Italian road trip sai alkunsa toiveesta nähdä Etelä-Italiaa, jota emme ole aikaisemmin kokeneet. Se sai alkunsa haaveesta ajaa Italiaa pohjoisesta etelään, nähdä miten Italia muuttuu matkalla.
Emme olleet suunnitelleet Italian road trippiä, se oli vain ajatus jossain mielen toiveissa. Kesäloma oli alkanut ja ajoimme lähelle Grazia Itävallassa viikonlopuksi. Menimme aloittamaan lomamme mielen, kehon ja hengen puhdistuksella Heidin ja Georgin järjestämään hikimajailuun (Sweat lodge) heidän upeassa La Mesadassa, Jennersdorfissa.
Edellisestä Sweat lodge kokemuksestamme voit lukea kirjoittamastani blogiartikkelista, johon on linkki tämän Italian road trip kertomuksen jälkeen. Pääset siten myös reissumme alkajaistunnelmiin. Mennään nyt kuitenkin ensin Italian road tripille.
Italian road trip pääpiirteittäin
Italian road trip tehtiin heinä- ja elokuun vaihteessa 2021 upeassa auringonpaisteessa.
Matkareittimme oli suunnilleen yllä olevan kartan mukainen. Siinä ei ole kaikkia sivujuonteita ja “hei mennnäänpäs tuonne” -käyntejä. Kartta pysyi näin selkeämpänä ja saat nopean kuvan alueista, joissa kirjoitukseni tulevat sinua kuljettamaan.
Kävimme matkallamme muunmuassa:
- Palmanova, tähtikaupunki, UNESCO maailmanperintökohde (25. – 26.7.2021)
- Mattinata, Spiaggia di Vignanotica, Monte Sant Angelo ja Santuario di San Michele Arcangelo (26. – 28.7.2021)
- White Ipanema beach, Trinitapoli BT. (28.7.2021)
- Castel del Monte, kahdeksenkulmainen temppeliritarien linna, UNESCO maailmanperintökohde (28.7.2021)
- Alborebello, kaunis kaupunki omalaatuisilla “trulli” taloilla, UNESCO maailmanperintökohde (28.7.2021)
- Locorotondo, jossa myös trullitaloja (28.7.2021)
- Marina Di Camerota, Beach Cala D’Arconte (Porticello village), Spaggia Calanca (28. – 30.7.2021))
- Arco Naturale di Palinuro (30.7.2021)
- Amalfi -rannikko, Scala/Ravello/Positano/Villa Cimbrone/Duomo di Amalfi (30.7. – 1.8.2021)
- Pompeiji, UNESCO maailmanperintökohde (1.8.2021)
- Vesuvio tulivuori (1.8.2021)
- Assisi (1.8 – 2.8.2021), Eremo delle Carceri, San Francescon paikka vuorenrinteellä
- San Gimignano (2.8.2021)
- Radda in Chianti (2.8 – 4.8.2021)
- Marina di Ravenna (4.8.2021)
Teen joistakin näistä kohteista vielä erilliset kohdekirjoitukset, joissa kerron enemmän itse kohteista. Tämä Italian road trip kirjoitus käsittelee matkaa kokonaisuutena ja kerron kohteista vain lyhyesti niin tästä kirjoituksesta ei tulee kirjaa.
Kohdekirjoitusten valmistuttua liitän linkit tänne kyseisen kohteen alle. Lisäksi julkaisen tiedon kirjoituksen valmistumisesta Facebook ja Instagram kanavissani, joten ne kannattaa ottaa viimeistään tässä vaiheessa seurantaan, niin kohdetarinat eivät mene ohi.
Huomaa, että Facebook ja Instagram näyttävät julkaisuja uutissyötteessäsi vain mikäli tykkäät julkaisuista aina silloin tällöin. Muuten algoritmit eivät sivun tai profiilin julkaisuja sinulle näytä. Muista siis myös tykkäillä ja kommentoida. Voit seurata blogiani myös Blogit.fi alustalla.
Kaikkiin noihin kolmeen paikkaan löydät linkit PC-näytöillä tuosta kirjoituksen oikealta puolelta ja kännykässä tekstin lopusta.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Sweat lodge viikonlopun kääntyessä jo sunnuntai-iltapäivään oli alettava tekemään päätöksiä jatkoloman suhteen. Vaimoni sydämellä oli mennä Sardiniaan ja sitä selvitimmekin ensimmäisenä vaihtoehtona. Hyvin nopeasti mietintään tuli myös vaihtoehtoja jonne pääsee autolla sillä lentomatkailu ja Sardinian saapumissäännöt yms. alkoivat tuntua liian vaikeilta nopeiden päätösten matkailijoille. Liikaa selvitettävää, joten Sardinia jäi lopulta kakkoseksi, vai peräti kolmoseksi. Anteeksi Sardinia, mutta ostaminen pitää olla helppoa.
Jäljelle jäikin sitten automatkailuvaihtoehtoja. Katsoimme sääkarttaa ja se antoi selvän suunnan, siis etelään. Esillä oli Kroatia, jossa olisimme jatkaneet lomaamme Zagrebissa ja siitä Adrianmeren rantaa kohden. Zagrebissa emme ole aikaisemmin käyneet, mutta rannikolla kylläkin.
Italian Road Trip alkoi viemään voiton sillä siihen suuntaan vei myös henkinen intuitiomme. Hyvän aikaa aikaisemmin vaimoni oli törmännyt tietoon Ley linjoista. Aikaisemmin mitään linjoista tietämättä olimme käyneet jo monilla Arkkienkeli Mikaelin linjoiksi kerrotuilla Ley linjoilla. Niinpä suuntasimme sitten yhdelle linjalle kohti eteläistä Italiaa. Näinkin siis matkakohde voi määräytyä ja saada mystisiä sävyjä.
Road trip ja ennakkoluulot
Oheinen kuva näyttää mitä tarkoittaa Arkkienkeli Mikaelin Ley linja. Kuvassa on linkki lyhyeen englanninkieliseen Wikipedian linjan kuvaukseen ja noihin linjalla oleviin paikkoihin.
Löysin Ley linjoista myös suomalaista kirjoitusta, mutta niiden rivien välistä huokuu vain ennakkoluulot, joten sitä en tähän liittänyt. Mielestäsi asioita pitää tarkastella ja tunnustella. Mikäli ne tuntuvat oikeilta niin hyvä, jatka sillä tiellä. Mikäli ne tuntuvat vääriltä niin seuraa toista, sinulle oikeaa tietä. Saatat myöhemmässä vaiheessa palata tuolle aikaisemmin väärällä tielle. Silloin, kun on oikea aika kulkea sitä. Me menimme nyt tätä tietä.
Road trip ja ennakkoluulot eivät myöskään sovi kovin hyvin yhteen. Voit hylätä ennakkoluulojesi vuoksi jotain mitä sinun olisi syytä nähdä ja kokea. Mene rohkeasti kulman taakse, tutki tuntematon tie ja valitse fiiiksellä suunta risteyksessä.
Ennakkoluuloista tulee mieleeni vanha kertomus, jota vitsinäkin on kerrottu:
”Ajelipa kerran eräs kauppamatkustaja Ennakko Luulonen maaseudun pölyisiä sorateitä. Auringon jo laskiessa tasaisen horisontin laitaan E. Luulonen kuuli kovan pamauksen ja samassa auto olikin jo suistua tieltä. Rengas oli puhjennut. Reippaasti liukasliikkeinen kauppamatkustaja meni ottamaan vararenkaan ja tunkin auton tavarasäilöstä. Asetti ne hajonneen renkaan viereen ja oli aikaissa nostaa autoa tunkilla. Epäonnekseen hän huomasi, että auton tunkki onkin rikki. ”No tietysti, kyllähän mä tämän tiesin, jotakin menee aina pieleen” manasi kauppamatkustaja. Hän katseli ympärilleen ja huomasi peltojen takana talon. ”Ehkäpä heillä olisi tunkki lainata” mietti E. Luulonen.
