You are currently viewing Luontomatkailu Itävalta | Vaahteratasanko ja 2000 vaahteraa
Vaahterapuita vuorten reunustamalla Vaahteratasangolla

Luontomatkailu Itävalta | Vaahteratasanko ja 2000 vaahteraa

Vaahteratasanko on kaunis luonnon harvinaisuus Karwendel -luonnonpuistossa. Yli 2000 vaahterapuuta muodostavat ilmavan metsän, jota reunustavat jylhät vuoret. Näkymät ja tunnelma ovat erityislaatuisia. Tasangolla kasvaa kaikenikäisiä vaahteroita aina nuorista versoista 600 vuotta vanhoihin jättiläisiin, jotka ovat kokeneet monenlaisia tasangon tapahtumia (lähde Eng Alm sivusto)

Nauti jo matkasta Vaahteratasangolle

Kauniin vaaleana vihertävä Riss -puro kuohuineen

Vaahteratasanko sijaitsee 1200:n metrin korkeudessa merenpinnasta ja sinne johtaa hyvä asfaltoitu tie. Kuljettajan ei tarvitse olla auton levyisten serpentiiniteiden “Vatanen” vaikka muutama mutka tiellä onkin. 

Tie kulkee kauniin Riss -puron vartta. Tämä tieosuus kannattaa mennä motoristin asenteella eli matkalla olet jo perillä. Onneksi olen saanut olla motoristi ja siitä on vielä jäljellä asenne. Prätkä on jäänyt kosteaksi päiväuneksi vaihtuen patikointikenkiin ja shortseihin. Lisää siitä voit lukea tästä linkistä. Asenteesta ei kuitenkaan ole tarvinnut luopua. 

Ajomatkaankin siis kannattaa varata aikaa niin voit pysähtyä puron varrelle nauttimaan sen kohinasta ja hyvin kauniista vaaleanvihertävästä sävystä. Tien varrella on monin paikoin levike, johon saat auton turvallisesti parkkiin. Sitten vain “patikkakengät” jalkaan ja puron rantaa nauttimaan. Halutessa voi ottaa raikkaat kylvyt virkistävän viileässä vuoristopurossa. Me kastelimme pikaisesti vain jalkaterämme sillä veden lämpötila oli meille liian “virkistävä”. 

Riss -puro on nimetty puroksi (Rißbach), mutta itse kutsuisin sitä koskeksi näin Etelä-Pohjalaisella taustalla. Siksi, jotta se pauhaa kuin koski ja on huomattavasti isompi kuin minun käsitykseni purosta. Meillä päin, vaikka kaikki onkin suurta ja mahtavaa, puron yli voi monesti astua tai ääritapauksessa pitää hypätä. Lopulta Etelä-Pohjanmaan purot ovat kuitenkin erinomaisen suuria ja “sen tähären me ollahan niin pitkäkinttuusia, notta voirahan vaan astua isoonkin puroon ylitte”. Tässä Riss -purossa voisi kalastella vaikka lohia tai ainakin lasketella kanootilla. Siksi se on minulle koski ja mieleen tuli perhokalastus. 

Itse asiassa tuosta puron varresta on tullut yksi meidän mielipaikoista tälle kesälle. Olemme käyneet siellä pariin otteeseen ensitutustumisen jälkeenkin. 

Gasthof zur Post, Hinterriss
Gasthof zur Post:n kauniin taidokkaat seinämaalaukset

Hinterriss -kylässä ihan tien varressa on viihtyisä ruokapaikka, Gasthof zur Post. Niin viihtyisä, että perhonenkin päätti tulla ruokailemaan meidän kanssamme. Kymmenisen minuuttia kädelläni oleillen ja sitä maistellen se päätti tilata kukkaketosalaattia. Tarjoilija kertoi, että heidän listallaan ei sitä valitettavasti ole. Perhonen ei saanut valmiiksi lautaselle koottuja kukkia, joten se joutui lepattelemaan niitylle ja liihottelemaan kukasta kukkaan saadakseen ateriansa.

