerran ympärilleni toiveessa nähdä kotkan. Juuri ennen kotkanpesästä poistumista toinen niistä pienistä perhosista jalallani toikin kotkan näytille kiitokseksi tarjoamastani matkasta säärelläni. Kotka oli maastoutunut Dalfazer seinään, mutta perhosen toiveesta näyttäytyi hetkeksi. Kannattaa olla hyvissä väleissä luonnon kanssa!
Kotka ei välttämättä halua näyttäytyä kaikille, joten helpotan vähän tuon ylvään liitäjän löytämistä kuvasta. Piirsin perhosen ja kotkan ääriviivat alla olevaan kuvaan. Siellähän ne ovat.
Luonnossa kannattaa kulkea hiljalleen ja tarkkailla. Voit nähdä vaikka vuoreen piilotettua taidetta. Kuten aikaisemmin kirjoitin niin on paras pysähtyä tarkkailemaan maisemaa. Silloin näet paremmin ja vältät myös vahinkoja.
Pysähdyitkö nyt ja näit perhosen ja kotkan?
Patikointireitin yhteenveto - videokooste
Tämän kertainen patikointi Itävallassa on tehty. Lähtiessämme palaamaan takaisin samaa patikointireittiä voimme muistella kotkanpesälle nousua. Tällä kahden ja puolen minuutin videolla näet matkan gondolihissistä kotkanpesälle.
Kirjoitan näitä kokemuksiani käymistäni paikoista, jotta lukijat saisivat ideoita lomilleen ja vapaa-ajalleen. Toivon, että autat minua tässä tehtävässä ja jaat kirjoituksen helposti vaikka Facebookiin tuolta lopussa olevasta f-painikkeesta kohdasta “kiitos, kun jaat tämän”. Näin tipsejä saadaan jaettua laajemmalle yleisölle ja joku voi saada lomaansa elämyksen! Kiitos, kun ajattelet muitakin ja jaat.
Näin löydät patikointireitille
Paikka sijaitsee Itävallan Tirolissa Achensee järven eteläpään lähellä ihan Maurach kylän vieressä. Rofan gondolihissin ala-aseman parkkipaikalle löydät syöttämällä navigaattoriin osoitteen Achensee Strasse 10, 6212 Maurach.
Lisävinkki: Aja ylös Achenseelle tietä nro. 181, joka lähtee Wiesingin läheltä. Se on paljon kauniimpi tie näkymineen ajella kuin Jenbachin läpi, josta navigaattori helposti ajattaa. Jenbach reitti on ahdasta kaupunkikatua ja tie 181 on kunnon tie kauniilla maisemilla.
Patikointi Itävallassa | Rofan - kotkanpesä reitin bonukset
Alussa kysyin, jotta haluatko nähdä Itävallan Tirolia kotkan näkökulmasta ja liitää ilmojen halki tuon keisarillisen linnun lailla?
Olemme nyt nähneet Tirolia kotkan näkökulmasta, mutta miten on sen ilmojen halki liitämisen. Liidimme ehkä mielikuvissamme ollessamme kotkanpesällä. Elämme kuitenkin fyysisessä maailmassa ja haluamme monesti kokea asiat “ihan oikeasti”. Täällä liitäminen kotkan lailla on mahdollista.
Rofan tarjoaa kaksi mahdollisuutta liitämiseen. Voit mennä AirRofan kotkaliitimellä palan matkaa vaijerien varassa tai sitten varjoliitäen vähän pidempään.
AirRofan asema on ravintoloiden lähellä. Sieltä “kotkakelkka” hinataan vaijerien varassa lähes kotkanpesälle ja sitten tullaan vauhdilla alaspäin. Näytti kivalta ja ihmiset tuntuivat nauttivan kyydistä.
Varjoliitäjät lähtevät hieman edempää. Täältä lähtee myös tandemvarjoja, joissa kyytiläinen istuu edessä ja varjon kuljetteja takana. Rofanilla en ole varjolla liitänyt, joten paikan järjestelyistä en osaa kertoa. Sen osaan sanoa, jotta mikäli liitäminen kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kerran olen Italiassa päässyt koittamaan ja se oli upeaa. Siitä sitä vain istuskellaan ja liidellään. Tuuli suhisee hiljaa ja korkeusmittari piipittää.
Liitin tuonne loppuun linkkejä, joista löytyy lisätietoa Rofanin aktiviteeteistä.