Hän lähti kävelemään kohti taloa ja siinä kävellessään hän mietti, jotta onkohan talossa tunkkia ja mikäli on niin lainaisivatko hänelle, ventovieraalle kulkijalle. Päästävätkö edes pihalle. Päästessään talolle ja seistessään siinä maantien vieressä olevan talon seinustalla hän oli ennakkoluuloissaan tullut siihen tulokseen, että ”Ei, eivät he kuitenkaan lainaa ventovieraalle tunkkia, senkin kiittämättömät ja pihit maalaiset”. Hän nosti ison kiven soratien laidalta ja paiskasi sen talon ikkunaan huutaen samalla ”Pitäkää tunkkinne”.
Hypätään siis ennakkoluulottomasti tien päälle ja katsotaan oheisesta videosta miltä maisemat näyttivät eripuolilla Italiaa. Italian road trip tienpäältä kuvattuna, olkaa hyvät ja kiinnittäkää turvavyöt.
Perustat hyvälle road tripille
Road trippejä on varmasti moneen makuun. Yksi tykkää vain ajaa ja toinen viipyillä etapeilla vähän pidenpään. Paras rytmi on se, joka sinulle sopii. Itse tykkään olla pari yötä samassa paikassa niin jää yksi kokonainen päivä ihmetellä pysähdyspaikkaa. Me teimme Italian road tripillä 1-2 yön pysähdyksiä.
Tulikin jo edellisessä kappaleessa pidemmän kaavan mukaan neuvottua olemaan ennakkoluuloton. Älä siis anna ennakkoluulojen rajoittaa matkaasi.
Älä suunnittele matkaasi liian tarkasti. Pidä aikataulu ja kohteet joustavana. Näin voit kääntyä risteyksestä siihen suuntaan mikä silloin hyvältä tuntuu. On kuitenkin hyvä miettiä reittiä noin pääpiirteittäin, jotta tietää meneekö Kroatiaan vai Italiaan ja suurinpiirtein mihin siellä.
Älä hätäile vaan nauti matkasta. Muista, että tämä on road trip ja ollessasi liikkeessä olet jo perillä. Saavut kohteeseen sitten kun sen aika on tai olet saapumatta mikäli valitsit uuden kohteen.
Ole joustava. Nopean päätösten reissulla voi tulla vastaan yllätyksiä. Jokin paikka ei ole auki, tie tai lauttayhteys on suljettu ja niin edelleen. Valitse silloin uusi reitti tai kohde. Sinun ei ollut tarkoitus mennä valitsemaasi tietä vaan sinulle järjestettiin jotain muuta, oikeampaa.
Ole joustava myös kanssareissaajalle. Älä pidä liikaa kiinni kohdeajatuksestasi vaan ota vastaan avoimin sydämin myös muiden ehdotuksia.
Tutki asioita ja paikkoja avoimella ja uteliaalla asenteella. Selvitä ja kysele mitä haluat tietää. Kysy paikallisilta mihin he neuvoisivat sinun tutustuvan.
Älä vaadi liikaa majoituksilta. Edellisenä iltana tai jopa samana päivänä varattu majoitus voi joissakin tapauksessa olla yksi niitä ainoita mahdollisia. Varsinkin sesonki aikaan voit joutua ottamaan sen mikä on enää jäljellä.
Säilytä huumorintajusi vaikka päivien kilometrit jo litistäisivätkin pakaroita. Pidä vaikka pidempi tauko ajamisessa ja viihtykää kohteessa tavallista pidempään. Ei road trip ole kuitenkaan kilometrikilpailu. Rakastakaa toisianne.
Ota valokuvia, jotta voit elää matkasi uudelleen. Järjestä ne kuitenkin heti matkan jälkeen, sillä muuten et myöhemmin muista mistä mikäkin kuva on otettu.
ITALIAN ROAD TRIP KOHTEET
Palmanova, tähtikaupunki, UNESCO maailmanperintökohde
Italian road trip alkoi virallisesti Palmanovasta vaikka sitä ennen jo olimmekin viikonloppulomalla Itävallassa. Etsiessäni Booking.com:sta ensimmäisen yön pysyhdyspaikkaa Udinen eteläpuoleiselta alueelta tuli Palmanovan majoitusvaihtoehto ensimmäisenä esiin. Palmanovasta oli hyvä aloittaa mystisin merkein päätetylle reitille sillä kaupungilla on hauskasti symbolinen asemakaava, se on tähden muotoinen. Italian road trip sai siis alkaa tähtimerkein.
Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä ja lähdimme seuraavana aamuna. Aikaa tutustumiseen ei ollut kovin paljoa, mutta jonkin verran kerkesimme kaupunkia katsella ja kokea.
Majoittajamme kertoi, että monesti ihmiset eksyvät täällä sillä kaikki kadut ovat samannäköisiä. Mielestäni asemakaava on yhtä helppo ja säännönmukainen kuin New Yorkin Manhattanilla. Täällä kehäkadut kiertävät tähden keskipistettä ja niistä pääsee kuutta säteensuuntaista tietä keskipisteeseen. Miten täällä voisi ikinä eksyä?
Palmanovan tähden muotoinen asemaava vie meidät 1400 -luvun puoliväliin, jolloin ensimmäinen tämän muotoinen linnoitus nähtiin Italiassa. Tuolloin tykit tulivat taistelukentälle ja linnoituksen muodolla haettiin lisäsuojaa sekä kuolleiden kulmien eliminointia. Venetsialaiset rakensivat Palmanovan 1593.
Itse herra Leonardo da Vinci oli pyydetty 1500 -luvulla tutkimaan ja suunnittelemaan puolustusrakennelmia jatkuvan turkkilaisten ja muiden saraseenien hyökkäysten uhan alla. Uhkaa kasvatti myös Itävallan laajentumissuunnitelmat. Niinpä suuri ja moderni linnoitus rakennettiin ja nimettiin Palmaksi juhlistamaan 22. vuosipäivää Venetsian voitosta turkkilaisista.
Palmanovan linnoituskaupunki on erinomainen ja hyvin säilynyt esimerkki tuon ajan sotilasarkkitehtuurista. Se oli myös aikansa todiste toimivasta linnoituksesta sillä se pysyi venetsialaisten hallinnassa yli 200 vuotta kunnes lopulta tuli mies, joka tarkisti yhtenään lompakkonsa olevan yhä rintataskussa ja valloitti linnoituksen. Miehen nimi oli Napoleon.
Mattinata, mukavan kokoinen kaupunki mäen rinteellä
Ensimmäisenä varsinaisena road trip päivänä ajettiinkin melkoinen siivu pohjoisesta etelään. Olimme nähneet paikkoja jo Pesaroon saakka, joten ne halusimme tällä kertaa ohittaa. Muutenkin Pesaron leveyksille pääsee vielä kotoakin reippaalla puolen päivän ajolla vaikka viikonloppuna.
Mikäli haluat jo tässä kohtaa pysähtyä ja käydä Pesarossa niin tästä pääset blogikirjoitukseeni “Rantaloma syksyllä | Kesäinen Pesaro, Italia”. Voit toki pysähtyä Pesarossa road tripin jälkeenkin, liitän linkin myös kirjoituksen loppuun.
Valtaosa ajoa oli moottoritiellä ja suurin osa maisemaa on tasaista. Nyt olisi ollut käyttöä Teslalle ja sen automaattiohjaukselle.
Saavuimme Mattinataan kohtuullisen myöhään, auringon laskun jälkeen. Keskusta oli autoilta suljettu ja muutama tie oli valjastettu kävelijöille. Pääsimme kuitenkin autolla hotellimme pihaan asti. Kaupunki oli oikein tunnelmallinen iltahämärissä ihmisten kävellessä kaduilla ja viihtyen ravintoloiden terasseilla syöden ja seurustellen. Kauppiaat kauppasivat erilaisia tuotteita ja lapset touhusivat omiaan.
Seutu on jo selvästi kuivempaa kuin pohjoisempana esimerkiksi Pesaron ja Riminin leveyksillä. Täällä ei taida enää paljon muut menestyä kuin kaktukset ja oliivipuut, joita kumpiakin kasvoi tienvierustoilla.