Minä otin “Kärntner Kasnudel:n” lounaakseni ja vaimoni söi maittavan kokonaisena paistetun taimenen. Täsmennyksenä, jotta kyseessä oli kala, ei vaahteran taimen. 

Perhonen halusi kukkaketosalaattia

Vaahteratasanko, kaunis ilmava metsä ja idyllinen pieni kylä

Suuri Vaahteratasanko on ensimmäinen ilmestys vaahterametsästä. Suuri Vaahteratasanko avautui eteemme kurvin jälkeen ja sanoin ihan ääneen “vau”. Pysäytin auton sopivaan paikkaan ja aloitin napsimaan kuvia kameran muistikortille sekä omille verkkokalvoilleni. 

Suuri Vaahteratasanko, jolle jylhät vuoret piirtävät mahtavat raamit. Kukkakedolle tupsahti myös enkelini.

Automatka jatkuu vaahterapuiden ympäröimää tietä pitkin lähes Eng Alm:iin asti. Tie päättyy isoon parkkialueeseen, josta pääset kävellen Eng Alm -kylään. Kävelytie kulkee vaahterapuiden keskellä. Matkalla voit ihastella vanhoja vaahteroita, joista osat ovat jo onttoja tyvestään. Yhden vaahteran ontossa tyvessä asustaa orava tai jokin muu pieneläin. Näimme siitä mennessä ja palatessa pienen vilahduksen, mutta se oli sen verran ujo ja nopea, jotta tarkempaa arviota “menninkäisestä” oli mahdoton tehdä. Niinpä se jäi meille oravaksi. Ehkäpä juuri sinä paljastat sen todellisen olemuksen mikäli kuljet varoen ja silmät auki. 

Kävelytie parkkipaikalta Eng Alm -kylään

Vaahteratasanko ja sen synty aiheuttaa vieläkin keskustelua. Ei ole ihan selvää miten se on syntynyt. Varmaa on, että siellä on nuoria puita ja 600 vuotiaita vanhuksia. Uusia istutetaan lahjoitusvaroin sillä vanhimmat puut kuolevat ikääntyessään ja uusilla istutuksilla uniikki Vaahteratasanko saadaan säilytettyä. On hienoa, jotta tällainen kohde säilyy!

Vanha tyvestään ontto vaahtera. Lehmä yrittää piileskellä sen takana siinä onnistumatta.
Monisatavuotisia vaahteroita pitää joskus tukea

Vaahteratasanko on myös monien patikointireittien varrella. Sieltä on hyvä lähteä matkaan tai viipyä matkan varrella. Eng Alm -kylässä voi yöpyä monessa majatalossa ja kylän ulkopuolella parkkipaikan vieressä on ihan hotellikin. Yhdessä majatalossa on kätevästi majoitettu myös lehmät samaan rakennukseen. Aamulla ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan vaan saa nukkua jopa lehmän aamulypsyyn saakka. Se on sitä vuoriston kiireettömyyttä!

Mikäli tarvitset kunnon lounaan niin suosittelen pysähtymään aikaisemmin mainitsemassani Gasthof zur Post:ssa tai sitten parkkipaikan vieressä olevassa Alpengasthof und Naturhotel:ssa. Alpengasthofissa emme käyneet, joten siitä ei ole kokemusta. Heidän nettisivuiltaan paikka näyttää viihtyisältä ja lihaasyömättömällekin löytyy joku vaihtoehto. Näissä “Gasthofeissa”, joissa on tirolilainen ruokalista, ei yleensä montaa lihatonta vaihtoehtoa ole. Mikäli löytyy lihatonta niin sitten annokseen on tungettu jotain juustoa, joka haisee ja maistuu jo rakennukseen sisään astuttaessa.

Itse kylästä löysimme kaksi paikkaa, joissa on lähinnä kahvila- ja välipalatarjontaa. Eng Alm:ssa otin jälkiruokakahvin ja seurana taisi mennä omenapiirakka (Apfelstrudel). Näitä piirakoita kannattaa siellä täällä maistella mikäli omenasta tykkää. Piirakoista kirjoitan sitten myöhemmin erikseen. Pysy taajuudella niin ei mene tarina ohi!