Linkit lisätietoihin
Linkit tekstissä mainittuihin ravintoloihin Rofan gondolihissin yläasemalla:
- Ravintola Erfurter Hütte, jonka terassilta on hienot näkymät alhaalla olevalle Achenseelle
- Ravintola Alm Stüberl, jonka viehättävältä terassilta aukeaa hienot näkymät ympäröiviin vuorenhuippuihin.
Lisätietoa alueen aktiviteeteistä, kuten tuosta kotkaliidosta sekä varjoliidosta. Sivut ovat saksankieliset, mutta kääntyy selaimen käännösappillä tarpeen tullen:
Kylpylästä ja saunomisesta patikkareissulla kiinnostuneille annan vinkin Achenseen päädyssä olevaan kylpylään:
- Atoll Achensee kylpylä, koko perheen Panorama-Bad allasosasto sekä k16 Penthouse SPA -saunaosasto upeilla näkymillä Achenseelle
Mikäli haluat jatkaa patikointia Itävassa, niin tässä on linkki patikointireissuuni Kaisertaliin:
MUISTA JAKAA KIRJOITUS MUILLEKIN VINKIKSI!
Näyttääpä upealta kohteelta. Tykkään muutenkin Alppimaisemista kovasti. Itävallassa olen patikoinut toistaiseksi hieman vähemmän kuin muutamissa sen naapurimaassa, jonka vuoksi Itävalta voisi olla mainio valinta seuraavalle Alpeille kohdistuvalle matkalle, ellei sitten kävisi useammassa kohteessa samalla reissulla.
Täällä on kyllä hienoja sekä monenlaisia paikkoja. On Alppia, vähän loivempaa vaihtelevaa maastoa ja melko tasaista. Kaikille löytyy varmasti sopiva ja tuntuu, jotta mihin tahansa menee niin aina on hienon näköistä ja kivaa maisemaa. Itse tykkään eniten näistä Alppimaisemista, mutta muuallakin Itävallassa nautin näkymistä. Upea paikka kokonaisuutena:)
Patikointi on itsellekin rakas laji. Erityisesti on tullut talluttua Tatran vuoristossa. Alpeilla, ei Sveitsissä eikä Itavallassa ole käyty kuin pieniä lenkkejä. Pakko joskus mennä takasin oikein ajan kanssa, koska maisemat ovat siellä aivan upeita.
Tuolla Tatralla on ollut mielessä käydä joku pitkä viikonloppu. Ehkä kesän lopulla tai syksyn alkuun voisi keretä. Jälkellä oleva lomapätkä pitää kyllä suunnistaa edelleen etelän suunnalle meren rantaan sillä täällä on ollut kyllä verrattain heikko kevät ja kesä ilmojen puolesta tähän mennessä.
Kauniita maisemia! Tykkään valtavasti vuoristoseuduista ja patikoinnista vuoristomaisemissa, joten näen helposti itseni kävelemässä tätä(kin) reittiä.
Näistä maisemista on helppo pitää:) Ennen Itävaltaan muuttoa ei tullut juurikaan patikoitua. Täällä se on ihan ykkösjuttu mitä tekisin enemmänkin mikäli aika antaisi myöden.
Upeita maisemia ja kivan oloinen päiväpatikkareitti muutenkin! Meillä on ollut aina ihan surkea tuuri säiden suhteen kun ollaan ajeltu Itävallassa, joten patikat siellä on vielä tekemättä. Ehdottomasti joku päivä suunnataan Itävallan Alpeille, mieluiten jonkin pitkän vaelluksen merkeissä.
No voi hitsi, sepä huono tuuri. Täällä on useasti hieno ilma, mutta tosissaan hetken paikkakunnalla olo saattaa osua juuri siihen heikkoon säätilaan.
Täällähän noita löytyy, lyhyitä ja pitkiä. Voi patikoida vaikka Sveitsiin tai Italiaan 🙂
Eikun Forecan sääennusteet auki ja aurinkoisena päivänä Itävallan Alpeille 🙂
Siiis ai hitsi mitä maisemia! Alpeilla en olekaan vielä päässyt koskaan käymään, vaikka jatkuvasti haaveilen keväisistä/kesäisistä patikointiretkistä tuolla. Josko senkin aika vielä joskus tulee!
Kyllä se tulee, kun oikein haluaa. Kaikki aikanaan:)
Kiitos kun annat tarkat ohjeet lähtöpisteelle, aika monet unohtavat tämän. Toki fiilistely on kivaa myös, mutta ohjeet helpottavat kummasti!