Mattinata on hienolla rannikolla, jossa on useampia uimarantoja. Rannat ovat yleensä pientä veden hiomaa kiveä ja rantaviiva jyrkkää sekä kallioista. Se tarjoaa upeat mahdollisuudet valokuvaamiseen, mutta rannoille meno on ahtaampaa ja hankalampaa. Onhan hiekkaranta aina pehmeämpi oleskella kuin kivinen alusta. Pienissä kivissä on toki etunsa hiekkaan verrattuna. Kivet eivät tartu mukaan samallalailla kuin hiekka, jota löytyy sitten ihan joka paikasta.
Mattinata valikoitui Italian road trip pysähdyspaikaksi kahdesta syystä. Yksi ja merkittävin oli jo mainitsemani Arkkienkeli Mikaelin Ley linjalla sijaitseva luostari Santuario di San Michele Arcangelo, joka on pienessä Monte Sant’Angelon kaupungissa. Luostarin kirkko on tehty kallion sisään. Aika erilainen paikka.
Toinen syy oli merenranta ja pari vinkkiä hienoista rannoista, kuten Spiaggia di Vignanotica. Ranta on hienolla paikalla kahden valkokylkisen, mereen laskeutuvan kallion välissä.
Kirjoitan Mattinatasta ja sen ympäristöstä oman blogikirjoituksen myöhemmin ja liitän linkin tänne sekä jaan tiedon julkaisusta kanavissani. Seuraa siis Facebookia ja Instagramia sekä Blogit.fi sivustoa.
Ipanema white beach, Trinitapoli BT
Matka jatkuu Mattinatasta etelään Manfredonian lahden rantaa mukaillen. Aamupalasta on jo vähän aikaa ja kaikki Italiassa olleet tietävät, jotta joissakin hotelleissa aamupala ei ole kahvia ja kroissanttia kummempaa. Saimme aamiaiseksi hieman enemmän, mutta pikku välipalaa teki jo mieli.
Silmiini osui sanat Ipanema beach ja se huvitti brasilialaista vaimoani. Ipanema on iso hiekkaranta Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Kysäisin, josko mennään Ipaneman rantaa katsomaan. Se sopi, joten hyppäsin jarrupolkimelle ja käänsin auton keulan tulosuuntaan.
Ranta olikin oikein kaunis ja valkoiset kalusteet hehkuivat aurinkossa. Hienoa oli, että se oli esikuvansa tapaan hiekkaranta. Emme tosin tulleet tänne hiekasta nauttimaan vaan maukkaista piadinoista sekä cappucinosta. Otimme kuitenkin sandaalit hetkeksi jaloistamme ja kävimme näyttämässä varpaitamme mereneläville sekä tassuttelemassa rantahiekalla. Aah, lämmin hiekka jalkojen alla.
Muuten tämä rantakaistale näyttää hieman ränsistyneeltä. Heikkokuntoisia kyliä oli harvakseltaan ja jokunen “keidas” keskellä kuivaa merenjättömaata. Näyttää halvalta, mutta en tiedä hintatasoa. Tuskin täällä on paljon muuta kuin rantailua näillä pienillä yksityisillä rannoilla. Tällaisen ohiajolla saadun kokemuksen mukaan ei olisi meidän rantakohde.
Sanottakoon myös, että vähitellen alkaa olla myös roska-astiat ja kaatopaikat harvassa sillä roskakasat tienvierellä ja pysähdyspaikoilla alkavat lisääntymään ja kasvamaan.
Castel del Monte, kahdeksankulmainen temppeliritarien linna, UNESCO maailmanperintökohde
Castel del Monte tuli myös kohteeksi suunnittelematta. Olimme jatkamassa matkaamme Alberobelloon, joka oli minun listallani ehdoton käyntipaikka. Vain se ja seuraava majoitus toisella puolella Italiaa piti aikataulua yllä ja meillä oli vielä mukavasti aikaa, joten auto kääntyi taas intuition tielle.
Vaimokultani katseli nettiä minun ajaessa ja Castel del Monte pomppasi sieltä esiin. Se on mielenkiintoinen linna, joka ei ole todennäköisesti toiminut linnoituksena vaikka siltä näyttääkin. Ympärillä ei ole vallihautaa eikä muutakaan suojaa. Linna on säännöllisen kahdeksankulmion muotoinen kuten myös kaikki kulmien tornit. Kerrotaan, että se on toiminut temppeliritarien paikkana ja se on rakennettu merkitykselliselle maantieteelliselle paikalle.
Tänne oli hieman vaikeahko löytää navigaattorin kanssa, mutta hetken etsittyämme tien sivussa alkoi olemaan opasteita. Linna sijaitsee mäen päällä kansallispuistossa. Paikanpäällä on pieni parkkipaikka, johon vielä hyvin mahduttiin. Linnan vieressä on ravintola Taverna Sforza 1910, jossa oli hyvää ruokaa kohtuu hinnalla vaikka ovatkin alueen ainoa ruokailupaikka.
Kirjoitan lisää Castel del Montesta myöhemmin erillisessä blogikirjoituksessa.
Alberobello, erikoisten valkoisten töttörötalojen kaupunki
Castel del Monten ja ruokailun jälkeen alkoi olemaan jo tunne, jotta noinko jää Alberobello sivuraiteille tai sitten saavumme seuraavaksi yöksi varattuun majapaikkaan päivän myöhemmin. Mietimme jo, jotta menemmekö Italian saappaan korkoa vielä hieman etelämmäksi Alberobellosta ja viihtyilemme siellä päivän.
Näitä valkoisia töttörörakennuksia kutsutaan “trulleiksi”. Löysimme tänne ytimeen, kun laitoin navikaattoriin osoitteeksi Alberobello ja sitten saavuttuamme kaupunkialueelle seurattiin Trulli -kylttejä.
Olin nähnyt muutamaan otteeseen kuvia Alberobellon erikoisista rakennuksista siksi paikka olikin yksi omista pääkohteistani täällä etelän päässä. Tämän verran olin lukinnut mielessäni Italian road trip -reittiä.
Saimme auton tienvierusparkkiin melko lähelle trullitalojen aluetta. Siellä etäällä ne näkyivät ja hehkuivat valkoisena auringonpaisteessa. Olimme vihdoin siinä “postikorttini” porteilla, upeaa.
Meidän on nyt kuitenkin kiirehdittävä sillä päätimme käydä vielä Locorotondossa katsomassa, jotta onko siellä myös tällainen trullikeskittymä. Olimme jostain saaneet ymmärtää, että noin 10 km Alberobellosta etelään oleva Locorotondo on myös kaunis ja sielläkin voisi olla näitä törröröitä.
Locotorondon jälkeen oli tarkoitus jatkaa matkaa Italian toiselle laidalle, saappaan jälkaterälle Marina di Camerotan alueelle, josta olimme majoituksen jo varanneet.
Nyt olemme kuitenkin vielä n.400 km päässä Marina di Camerotasta ja arvioitu saapumisaika on noin 22.30 kieppeillä. Ei kuin polvi suoraksi ja keula kohti majapaikkaa, jotta päästään vielä sisälle. Majoitus oli varattu Bookin.comin kautta, mutta se oli yksityisen vuokraama yläkerta Camarotan kylässä. Emme halunneet päästää isäntää nukkumaan ennen saapumistamme. Tiedä kuinka sikeäuninen olisi ollut ja olisimme joutuneet majoittumaan autossa talon edustalla.
Tästä linkistä pääset Alberobellon kohdekirjoitukseen, Alberobellon trullitalot | Mystinen keskusta Rione Montilla
Marina Di Camerota ja Cilento -rannikkoa
Miksikö Italian road trip toi meidän juuri tänne? Ajatukseksi muodostui, jotta tullaan itärantaa alas ja länsirantaa ylös takaisin Itävaltaan. Nyt oli siis lännen vuoro näyttää maisemansa. Katsotaan mihin Italian länsiranta pystyy. Toisekseen meidät toi Marina di Camerotaan ja Cilenton rannikolle se sama mystiikka, joka johdatti meidät Ley linjojen kautta Castel del Monten mäelle ja muutamalla mutkalla tänne. Vaimoni oli saanut sydämeensä tunteen seurata “The Wonder Woman” jalan jälkiä. Onhan hän itsekin sellainen.