Kylässä valmistetaan myös omaa vuorijuustoa (Bergkäse). Valmistus on yhdessä noista idyllisistä vuoristotaloista, joita kylässä on. Siellä valmistetaan kesän aikana juustoa tasangolla laiduntavien lehmien maidosta. Todellista luontoystävällistä lähituotantoa sillä lehmät toimittavat tankkiauton virkaa kävellen itse kylälle lypsettäväksi. Älä kysy oliko juusto hyvää. Minun vastaus lähes kaikkeen juustoon on “ei kiitos”. Juustot sinun täytyy käydä itse maistamassa ja kommentoi vaikka tuonne tämän jutun lopussa olevaan kommenttikenttään, jotta mitä tykkäsit. Kovasti ainakin kehuvat!

Tässä majatalossa ei kukkoilla ja voit herätä vasta lehmän pehmeään "ammuu" -tervehdykseen
"Juustotehdas" Eng Alm -kylässä

Lehmät laiduntavat Vaahteratasangolla vapaasti ja iltapäivällä näyttävät tulevan kylän raitille. Olisko tullut lypsyaika tai kyläurbaaniuden kaipuu. Mikälie oli syy, mutta tulivat sitten heti koko lauman voimalla. Melkein tuli “länkkäri leffan” fiilis vauhkona rymistävästä karjalaumasta. Harkitsin jo takavasempaan poistumista kunnes huomasimme veijareiden olevan ihan sävyisiä luonteeltaan ja lehmänkellot ne vain “rymistelivät”. 

"saisinkohan minäkin juoda vettä" mahtaa nuori nainen miettiä
"ammuu juustomestari ammuu, täältä tulee raaka-ainetoimitus"

Vaahteratasanko löytyy Tirolista, Itävallasta

Vaikka Vaahteratasanko on Itävallan Tirolissa niin sinun pitää mennä sinne Baijerin puolelta Saksasta. Pääsee sinne tosin suoraan Itävallankin puolelta, mutta sitä matkaa ei tehdä autolla. Päivän patikoinnilla pääset Innjokilaaksosta Vomp:sta tasangolle. Katsotaan mikäli antaisin joskus vaelluskengilleni mahdollisuuden kuljettaa minut sinne. 

Navigaattoriin voit syöttää esim. parkkipaikan vieressä olevan hotellin osoitteen: Hinterriß-Eng 1-2, 6215 Hinterriß

Me menimme ihan Eng Alm -kylän keskustan syötöllä. Huomaa kuitenkin, että kylälle asti et saa ajaa vaan auto on jätettävä parkkipaikalle. Sieltä on vajaa kilometrin kävelymatka asfaltoitua kävelytietä pitkin Eng Alm -kylään. Siinä matkalla on mukava katsella upeita vaahteroita mahtavia vuoria vasten. Saa vaahteroita nojailla ja halatakin mikäli haluaa käsintuntuvan kosketuksen luontoon. 

Eng Alm sivustolla kertovat myös hevoskyydistä parkkipaikalta kylälle, mutta tällaista peliä emme matkalla emmekä kylällä nähneet. 

Huomaa, että Eng Alm -kylä on suljettu talvisaikaan!

Kuvakaappaus Google -karttapalvelusta näyttää Vaahteratasangon (Großer Ahornboden) paikan
Kurkistus Vaahteratasangolle

Ota ja kurkista joskus taikametsään. Vaahteratasanko on kokemisen arvoinen paikka!

Luonnollisina luontomatkaoppainasi olin minä eli FinInTirol ja vaimoni, enkelini. 

Mikäli sinulla lukijna tulee mieleen jotain, jota haluaisit esimerkiksi tämän tyyppisessä postauksessa nähdä tai tietää enemmän niin kerro kommenteissa. Haluan, että saat hyvän yleisymmärryksen kohteesta ja tuntemuksista siellä sekä ideaa omille reissuillesi. 