Ole hyvä! Itse tykkään vinkeistä, joissa on tiedot missä pääsee ihan paikan päälle fiilistelemään. Sitä kautta tulee omiin kirjoituksiin laitettua paikkatietoa.
Todella upeat maisemat ja hyvät täsmäohjeet, että löytää paikan päälle. Alppimaisemat ovat kyllä niin upeita, että niitä jaksaisi varmasti ihailla aina vaan uudelleen.
Ovat niin upeita, että tekisi mieli mennä patikoimaan kokoaja, mutta pitää tehdä välillä vähän muutakin 🙂
Ollaan nyt neljä vuotta täällä oltu ja vieläkin pitää sanoa, että yhä on olo kuin lomalla töissä. Vielä ei ole silmä väsynyt vaikka paljoon on jo tottunut.
Ihan mahtavat maisemat on teidän retkellä ollut! Aika hauska ajatus tuo kotkanpesä ja vielä, että sieltä voi kotkan tavoin liidellä alemmas. Hah, aika hyvä idea! Olisipa kiva joskus päästä itsekin patikoimaan noihin maisemiin vaikka itse aika helposti saan vuoristossa pääkivun. Silti maisemat saa aina sinne palaamaan.
Upeita ovat ja mikä mukavaa niin Itävalta on melkoisen monimuotoinen. Luonnon vehreys ja runsaus, erilaisia maastoja Alpeista kumpuilevaan Tonavan jokirantaan. On isoja järviä ja pieniä vuoristojärviä. Kauniita kyliä ja kaupunkeja. Lisäksi sijainti on mahtava, keskellä kaikkea. Kartalle kun piirtää muutaman tunnin automatkalle ympyrän harpilla niin on kyllä mahdollisuutta nähdä ja kokea monenmoista maisemaa ja kulttuuria.
Kotkanpesä idea on kyllä hauska:)
Wau miten upeat maisemat! Varmasti todella idyllinen reissu.
Hieno patikointi Itävallassa. Alpit on hieno paikka. Tämän viikon sää näyttää sen verran vetovoimaiselta, jotta huomenna taas patikoimaan jonnekin. Tänäänkin tekisi mielä, mutta on muita hommia.
Upeat maisemat, kyllä tuolla kelpaa patikoida. Itsekkin patikoisin mielelläni.
Upeita ovat ja mukavia paikkoja patikoida. Hyvin opastettuja ja polutkin aina olleet auki ja hyvässä kunnossa. No, yhden kerran olen joutunut kääntymään takaisin ja menemään toisen polun kautta, kun metsäreitti oli suljettu. Taisi olla syynä kaatuneet puut tai jotain.
Alppimaisemat on kyllä vertaansa vailla! Kyllä tuolla kelpaa vaeltaa ja ihailla luontoa. Video oli kiva lisä postaukseen 🙂
Se on totta, niin ovat. Omat silmäni lepäävät kyllä näissä maisemissa. Tosin ovat liikkeessä koko ajan, kun on katseltava sinne ja tänne 🙂
Video on kiva sillä siitä näkee vähän toisella lailla maisemaa kuin kuvista. Lisätyötähän se teettää, mutta uskon, että se täydentää kirjoitettua tekstiä ja kuviakin hyvällä tavalla.
Kyllä vuoristomaisemat vaan on upeita! 😍 Puoliso just tässä eräänä päivänä totesi, että olisi mahtavaa kokea joku huikea zipline tai vastaava, esim. juuri tuollainen kotkaliitimellä meno. En tiedä uskailtaisinko tosipaikan tullen itse kyytiin, mutta nauttisin siitäkin, että puoliso pääsisi kokemaan.
Upeita ovat:) Tuo kotkaliidin näytti sivusta katsoen ihan siedettävältä. Kirjoitin jo, että vauhti ei ole ihan 80km/h niin kuin jotkut mainostaa, mutta tarkistin sen AirRofanin verkkosivulta ja niinhän sekin oli 80km/h. Kyllä sekin vaan sitten vauhdikkaasti liikkui vaikka näyttikin hitaammalta. Korkeusero on luokkaa 200m.
Oispa jo kesä 🙂
Kotkanpesällä on käyty. Kiitos mahtavista kuvista ja tietty tekstistä, joilla pääsi nojatuolimatkalle.
Ole hyvä Mare ja kiitos käynnistä. Mukavaa, että pääsit kotkanpesälle 🙂