Näillä Cilenton rannikon seuduilla on useitakin paikkoja, joissa osa amazonien soturiprinsessa Dianasta kertovan elokuvan “The Wonder Woman” filmatisoinnista on tehty. Ihmiset kertoivat, että jotain amazonien ja saksalaisten taistelukohtauksia olisi kuvattu Arco Naturalen läheisillä rannoilla ja jossakin Cilenton rannikon muilla rannoilla. Elokuva esitettiin vuonna 2017.
Camerotassa olleen majapaikkamme isäntä kertoi olleensa taksikuskina amazonprisessaa näytelleelle Gal Gadotille. Pääsimme siis näinkin lähelle The Wonder Woman- produktiota. Nimikirjoitusta en kehdannut pyytää, mutta palvova katseeni korvasi hänelle sen. Isäntä opasti meidät Cala D’Arconte -rannalle, joiden kuvauksien aikaan hän oli ollut taksikuskina.
Ovat nämä seudut kelvanneet monille muillekin elokuvaproduktioille, kuten esimerkiksi Mel Gibsonin Passion of the Christ. Miksikäs ei, sillä onhan nämä näyttäviä ja kuvauksellisia rantoja sekä kaupunkeja.
Nämä rannathan olisivat hieno paikka jäädä lötköttelemään ja viettämään päiviään, mutta Italian road trip täytyy jatkua. Tosin tuonne Arco Naturale rannalle tehtiin kaksi käyntiä yhtäaikaa, se ensimmäinen ja viimeinen. Ei ollut ihan niin “naturaali”, kuin voisi kuvitella, ehkä kuva kertoo jo viitettä. Palataan näille rannoille vielä erillisessä tarinassa vähän myöhemmin.
Siispä nyt hypätään autoon ja aletaan ajelemaan Italian länsirannikkoa pitkin pohjoisen suuntaan kohti Amalfi rannikkoa. Tässä ajaessamme kerron vielä yhden mystisen jutun. Jälkeenpäin selvisi, jotta Castel del Monte oli ollut myös “The Wonder Woman” elokuvan näyttämönä. Kohtaus, jossa Diana varastaa “God killer” -miekan on kuvattu Castel del Monten sisällä. Aikalailla jännä juttu, jotta matkamme vei sinne tullessamme Marina di Camerotaan “The Wonder Womanin” jalanjäljissä.
Amalfi, Ravello ja Positano
Olemme saapuneet Marina di Camerotasta Cilenton rannikkoa pitkin Scalan kylään Amalfin rannikolle. Scalan kylä sijaitsee lähellä Ravelloa, joka on yksi tämän alueen käyntikohteista.
Ravello itsessään on kaunis pieni kaupunki vuoren huipulla, mutta vetonaula taitaa olla luksushotelli Villa Cimbrone ja sen puutarha näköaloineen.
Valitsimme Scalan majapaikaksemme sillä halusimme yöpyä “Villa Cimbronemaisissa” maisemissa, mutta maksamatta satoja euroja yöstä. Olimme jälleen nopeasti löytäneet Booking.comista meille sopivan hintaisen majapaikan ja vain noin 5-10 min ajon päästä Villa Cimbronesta.
Siinä missä Marina di Camerotan tiet kulkivat vuoristoisissa maisemissa ja kallioisilla rannoilla niin Amalfi on astetta haastellisempi autoliikenteelle. Tiet ovat hyvinkin kapeita ja paikka paikoin niillä on pysäköityjä ajoneuvoja. Tiet ovat hädintuskin kahden henkilöauton levyisiä. Joissakin paikoissa on liikennevalot ohjaamassa liikennettä vain toisesta suunnasta. Mitäs sitten, kun tekniikka ei toimikaan kuten pitäisi?
No sitten syntyy kaaos ja paljjon käsien heiluntaa. Näin kävi meille. Odotimme kolmantena jonossa liikennevalojen vaihtumista punaiselta vihreäksi. Punainen valo sammui, mutta vihreä ei syttynytkään. Ensimmäinen auto kaasutti tielle, skootterikuski edessämme epäröi tai hän keskittyi liiaksi keskusteluun. Takaa ampaisi pari autoa ohitsemme sillä oli kulunut jo merkittäviä sekunteja elämästä punaisen valon hävitessä valotaulusta. Torvi soi, kuten tavallista. Päätimme mekin mennä jonon mukana.
Puoleen matkaan pääsimme hyvin, mutta sitten tuli toisen suunnan jono vastaan ja keulilla oli iso pakettiambulanssi. Edellämme olleet olivat kerinneet mennä kapeikosta, johon me nyt jouduimme ensimmäisenä pysähtymään. Otin hieman taaksepäin ja menin niin reunaan, kuin autoa kallion kylkeen raapimatta voi mennä. Siinä sitten vähän säädettiin autojen asentoa, jotta ampulanssi pääsi menemään. Sitä seurasi toki pitkä jono. En voinut liikuttaa autoa senttiäkään eteenpäin tai vastaantulija eivät olisi päässeet meistä ohi.
Sadan metriä takanamme alkoi motoristin mieli lämmetä ja ääni nousta samassa tahdissa käsien kanssa. Kerroin hänelle käsimerkein tulla katsomaan, jotta ei tästä mennä niin kauan kuin autoja tulee metrin välein. Viimein takanamme olleesta autosta tuli paikallinen, jolla oli päässä muutakin kuin höyryä ja meni pysäyttämään vastaantulevan letkan niin, että me pääsimme purkamaan johdollamme omaa jonoamme. Sinne se patti jäi taakse ja ties kuinka kauan siellä kädet heiluivat ja ääni nousi mitään kuitenkaan auttamatta.
Siispä saapuessasi Amalfin rannikolle autolla valitse seurueesta kylmähermoisin ja kokenein kuljettaja. Lisäksi pyrkisin tulemaan sesongin ulkopuolella.
Toinen haaste ovat parkkipaikat. Majoittajamme kertoi, että olemme kahteen vuoteen ensimmäiset englantia puhuvat turistit hänen majoituksessaan. Ennen tätä suurta K-näytelmää autoja ja ihmisiä oli huomattavasti enemmän. Silloin en kyllä täällä autolla olisi halunnut liikkua. Nyt oli hieman tilaa ja parkkipaikkakin löytyi suhteellisen hyvin vaikka moni parkkialue näyttikin “Täynnä” -viestiä. Niin ja ne parkkipaikat on kyllä suunniteltu Fiat 600:lle, sille alkuperäiselle.
Upeaa kallioista merenrantaa ja merinäköaloja siellä täällä, mutta ahdistavan ahdasta. Tänne palaamme kuitenkin vielä erillisen blogikirjoituksen merkeissä myöhemmin. On Amalfi sentään lisätarinan arvoinen paikka.
Pompeiji, kaupunki Vesuvius tulivuoren juurella.
UNESCO maailmanperintökohde
Amalfilta, Scalan kylästä ajoimme SP1:stä suoraan pohjoiseen. Se oli majoittajan ja navigaattorinkin suositus, ihan hyvä olikin. Tie on riittävän leveää leppoisaan ajoon ilman, että sivupeilit kättevät toisiaan autojen kohdatessa. Ei sillä, kohteliastahan se on kätellä kohdattaessa. Hieman metsäiset maisemat muutamilla kylillä ja vastaantulevalla vuohilaumalla, jota isäntä ja koira ohjasivat hallitusti. Koko lauma pysyi nätisti vastaantulevalla kaistalla.
Kerroin naville, jotta mennään Pompein keskustaan. En sen enempiä ollut katsonut, jotta missä tämä historiallisen Pompeijin kaivaus on. Löysimme ensin tiemme nykyisen Pompein keskustan ruuhkaan. Ei sieltä onneksi ollut montaa kilometriä mielenkiintoiseen, mutta traagiseen historiaan.
Pompeijihan on se kaupunki, jonka Vesuvius tulivuori hautasi purkautuessaan vuonna 79. Kaupunkia on kaivettu esiin aivan tolkuttoman iso alue ja kuulemma suurin osa hautautunutta aluetta on vielä tutkimatta.