Nykyään voit seurata blogiani myös Blogit.fi sivustolla. Tuossa oikealla olevassa sivupalkissa hieman ylempänä on Blokit.fi “painonappi”. Klikkaa siitä niin pääset sivustolle. Siellä voit seurata helposti muitakin blogeja. Kannattaa kirjautua sisään niin saat kerättyä sinulle sopivia blogeja listallesi. Kirjautumalla sisään listasi säilyy ja voit aina löytää mieliblogisi helposti. 

Huomaa myös, että olen aukaissut profiilin myös Instagramiin. Sinne kerään kuvia Tirolista ja muualta missä ikinä liikummekin. 

Tartu Hetkeen, Tartu Tarinaan!

FinInTirol

Elän vaimoni kanssa Itävallan Tirolissa ja kirjoitan täältä käsin blogia finintirol.fi. Kirjoitan luonto- ja kaupunkimatkailusta, ajankohtaisuuksista ja kaikesta positiivisesta. Facebookista löytyy lyhyempää tarinaa ja Instagramista kuvia. Tartu Hetkeen Tartu Tarinaan!

This Post Has 8 Comments

  1. Upeita kuvia ja aivan satumaisen oloinen paikka! Mukavaa, että olet löytänyt uusia harrastuksia moottoripyöräilyn tilalle!😊 Onneksi ei ole tarvinnut rakkaasta harrastuksesta kuitenkaan ihan täysin luopua.. turvallisia ajoöitä😆

    1. FinInTirol

      Kiitos! Satumaisesta paikasta on helppo ottaa hyviä kuvia:) Yöllä on hyvä ajaa, mutta joskus tosin tuntuu vähän kuumalta ja kankealta nukkua ajovarusteet päällä. Mitä sitä ei tekisi hyvän harrastuksen eteen;D

  2. Anne

    Hienoja kuvia! Mä tykkään vaahteroista tosi paljon, kiva kun kotipihaltakin pari löytyy. Niiden syysväri on niin upea! Ihalin myös noita ihania vuoristotaloja. Ne kiinnostavat, kun omaan kotiin on vaikutteita niistä haettu. Voisitko tehdä talopostauksen? Olisi kiva nähdä myös sisäkuvia 🙂

    1. FinInTirol

      Kiitos! Toiveissa olisi nähdä Vaahteratasanko syysväreissä. Nyt tosin pilvet roikkuu lähes maassa asti ja sataa. Mulla ei ole juurikaan sisäkuvia, mutta laitetaan korvantaakse ja kun olen liikkeellä niin napsitaan kuvia. Sitten voisi jotain taloon liittyvää syntyä myös näppäimistön kautta.

  3. Ai sinäkin olet entinen motoristi! Mäkään en ole enää ajanut vuosiin, mutta vaelluskengät on jalassa aina kun mahdollista. Siltikin edelleen iskee vähän ajokuume, kun joku tulee prätkällä vastaan upeilla, mutkaisilla vuoristoteillä. Kropassa on vielä muistissa se tiukkaan mutkaan heittäytymisen tunne. Joskus vielä!
    Sitä ennen täytyy päästä tuonne teidän kulmille ihan omin jaloin!

    1. FinInTirol

      Nyt oli kolmas kesä, kun ajovermeet roikkuu tyhjänpanttina kaapissa. Voishan sitä kokeilla päästä tunnelmaan kiskaisemalla ajokengät jalkaan ja lähtisi patikoimaan:) Ei tarttisi hankkia uusia patikkakenkiä noiden jo vähän repsahtamaan alkaneiden tilalle.

  4. Tiina

    On järjettömän upealta paikalta vaikuttava! 😍 Tää pitää pitää mielessä jos/kun pääsee joskus alueelle matkustelemaan.

    1. FinInTirol

      Ollaan kyllä tyytyväisiä, kun löydettiin tuonne. Ollaan käyty jo pari kertaa ja tänään varmaan käydään taas:) Tuon puron, tai oikeammin joen, rannalla ollaan käyty pari kertaa useammin istuskelemassa ja hiljentymässä kosken pauhatessa.

Leave a Reply