Paljon on löytynyt laavasta tavaraa ja yksityiskohtia tuhon ajasta ja ajalta. Luonto säilytti traagisella tavalla meille jälkipolville palan mennyttä aikaa. Tuo miespatsas Kentaurin alla on asennossa jollaisessa moni esille laitettu ruumis on. Tämä mies oli joutunut antautumaan Kentaurille ja monet muut Vesuviukselle.
Mikäli olet road tripillä ja päätät tehdä tässä pysähdyksen sen enempiä ennakkosuunnitelmia tehneenä, niin älä suorilta usko, mitä täällä sanovat. Olimme täällä sunnuntaina ja lippuluukulla kertoivat, jotta sunnuntaisin pitää tilata pääsilippu ennakkoon netistä. Ei voi mitään, valitettavasti, kertoivat luukulta.
“Ai jaa, että nytkö ei ole tilaa” kysyi hämmentynyt turisti, johon lipunmyyjä osaaottavanan näköisenä kommentoi “Valitettavasti opastettuja kierroksia ei ole riittävästi, tulette sitten joku toinen kerta”. Turisti jatkoi, että “ei me tarvita opasta, mennään vaan tuonne pariksi tunniksi katselemaan”. Lipunmyyjä pysyi tarinassaan, mutta heltyi neuvomaan meitä kysymään suoraan oppailta, jotka olivat hänen koppinsa yläkerrassa. Siispä päättäväiset turisti tai ainakin toinen heistä saapasteli suoraan yläkertaan. Toinen turisti, se suomalainen eli minä, olisin uskonut kerrasta puhetta ja jatkanut matkaa. Mikäli joku sanoo, että ei onnistu niin silloinhan se tarkoittaa, että ei onnistu, vai mitä? Onneksi vaimoni on toisesta kulttuurista, jossa ei näin aina olekaan eikä hän uskonut lipunmyyjän puheita.
Oppailla oli hieman samanlainen tarina kuin lipunmyyjällä. Heiltä olisi saanut opastetun kierroksen, joka olisi kestänyt tunteja ja seuraavaan kierrokseen olisi pitänyt odottaa tunnin tai pari. Turistit inttivät, että “ei me tarvita opastettua kierrosta. Me mennään vaan tuonne pariksi tunniksi ja tullaan sitten pois”. Oppaat neuvoivat meitä menemään portille.
Portilla menimme lippuluukulle ja kerroimme haluavamme mennä sisään ilman oppaita. Lipunmyyjä kertoi hinnan ja rahasti hieman ihmetteliviä turisteja. “No, eikun sisään sitten” iloitsivat turistit ja menivät lipuntarkastuspisteeseen. Siellä vanhempi herrasmies kysyi lippuja. Turisti näytti kuittia ja kysyi “onko tämä lippu”. Ei ollut lippu. Turisti selitti, että olivat ostaneet kaksi lippua, mutta saaneen vain kuitin. Herrasmies lähti turistien kanssa takaisin lipunmyyjän puheille. Nyt saatiin liputkin ja viimein portit aukesivat Pompeijiin.
Onneksi ei ollut tuona sunnuntaina paljoa ihmisiä, muuten tuossa näytelmässä kaikkine jonoineen olisi mennyt liikaa aikaa ja erityinen paikka olisi jäänyt kokematta.
Ole sitkeä, älä usko suorilta mitä pajunköyttä sinulle syötetään. Ole sinnikäs ja saat mitä halua ja mikä sinulle kuuluu.
Tässäpä siis uusi pala Pompeijin historiaan. Pompeijin vanhempi historia on kyllä sen verran mielenkiintoinen, että tänne argeologiselle kaivaukselle tulemme rapsuttelmaan historiaa esiin erillisellä blogikirjoituksella.
Palattaessa Pompeijin historiasta nykypäivään on saattanut kehittyä jo kova nälkä. Noin 100m ulostuloportilta on kiva ravintola, jossa oli mukava tunnelma ja hyvää ruokaa. Alkudrinkiksi kannattaa ottaa sitruunoista puristettu mehu tai vähemmän kirpeä appelsiinimehu. Mielettömän hyvää kävelyn jälkeen ruokaa odotellessa. Nyt on hyvä jatkaa matkaa sillä kuski ja apukuski on tankattu.
Vesuvius, esimerkki ihmisten optimistisuudesta
Katselin kartalta Vesuviuksen huipulle johtavalta tieltä Terrazza Due Golfi -ravintolan osoitteen navigaattoriin. Osoitteella: Contrada Osservatorio, 7, 80056 Ercolano NA pääsimme oikealle tielle.
Siirtyminen Pompeijista Vesuviuksella on lyhyt. Tulivuoren rinnettä nouseva tie on hyväkuntoinen päällystetty vuoristotie. Me emme ajaneet huipulle asti vaan noin “puolivälin krouviin” kahville. Ruan päälle piti saada kahvia ennen pitkänsiivun ajamista ja siihen Vesuviuksen rinteet tarjosivat hienon paikan. Terrazza Due Golfilta on upeat näköäalat alas kaupunkeihin ja merelle.
Täällä puolivälikrouvinkin maisemissa pääsimme riittävästi ihmettelemään tulivuoren aikanaan valuttamia laavakivikerroksia. Laavakiveä on pitkin vuorenrinnettä erilaisin muodostumin ja kasoin.
Täällä katsellessani alas vuorenjuurella olevaa kaupunkimerta Pompeijin kokemuksen jälkeen en voinut olla ihastelematta kuinka optimistisia ihmiset voivat olla. Vesuvius tuhosi Pompeijin ja pari muuta kaupunkia siinä sivussa. Historian aikana se on purkautunut useasti tuhoten lähiseutujaan ja kylväen kuolemaa. Silti tähän ympärisöön on kehittynyt miljoonien ihmisten elinympäristö.
Tuliperäinen maa on antanut myös elämää. Purkausten välillä vuoren rinteet ovat täyttyneet viini- ja puutarhoista. Tuliperäisen maan kerrotaan olevan ravinteikasta ja siten se on antanut elinmahdollisuuksia.
Vesuvius on yhä toimiva tulivuori ja viimeisin purkaus on ollut 1944, jolloin tuhoutui muutamia kyliä. Siten se on ainoa Euroopan mantereella oleva tulivuori, joka on purkautunut viimeisen sadan vuoden aikana. Sitä pidetään yhtenä maailman vaarallisimmista tulivuorista juuri ympäristön tiheän asutuksen vuoksi. Mahdollisen purkauksen vaara ja vaikutusalueella asuu lähes neljämiljoonaa ihmistä.
Vesuvius on purkautunut 1700 -luvulla kuudesti, 1800 -luvulla kahdeksasti ja 1900 -luvulla kolmesti. Nyt on menossa hiljaisin vaihe 500:aan vuoteen. Toivottavasti Aku Ankasta tuttu Milla Magia ei keittele Vesuviuksen kätköissä mitään räjähteleviä soppia, jotta tulivuori pysyykin hiljaiselossa. (faktojen lähde Wikipedia)
Assisi ja San Gimignano historialliset, kauniit kaupungit
Vesuviuksen rinteiltä suuntasimme Assisin kaupunkiin. Tämä kohde valikoitui muutamien merkkien ja syiden johdosta. Olimme aikaisemmin ihmetelleet, mitä mystistä tällä alueella saattaisi olla sillä näille seuduin osui kahden Arkkienkeli Mikaelin Ley linjan risteyskohta. Sain myöhemmin vinkin Assisista Facebookin “Autolla Euroopassa” -ryhmässä. Katselimme kartalta missä tämä Assisi sijaitsee ja sehän osui juuri tuonne Ley linjojen risteykseen. Tutkimme mitä siellä voisi olla ja löysimme, että paikka on ollut Franciscus Assisilaisen (San Francesco d’Assisi) kotipaikka. Siinähän niitä vinkkejä tuli ihan riittämiin, siis siksi Assisi.
Saavuimme Assisiin myöhään iltapäivällä ja majoituimme Hotel Assisivm Antica Dimora hotelliin, joka oli jonkinasteinen vanha linna Castelnuovon kylässä Assisin eteläpuolella. Tämä oli kyllä yksi parhaita majapaikkoja koko reissulla. Huone oli persoonallinen ja hotellin yhteydessä olevan ravintolan palvelu sekä ruoka oli erinomaista.
Ruokailun päätteeksi kävelimme hetken kylänraitilla. Molemmista meistä tuntui, jotta taas on tilaa hengittää ahtaan Amalfin jälkeen. Täällä ei tarvinnut kiivetä seinille väistääkseen autoa vaan kävelijöille on oma tilansa. Hotellilla oli riittävästi parkkitilaa ja ruutuun mahtui Fiat kuussatastakin suurempi auto. Istuimme kylän penkille, meillä oli rauha.
Onneksi hotellimme huone ja mukavuudet olivat paremmalla tasolla kuin San Francescolla oli ollut hänen majapaikassaan Eremo delle Carcerissa. San Francesco ei ollut varmaan kovinkaan pitkä mies sillä sänky oli hädintuskin 1,5 metriä. Tiedä sitten oliko nukkunut makuuasennossa vai istualtaan, kuten kuulimme Itävallassa Tratzbergin linnassa entisaikoina ihmisten tehneen.
Assisin kaupunki kuten myös San Francescon paikka ylhäällä vuorella ovat sen verran tutustumisen arvoisia paikkoja, jotta niihin palataan vielä erillisellä blogikirjoituksella.
Minulla oli ollut ajatuksena pysähtyä lounaalle suomalaisen Heidin ja hänen perheensä pitämään italialaiseen Taverna Dell’Orso ravintolaan, joka olisi ollut aikalailla matkallamme Assisista San Gimignanon kaupunkiin. Söimme lounaan kuitenkin jo Assisissa ja meidän piti ennättää vielä San Gimignanon kautta seuraavaan majapaikkaan Radda in Chiantiin. Tällä kertaa Italian road trip ei vienyt yllätyskäynnille suomea höpöttelemään, ehkä joku toinen kerta. Heidi kirjoittaa myös blogia ja hänen tarinoitaan elämästä Umbrian kukkuloilla voi lukea blogista “Heidin Italia”. Blogissa on tarinoiden lisäksi upeita kuvia heidän ympäristöstään.
San Gimignano on Assisin tyylinen vanhaa kivi- ja tiilirakennusta oleva kaupunki. Olimme käyneet täällä aikaisemminkin nopealla pysähdyksellä ja nyt halusimme mennä olemaan hieman kauemmin. Pidempi oleminen tarkoittaa tässä kohtaa paria tuntia, mutta se riitti keskustan katseluun ja vaimolle uuden laukun löytämiseen.
Laukkutarve oli pääasillinen syy San Gimignanoon ajamiselle. Vaimo muisti, että täällä oli paljon kivoja nahkaisten asusteiden kauppoja. Löysimme kauniin sinisen nahkarepun vanhan, näissäkin kuvissa esiintyvän, ruskean aikanaan Espanjasta ostetun repun tilalle. Tälläkin kohteella oli näin ollen tarkoituksensa matkallamme.
Ei ollut kovin kaukana, jotta minäkin olisi tarvinnut uutta asustetta. Reissulakkini näes jäi auton alle, mutta onneksi selvisi vain pintanaarmuilla ja asiaan kuuluvalla asfaltin raapimalla. Kävellessämme parkkipaikalta vanhaan keskustaan hattuni päätti kokeilla lentotaitojaan. Eihän ne kanan taitoja kummempia ole, joten niinhän se laskeutui viereiselle ajoradalle juuri saapuvan auton eteen. Kuljettaja näki tilanteen ja jarrutti, mutta hattuni oli juuri silloin eturenkaan alla. Hattu raahautui palan matkaa lukittuneen renkaan alla asfalttia vasten. Nyt hattuni on oikeastikin reissussa rähjääntynyt eikä vain sen näköiseksi valmistettu.
Edellinen käyntimme täällä osui sesongin ulkopuolelle. Nyt heinäkuun loppupuolella oli sen verran myyntikojua ja turistia, jotta ei ollut tunnistaa tuttuja paikkoja.
Katselin kuinka pitkä jono kiemurteli jäätelökauppaan, joka vaatimattomasti mainosti myyvänsä maailma parasta jäätelöä. En maistanut sillä jono ei minua houkutellut, mutta uskon olleen hyvää sillä putiikista poistuneet ihmiset ahmivat jäätelöä kaksin käsin. Istuin viereisen kahvilan vapaaseen pöytään ja odotin nautintoaineeni istualtani.
Siinä missä Assisissa tutustuimme San Francesco d’Assisin basilikaan, isoon goottilaiseen kirkkoon sekä Assisin historiallisen keskustan lähellä olevaan Francescon mietiskelypaikkaan, Eremo delle Carceriin, niin San Gimignanossa oli mukava vain kävellä ja katsella historiallisen kaupungin rakennuksia sekä istua kahvilassa katsellen ihmisvilinää.
Päivä taittuu iltaan, joten on aika ajaa Radda in Chiantiin sillä majapaikka ilmoittaa varauksessa, jotta sisäänkirjoutuminen on viimeistään klo 20.00.
Radda in Chianti, pieni keskiaikainen kaupunki upealla näköalalla
Edellispäivänä ja aamullakin olimme miettineet jatkaa matkaa Assisista rannikkoa kohden ja nousta sieltä kohti Genovaa ja Torinoa. Päätimme kuitenkin mennä vain San Gimignanoon ja jäädä pariksi yöksi johonkin Toskanan alueelle. Sieltä sitten kotia kohden sillä loman loppu läheni ja meillä oli vielä kotonakin asioita tehtävänä ennen loman loppua.
Halusimme yöpyä jossakin Toskanalaisessa maalaistalossa viiniviljelmien keskellä. Uima-allaskin oli mielessä sillä kaiken ajamisen jälkeen romantisoin ajatuksella lötkötellä altaalla Toskanan auringon alla. Halusin kävellä viiniviljelyksillä, pysähtyä kokemaan jälleen vihreää luontoa.
Aamulla siis etsimme seuraavan yön majapaikkaa netistä. Katselin maatilamajoituksia myös Agriturismo.it sivuilta sillä se on keskittynyt välittämään maatilamajoituksia. Palvelu on vain toivottoman hidasta tälläiselle nopeatempoiselle road tripille. Palvelussa ei ole selkeää tietoa onko majoittajalla vapaata huonetta vai ei. On tiedusteltava ja odotettava vastausta. Ei toimi. Olen löytänyt Bookin comista toimivan ratkaisun. Sitä käyttäessä tiedän onko vapaata tai ei, hintatieto ja mitä siihen sisältyy on selkeää sekä varauksen vahvistus tulee samantien.
Löysin Agriturismo .it sivulta tosi hienon maatilapaikan ja lähetin sinne tiedustelun sillä en löytänyt samaa paikkaa Bookingista. Menimme Assisin aamupalalle ja toivoin vastausta sen aikana. Vastaus tuli sitten joskus iltapäivällä, jotta “valitettavasti tilaa ei ole”. Olin jo toki varannut aamulla toisen paikan Bookingin kautta. Kovin montaa paikkaa ei heinäkuussa päivän varoitusajalla kahdeksi seuraavaksi yöksi ollut. Löysin yhden kivan näköisen, edullisen hintaisen, mutta huonoilla kommenteilla siisteydestä. Päätimme kuitenkin tyytyä siihen, sillä siellä oli uima-allas ja sijainti sai kehuja.
Pidimme hieman kiirettä San Gimignanosta sillä majoittaja ilmoitti viimeiseksi sisäänkirjautumisajaksi klo 20.00. Olimmekin melko tarkasti silloin paikalla. Emäntä tulikin kohteliaasti vastaan. Hetken ihmeellisen ihmettelyn jälkeen selvisi, että huone ei ollut vielä valmis. Vaihdoimme vaimon kanssa katseita ja hetken jo mietin, jotta mihin oikein olimme tulleet. Ehkä säikympi pariskunta olisi jo kääntynyt respan ovella, jossa keskustelua käytiin ja vaihtanut maisemaa. Respa oli kuin jonkin sortin varastokomero täynnä roinaa ja roskaa. Tämä ja kommentit Bookingista heikosta siirteydestä sekä huoneen valmistelemattomuus nakersi romanttista kuvaani uima-altaalla lötköttelystä.
Olimme nälissämme sillä jätimme San Gimignasossa syömisen, että ennätämme majapaikkaan. Sovimme, että menemme syömään sillä välin kun huone valmistellaan. Reilun 1,5 tunnin kulutta palasimme ja emäntä kantoi sänkyvaatteita huoneestamme. Oli juuri valmis. Pääsimme vihdoin suihkuun ja nukkumaan.
Aamulla heräsimme kauniiseen aurigonpaisteeseen hyvin nukutun yön jälkeen. Aamupala oli riitävän runsas ja sen kruunasi aina maistuva cappucino. Kaikki näytti paljon paremmalta Toskanan auringon alla, joten uikkarit jalkaan ja altaalle. Auringolla, levolla ja rualla on kumma voima.
Oleilumme aikana selvisi myös yksi syy paikan saamiin huonoihin arvosanoihin siisteydestä. Emäntä teki kaikki yksin. Hän hoiti vieraiden vastaanoton, huoneiden siivouksen, aamupalan ja ties mitä muuta. Se näkyi puolittaisena huonesiivouksena lähinnä pölyn kanssa, sänkyvaatteen olivat raikkaan puhtaita. Eikä jo hieman ikääntyneellä emännällä ollut liikoja aikoja järjestellä paikkoja. Lisähenkilöstöllä paikka olisi lähes kympin arvoinen.
Paikkana tämä oli upea, keskellä viini- ja oliivitarhoja. Saimme nauttia taas vihreydestä ja vehreästä luonnosta kuivan etelän jälkeen. Toskanassa meitä miellytti myös näkymien avaruus kukkulaiseen maisemaan. Täällä, kuten jo Assisissakin tunsimme olevan enemmän tilaa olla ja hengittää.
Radda in Chiantissa on hyviä ravintoloita niin kuin yleensäkin Italiassa. Täällä kannattaa varata pöytä mikäli mielii syömään. Kaupunki ei vaikuttanut kovin täydeltä, mutta ravintolat olivat illalla täynnä ja osa täyteen buukattuja.
Italian road trip, viimeiset sanat ja kilometrit
Pysähdyimme lounaalle ja lyhyelle rantailulle Ravennan hiekkarannoille. Viimeinen kosketus rantahiekkaan ja mereen ennen nousua takaisin Alpeille. Takanamme oli upea Italian Road Trip, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Hyvä niin, sillä se on aina uuden alku.
Olimme saaneet mystiikkaa, nähneet miten Italian luonto muuttuu pohjoisesta etelään ja kokeneet monia rantoja. Olimme syöneet hyvin ja olleet lähes osa elokuvan “The Wonder Woman” henkilöstöä majoittumalla pääosanäyttelijän taksikuskin luona. Olimme nähneet erikoisia kaupunkeja kuten Alberobello ja todenneet ihmisten optimistisuutta Vesuviuksella.
Olimme saaneet nauttia auringosta, joka pilviin verhoutuen kehotti meitä jatkamaan kotiin. Lähtiessä pyörähdimme vielä Marina di Ravennan keskustan kautta. Tämä on varmasti jonkun seuraavan rantaviikonlopun paikka.
Matkalla satoi ensimmäisen kerran koko road tripin aikana.
MAINITSEMANI LINKIT MUIHIN BLOGIKIRJOITUKSIINI.
Hyvinvointimatkailu Itävalta | Sweat lodge eli hikimaja kokemus
– tässä kirjoituksessa pääset tutustumaan hikimajailuun, jota teimme ennen Italian Road Trippiä
Rantaloma syksyllä | Kesäinen Pesaro, Italia
– tässä kirjoituksessa pääset tutustumaan Pesaroon, mikäli et jo road trippimme alkumatkassa jäänyt sinne hetkeksi
Tätä olikin todella kiinnostavaa lukea, sillä todella moni paikka oli itselleni täysin tuntemattomia. Mutta nyt kun niistä luki, niin olisi todella hienoa päästä näkemään itse esimerkiksi tuo Castel del Monte -linna ja Alberobello, joista en aikaisemmin ollut siis kuullut. Lisäksi olen pitkään halunnut päästä näkemään myös Vesuviuksen ja pari muutakin kuuluisaa Italian tulivuorta.
Kaiken kaikkiaan upealta kuulostava road trip!
Kiva, jotta pidit kirjoituksesta:) Road tripillä löytyy kaikenlaista, mutta vastaavasti menee jotakin ohi, kun ei kerkeä etukäteen pysähdyspaikkoihin tutustumaan. Ehkäpä se juuri onkin road tripin yksi viehätyksistä, nähdä ja kokea niitä paikkoja sekä asioita, joita meille näytetään.
Suosittelen omasta puolestani noita poimimiasi kohteita. Vesuviuksen yhteydessä kannattaa käydä Pompeijissa tallustelemassa ja ihmettelemässä vuoden 79 menoa. Tuollainen lyhytkin käynti oli jo riittävä, jollaisen me teimme 🙂 Oppaiden kanssa neljä tuntia kiertäen toki tulee paljon faktaa ja tarinaakin.
Ihan unelmareissu! Rakastan road trippejä, ja Italian road trip olisi seuraavana haaveissa (ja USAn jossain vaiheessa). Vähän jännittää nuo kapeat tiet kyllä esim Amalfilla. Italiassa on niin paljon upeita paikkoja. Nuo suloiset tötterötalot haluan myös nähdä 🙂
Oli kyllä hieno reissu. Yksi haavereissu on toteutunut. Ollaan haluttu nähdä Etelä-Italiaa ja nyt se tuli nähtyä monen muun alueen kanssa 🙂
Amalfilla on kyllä hyvä tietää autonsa rajat, jottei peltejä raavi jonnekin. Vauhdit on pieniä, joten vahingot ovat todennäköisimmin vain pelti- ja maalivaurioita vahingon sattuessa. Ei kannata jännittää sillä paljon on kulkijoita ilman ongelmia, kuten mekin selvisimme hyvin 🙂
Hotellilla oli kuljetuspalvelu aamulla rannalle ja iltapäivällä takaisin. Silloin ei tarvitse itse stressata ahtaudesta eikä etsiä parkkipaikkaa. Me ei vaan olla lomalla aikatauluihmisiä ja olisi jäänyt Positano ja muutakin näkemättä.
Tuolla töttörötalokaupungissa Alberobellossa ja sen lähellä Locorotondon ympäristössä näytti olevan paljon majoitusta tarjolla noissa töttöröissä. Se voisi olla spesiaalia mikäli yöpyy niillä seuduilla:)
Tuttuja ja tuntemattomia paikkoja Italiassa, tosin me olemme käyneet niissä vähän pistemäisesti useammalla matkalla. Viimeksi olimme Napolissa ja Napolinlahdella, mutta käväisimme myös Amalfissa. Jos haluat lukaista juttumme sieltä, niin tsekkaa tästä: https://meriharakka.net/2021/11/10/pompeji-pompeiji-ja-ripaus-amalfin-rannikkoa/
Tuo Alberobellon ja Barin kulma kiinnostaisi kyllä vielä – ehkä se voisikin olla seuraavan Italian reissun kohteena!
Kiitos linkistä 🙂 Lukaisen sieltä Napolinkulman tarinaa, kiva nähdä muitakin mietteitä sieltä.
Mikäli menette Alberobellon suuntaan niin voisi olla spesiaalia majoittua jossakin noista trullitaloista.
Paljon tuntemattomia paikkoja, sillä manner-Italiassa on tullut matkustettua vain yhden ainoan kerran. Olipa ihana päästä kokemaan Italiaa, valoa ja lämpöä ja saada käsitystä minkälaista on missäkin päin Italiaa. Nuo töttörötalot on kyllä söpöjä! Muistaakseni oon joskus törmännyt niihin (kuvissa), mutta en yhtään muista että missä – ehkä se oli sitten täällä Italiassa. Toscana näyttää kyllä niin upealta paikalta, että sinne on kyllä joskus päästävä, tykkäisin ihan valtavasti tuosta luonnosta ja avaruudesta siellä. Olipa teillä kyllä antoisa reissu! 🙂
Oli kyllä mukava pätkä kesää ja laajalti nähtiin Italiaa 🙂
Eipä ole sinun tiesi montaa kertaa manner Italaan vienyt. Minun tieni on vienyt sinne kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Enemmän työn merkeissä kuin vapaa-ajan.
Italian saarilla puolestaan en ole käynyt kertaakaan. Nyt oli lähellä Sardinia, mutta jäi sitten kisassa alemmille sijoille.
Toscana on hienoa paikkaa ja todennäköisesti meilläkin seuraavan pidemmän Italian loman kohde.
Kiitos kommentista 🙂
Tää postaus pitää laittaa talteen, olen aina halunnut kiertää Italiaa näin. Mieheni on asunut Italiassa, eikä ihan heti ole innostunut lähtemään sinne turistina…Joten odottelen kiltisti.
Kiva, jotta kirjoitus antaa ideaa. Sano miehelle, että lähtee Italiaan autokuskin roolissa eikä turistina 🙂 Autokuskina hän voi “väistellä” liian tuttuja maisemia
Upeita kuvia, niitä olisi voinut enenmmänkin katsella! ☺
Kiinnostava postaus teidän Italian roadtripistä. ☺
Kiitos Suvi. Kuvia tulee lisää noihin kohdepostauksiin, joita kirjoitan myöhemmin. Sitten näkee vähän enemmän paikkoja 🙂
Minullekin suurin osa noista oli tuntemattomia kohteita, mutta toisaalta sai hyviä vinkkejä ja inspiraatiota tulevaa varten, kunhan tuonne Italiaan joskus pääsee. Olen kaavaillut sinne junamatkaa, mutta saapa nähdä, mitkä noista kohteista osuu raiteiden varrelle. Kerrassaan upeita maisemia, erityisesti nuo luontokohteet ja vanhat kaupungit miellyttää silmää.
Upeita on paikat ja vanhoja kaupunkejahan Italiassa riittää ja toki kaunista luontoakin. Toivottavasti juna löytää upeille paikoille. Itse olen joskus mennyt Milanosta Pesaroon ja siitä juna jatkoi vielä etelämmäksi ilman minua. Tiedän siis tuon verran junamatkailusta Italiassa. Voin varmuudella sanoa, jotta “junia on ja ne kulkee” 😀
Reissu on näyttänyt aivan ihanalta! Voisiko sitä edes parempaa tapaa olla kesäloman viettoon! Jos ei olisi lemmikkejä niin tulisi varmasti tehtyä tälläisiä vähän extempore matkoja enemmänkin. Niille kun pitää sitten miettiä hoidot jne niin pitävät juuret tiukasti maassa 😀
Reissu oli ihana. Tuolla kertaa Italian road trip oli paras tapa kesäloman viettoon. Joskus voi tuntua paremmalta olla yhdessä paikassa ja patsailla vaikka vuorilla tai rannalla. Paras tapa kesäloman viettoon onkin se mikä tuntuu juuri silloin parhaimmalta 🙂 On parhautta mikäli saa valita mieleisensä vaihtoehdon.
Meilläkin on lemmikkejä, mutta ne on sen verran helppoja, jotta eivät rajoittele ja naapurikin selviää helpolla niiden hoidosta. Meillä on kaksi vesikilpikonnaa ja pidempien reissujen aikana naapuri tai jokin kavereista käy antamassa niille ruokaa ja katsomassa, jotta kaikki on ok. Samalla tulee kasteltua huonekasvit 🙂
Wou, hienoja paikkoja teillä! Nuo trullitalot kiinnostavat meitäkin, mutta ei olla vielä päästy näkemään. Hyviä vinkkejä myös nuo, että matkaan kannattaa lähteä rennolla otteella ja varautua yllätyksiin ja suunnitelman muutoksiin. Ja pitää positiivinen asenne 🙂
Oli upeita pysähdyspaikkoja:) Nuo on hyviä ohjeita road tripille, kuten se, että ei lukitse liian vanhvasti päämääriä. Lukitsemalla päämäärän alkaa helposti aiheuttamaan itselleen hermostuneisuutta ja positiivinenkin asenne alkaa olemaan lujilla. Näin alkoi tapahtumaan itselleni, kun Alberobellon päivään alkoi tulemaan sivujuonteita toinen toisen perään. Päivä kului kulumistaan ja seuraava yöpaikka oli jo varattu toiselle puolelle Italiaa. Alberobello oli minulle yksi etelän pääkohteita ja olin lukinnut sen vahvasti mieleeni kohteena nähdä. Kerkesimme sinne kuitenkin vielä aurinkoiseen aikaan.
Jälkiviisaana olisin jäänyt Alberobeellon seuraavaksi yöksi. Varannut huoneen trullitalosta ja fiilistellyt tunnelmia Alberobellossa hieman pidempään. Toki tuo parituntinen trullitalokeskittymässä riitti alueen näkemiseen, mutta hieman kauemminkin olisi voinut paikkaa tonkia. Ties mitä olisi löytynyt:)
Todella ihania reissutunnelmia ja kauniita maisemia ja paikkoja! 🙂 Italia on itsellä vielä vain haaveissa, vaikkakin ystäviä maassa asuu ja on sieltä kotoisin useampikin. Heh. Olen täysin samaa mieltä tuossa, että on parasta vain antaa virran kuljettaa matkalla, sillä kaikella tapahtuvalla on tarkoituksensa ja joskus sinun on tarkoitus kokea jotain muuta, kuin mitä olit ehkä alunperin itse ajatellut. 🙂 Nuo trullitalot olisi kyllä kieltämättä hauska nähdä, en tiennytkään sellaisten olemassaolosta!
Italia è bella:) Kiva, jotta sait jotain uutta paikkatietoa noiden trullitalojen muodossa. Yritetään pysyä virran vietävänä ja ymmärtää sen pyörteet, jotta emme ajaudu rannalle:)
Kiitos mukavasta kommentista.
Ihanan kuuloinen ja näköinen reissu! Alberobello trullitaloineen on supersympaattinen, mutta viehättäviltä näyttävät myös nuo kivi/tiilirakennuskaupungit, kuten San Gimignano.
Tuttu tunne tuo, että haluaa paikkoihin missä on tilaa hengittää. Olen omalla kohdalla huomannut, että aina kyse ei ole pelkästään fyysisestä väljyydestä ympärillä. Toisinaan voi olla helppo hengittää myös suurkaupungin sykkeessä, tavallaan hengittää sen paikan kanssa samaan tahtiin. Ehkä se on jotain sielujen sympatiaa. 🙂
Oli kyllä hieno reissu. Näki Italaa laajalla alalla ja tuli käytyä etelämpänä Italiassa kuin koskaan aikaisemmin. Se oli ollut monesti mielessä ja nyt tuli toteen:)
Uskon, että paikoilla on oma energiansa ja kun meidän omamme, sielun tai hengen, on samoilla aalloilla niin silloin on helppo hengittää ja muutenkin asiat soljuu sujuvasti. Olemme sopusoinnussa, viihdymme ja tunnemme olomme “kotoisaksi”.
Italia on mielestäni yksi monipuolisimpia maita, ja näin roadtripillä siihen pääsee tutustumaan kaikista parhaiten. Olemme olleet Italiassa moneen otteeseen, autolla ja ilman, mutta aina maa jaksaa ihmetyttää ja yllättää.
Video on myös varsin hyvin tehty. Paitsi ajoit kerran STOP-merkistä läpi pysähtymättä 🤣. Kävin ilma muuta tilamassa kanavasi.
Italia on hieno paikka:) Italian road trip tarjoaa paljon vaihtelua, ei tarvitse juuttua yhteen paikkaan ja maisemaan liian pitkäksi aikaa:) Joskus tosin viipyilevämpikin reissu on mukavaa. Mikä kulloinkin tuntuu sopivammalta.
Kiitos! Juu, huomasin vasta videolta:D Taisi olla pari muutakin “oho”-kohtaa, ainakin leikkaamattomissa klipeissä. Sitä sattuu, kun ajaa muutama tuhat kilometriä.
Kiitos youtube kanavan seuraamisesta, tein samoin:)